lauantai 13. toukokuuta 2017

Isänmaan kasvot

Tänään  13-5  Kukanpäivänä lippujen liehuessa puolitangossa presidentti Mauno Koiviston kuoleman merkiksi, tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun Frederik Paciuksen säveltämä Johan Ludvig Runebergin 1846 kirjoittama, sävellettäväksi tarkoitettukin runo Vårt land sai ensiesityksensä Helsingin liepeillä Kumtähden kentällä 1848 pidetyissä isänmaallisissa Floran päivän juhlissa.
1848Maamme-laulun ensiesitys Flooran päivän juhlassa Kumtähden kentällä Helsingin laidalla (nykyinen Toukola).

 
 Maamme-laulun nuottijulkaisun kansi vuodelta 1863.

Kansallislaulun asemaan Maamme-laulu pystyi nousemaan vasta, kun siihen saatiin suomenkieliset sanat. Itsenäistymisen ja sisällissodan takia kansallislaulusta tuli keväällä 1918 myös osa luokkataistelua. Maamme-laulu oli palannut porvarillisiin itsenäisyysjuhliin, mutta sosialistien tilaisuuksissa soitettiin Marseljeesia ja Internationaalia
Runon yleisenä teemana on köyhän ja karun mutta luonnonkauniin synnyinmaan ylistys. Olennaista runossa on, että se ei suoranaisesti kerro, mistä maasta on kysymys. Runo alkaa sanoilla ”Vårt land, vårt land, vårt fosterland”, joka suoraan käännettynä olisi ”Maamme, maamme, synnyinmaamme”.
 
 Fredrik Pacius

Myös Paciuksen sävellyksen alkuperästä on kiistelty, ja jo vuonna 1875 väitettiin, että sen esikuvana olisi ollut saksalainen kansansävelmä, niin sanottu Paavilaulu ”Der Pabst lebt herrlich in der Welt”.
Meillä Turussa oli lopulta kansallislaulusta myös omat vahvat mielipiteet vallalla. Turun yliopiston Ylioppilaskunta valitsi vuonna 1928 isänmaalliseksi laulukseen Koskenniemen "Isänmaan kasvot" ennen kuin juhlarunoa oli edes sävelletty.
 [Kuva: V. A. ja Hannu Koskenniemi]
 V.A. Koskenniemi kävelyllä Hannu-poikansa kanssa. WSOY. Koskenniemi muutti Turkuun alkukesällä 1922 vastavihityn vaimonsa Vieno Koskenniemen (o.s. Pohjanpalo) kanssa. Vieno kuvaili aviomiestään luonteeltaan seuralliseksi. Hän tapasi ystäviään – kirjailijoita, filosofeja, tutkijoita, taiteilijoita - myös kotona Yliopistonkatu 27:n "Atriumissa" . Veikko Anteron tunnetuimmat teokset ovat suositut isänmaalliset laulut Finlandia ja Lippulaulu. Onkohan kävelykadun talossa muuten vieläkään siinä vuosina 1927-58 asuneelle akateemikolle omistettua muistolaattaa.

Lyyrinen kuvaus Suomen kansan vaiheista oli lausuttu Turun yliopiston vihkiäisjuhlassa vuotta aikaisemmin. Ylioppilaskunnan jyrkimmät suomalaisuustaistelijat ehdottivat "Isänmaan kasvoja" uudeksi kansallislauluksi, koska pitivät "ruotsalaisen miehen sepittämää ja saksalaisen säveltämää" "Maamme"-laulua aitosuomalaisuudelle vieraana.
Yrjö Kilpinen sävelsi kantaatin asiaa koskevan lehtiuutisen luettuaan. Sävellys esitettiin Suomalaisuuden Liiton ja AKS:n järjestämässä Snellmanin päivän iltajuhlassa sekä Kukan päivän kevätjuhlassa vuonna 1928. 
 

 V. A. Koskenniemen hautakivi Turun hautausmaalla. Hautakivireliefin aiheena matkasauva ja käsi - Jussi Vikaisen teos 1963. Hautapaikkana V.5.3.11.163a.
 
 Veikko Antero Koskenniemi, vuoteen 1906 Forsnäs (8. heinäkuuta 1885 Oulu4. elokuuta 1962 Turku) oli suomalainen runoilija, sanomalehtitoimittaja, kirjallisuustieteen professori ja akateemikko. Hän oli 1920-30-lukujen suosituin suomalainen runoilija joka tunnettiin isänmaallisen runotuotantonsa ja oikeistolaisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä "valkoisen Suomen hovirunoilija".

      

Isänmaan kasvot
Sun kasvois eessä Suomenmaa. on isät astuneet. Nyt missä vilja aaltoaa, se kertoo isäin kunniaa. He ovat uskoin kyntäneet ja toivoin kylväneet.
Ja missä isät astuivat käy siitä meidän tie. Ja polvet kerran nousevat sun eessäs valan toistavat: mik'ikään kohtalomme lie, se kasvois eteen vie.
Oi Suomi sinijärvien ja kesäin valkeain, suot meille kodin armaisen ja haudan alla turpehen. Sun eestäs kaikki uskaltain - se onnemme on vain!
Sun kukoistukses kuorestaan on käynyt kukkahan. Sun lastes lempi voimassaan sen kantaa valoon kunniaan. Soi laulu Suomen vapahan, soi ajast' aikahan!
V.A. Koskenniemi
Turun yliopiston promootiokantaatti 1927 Ilmestynyt Kurkiaurassa vuonna 1930.
Turussa lakki kädessä 13-5 2017 Simo Tuomola

Ei kommentteja: