Maailman tuho

Tänään 5-5 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun kansa täällä Turussa tosissaan pelkäsi Merkuriuksen törmäävän aurinkoon klo 10:29 juuri  5. toukokuuta 1832 ja maahan satavien sirpaleiden polttavan poroksi koko maapallon.



 
 Oli Turussa toki pelätty taivaita ennekin; Kuvankaivertaja Medelplan oli paikalla Turussa vuonna 1680, kun taivaalle ilmestyi tuhoa ennustava Kirchin komeetta, jota myös Newtonin komeetaksi kutsutaan. Joulukuun puolivälissä 1680 kappalainen Andreas Hasselqvist piti Turun tuomiokirkossa hurmahenkisen saarnan aiheenaan "yksikään komeetta ei ole ilmestynyt näkyville ilman tarkoitusta". 

Merkurius (symboli:) on aurinkokunnan pienin ja Aurinkoa lähin planeetta. Sen kiertoaika Auringon ympäri on planeetoista lyhyin: 88 vuorokautta.





 

 
Viimeisessä Turun almanakassa vuodelta 1832 on sellainen erikoisuus, että Argelander selostaa siinä tarkasti Merkuriuksen kulkua Auringon editse Suomessa näkyvien auringon- ja kuunpimennysten puuttuessa.

Almanakassa olevasta lauseesta "Asiasa näkyy se Aurinkoon sisälle mennesä ja Amerikasa ulostullesa" aiheutui kansan keskuudessa sellainen väärinkäsitys, että Aasiassa Merkurius todella törmää Aurinkoon.

Friedrich Wilhelm August Argelander (22. maaliskuuta 1799 Memel Preussi – 17. helmikuuta 1875) oli suomalais-preussilainen tähtitieteilijä. Argelanderin isänisä oli syntynyt 1729 Suomen Pernajassa ja kuului suomalaiseen Argillander-pappissukuun.

Turun palon aikana Argelander oli tekemässä havaintoja Vartiovuoren tähtitornissa. 4. syyskuuta 1827 hän teki viimeisen havainnon beta Aquilae -tähdestä. Havainnon perässä on saksankielinen merkintä: "Tässä keskeytti havainnot hirveä tulipalo, joka pani Turun tuhkaksi."

Lönnrot kertoo kolmannesta matkastaan vuonna 1832:

"Rahvas pelkäsi näinä aikoina kaikkialla, että Merkurius-tähden yhteentörmäys auringon kanssa, jonka piti tapahtua Aasiassa ja almanakan mukaan sattua toukokuun 5. päiväksi, jonkun tärkeän esiytyneen esteen johdosta oli lykkäytynyt toistaiseksi, ja että kun se kerta oli toteutuva, oli pelättävä, jos ei juuri auringon täydellistä häviötä, niin ainakin muita suuria muutoksia.

Moni luuli todella, että Merkurius saattoi räjähyttää rikki auringon, joka sitten voi sadella alas pieninä sirpaleina ja polttaa poroksi koko maapallon.

Kysyin mitä Viiliäinen tästä asiasta arveli, ja hänellä oli heti selvillä, että koska aurinko ei ollut suvainnut näyttäytyä sinä päivänä, Merkurius ei ollut kaiketi niin pian sitä voinut löytää, vaan mennyt tiehensä, sillä kun ei ollut paljoa aikaa hukata. Hän piti siis kaikkea pelkoa tämän asian suhteen nyt enää vallan aiheettomana. "

Elias Lönnrot (joskus muodossa Lönnroth, 9. huhtikuuta 1802 Sammatti – 19. maaliskuuta 1884 Sammatti) oli Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan, ja Kantelettaren kokoaja, kielentutkija, lääkäri ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja.

 
Pilakuva Lönnrotista hänen ollessaan keruumatkoillaan. Lönnrot oli noussut alemmasta säädystä ylempään säätyyn. Tämän takia oli huvittavaa, että hän kulkee paljain jaloin. Kuvan tekstissä lukee Unus homo nobis currendo restituit rem (Yksi ainoa mies meille juoksemalla korjasi kaiken).

 (E. Lönnrot, Matkat, Helsinki 1902, s. 145) Merkkien selityksistä kannattaa huomata se, että mukana ovat myös pikkuplaneetta Ceres ja Uranus. (Observatorio) 
 
 

Turun akatemian perustamisen 1640 jälkeen heräsi uudelleen kysymys Suomen oloihin sopivasta almanakasta. Ensimmäinen säilynyt kappale uuden sarjan almanakkaa on vuodelta 1660. Tämän jälkeen onkin seurannut lähes katkeamaton jono suomalaisia almanakkoja aina nykypäivään asti.

Ensimmäinen suomenkielinen almanakka on vuodelta 1705. Sen toimittaja oli Akatemian matematiikan professori Laurentius Tammelin. Alusta alkaen almanakan laskemisen katsottiin vaativan oppineisuutta, ja usein virheellisiä olivatkin ne almanakat, joita muut henkilöt yksityisesti julkaisivat.

 Suomen almanakat laskettiin Turun horisontin mukaan ja painettiin Turussa. Painopaikka kuitenkin vaihtui 1750, kun Ruotsin Tiedeakatemia oli kuninkaalta saanut erioikeuden almanakan julkaisemiseen koko Ruotsin valtakunnassa. Suomenkin almanakat painettiin Tukholmassa vuoteen 1809 asti.

Kun Suomi oli liitetty Venäjään, myönsi Keisari Aleksanteri I vuonna 1811 erioikeuden almanakkojen painamiseen Turun akatemialle, aluksi vuodeksi kerra11aan, sitten pysyvästi.


 

 

Almanakan toimittaminen määrättiin 1817 perustetun observaattorinviran haltijan tehtäväksi. Kun observaattorin toimi 1828 muutettiin tähtitieteen professuuriksi, tuli myös almanakan toimittaminen hänen velvollisuudekseen

Almanakan laatimisvelvollisuuksien takia observaattorin ja professorin palkkaukseen sisältyi ylimääräisiä etuja, kuten vapaa asunto ja lämmitys. Tähtitieteen professorilla oli myös pienempi luennoimisvelvollisuus kuin muilla professoreilla.

Viimeinen Turussa präntätty almanakka on siis vuodelta 1832 ja siihen tuo Argelanderin tarjoilema väärinkäsitys maailman tuhosta sisältyy.

Tuhon odotusta
Suomen Turussa 5-5 2017
Simo Tuomola