maanantai 1. toukokuuta 2017

Malja Mamsellille

Tänään 1-5 tulee kuluneeksi tasavuosia Catharina ”Cajsa” Wahllundin syntymästä Kristinehamnissa Värmlandissa Ruotsissa vuonna 1771. Turussa hänet tunnettiin reiluna kapakoitsijana, maineikkaan Seurahuoneen ja Seippelin salin osaavana emäntänä.

Kuvahaun tulos haulle ravintolat turku 1813

Catharina ”Cajsa” Wahllund (1. toukokuuta 1771 Värmlanti, Ruotsi13. heinäkuuta 1843 Helsinki) oli ruotsalaissyntyinen ravintoloitsija, joka vaikutti 1800-luvun alkupuolella ensin Turussa ja sitten Helsingissä. Hänen mukaansa on saanut nimensä Helsingin Kaisaniemi, jonne hän perusti 1839 kaupungin vanhimman edelleen toimivan ravintolan, ravintola Kaisaniemen.

 Kuvahaun tulos haulle Catharina ”Cajsa” Wahllund

 Kun yliopisto Turun palon jälkeen 1827 siirrettiin Helsinkiin, Cajsa Wahllundin entiset asiakkaat tulivat jälleen hänen vakiovieraikseen. Ravintola Emilienburg ja sittemmin Kaisaniemi olivat 1830-luvulla yliopistoväen kokoontumispaikkoja, joissa kokoontuivat sekä osakunnat että Lauantaiseuran väki J. L. Runebergin, J. V. Snellmanin, Zachris Topeliuksen ja Fredrik Cygnaeuksen johdolla.


Keisari Nikolai I suhtautui ylioppilaisiin ennakkoluuloisesti ja rajoitti heidän kokoontumisvapauttaan. Henkilökohtaisten merkkipäivien vietto oli poikkeus, joka ei huolestuttanut keisaria.

Ylioppilaille Cajsa Wahllund oli äidillinen hahmo, joka tarjosi monille aterioita pitkääkin luottoa vastaan. Siten hänen syntymäpäivänsä 1.5. tarjosi luvallisen ja muutenkin hyvän syyn kokoontumisiin. Joka kevät ylioppilaat saapuivat Vapun päivänä laulaen hänen luokseen. Tätä tervehdystä seurasi aina lukuisia, useimmiten isänmaallisia puheita sekä emännän järjestämä boolitarjoilu.

 Kuvahaun tulos haulle turku 1800

Wahllundin nuoruudesta ei tiedetä paljoakaan. Hän muutti Ruotsista Suomeen vuoden 1810 tietämillä, vaikkakaan hänen muuttonsa syitä ei tiedetä. Hänen uransa ravintoloitsijana alkoi, kun hänestä tuli syksyllä 1812 perustetun Turun seurahuoneen toinen ravintoloitsija edeltäjänsä, kellarimestari Beckmarkin tehtyä nopeasti konkurssin.

Ravintolasta tuli pian menestynyt ja varsinkin Turun akatemian väen suosima. Wahllund muutti vuonna 1819 Suomen uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin, jossa hän vuokrasi Aleksanterinkadun ja Sofiankadun kulmassa sijainneen kauppias Sunnin talon ja perusti siihen majatalon.

Turun ravintolaelämään tuli uutta säpinää vuonna 1811, kun uusi Seurahuone-osakeyhtiö osti itselleen tontin Aurasillan kupeesta jokirannasta. Uuden rakennuksen suunnittelutyön sai tehtäväkseen Charles Bassi.

 
 Charles (Carlo) Francesco Bassi (12. lokakuuta 1772 Torino, Italia11. tammikuuta 1840 Turku) oli Yleisten rakennusten intendentinkonttorin ensimmäinen päällikkö.

Kaksikerroksinen päärakennus, alunperin klassistinen kivirakennus, piti sisällään alakerrassa kymmenen huonetta, tarjoiluhuoneen, biljardisalin, keittiön, kaksi ruokavarastoa, kolme kellaria, kaksi vaatesäilöä ja vahtimestarin huoneen. Yläkertaan somistettiin komea juhlasali.

Kahdessa Linnankadun suuntaan antavassa puupaviljongissa oli 18 matkustajahuonetta. Kahdessa puisessa pihasiivessä lisäksi kuusi asuinhuonetta, keittiö, konttori, panimotilat, leipomo, kolme kylmähuonetta, kaksi liiteriä, jääkellari, juuresten säilytyskellari,, talli kahdeksalle hevoselle, neljä suurta vaunu- ja puuvajaa, pieni  talli, navetta, kanala ja aitta.
 Kuvahaun tulos haulle turun kaupungintalo


Seurahuone-osakeyhtiö aloitti liiketoiminnan tiloissa itse, mutta 8-8 vuonna 1813 Caisa Wahllund otti ravintolan hoitoonsa Huushollerskana. Hän oli jo11-3 1812 saanut luvan pitää ravitsemusliikettä matkustajia ja muita varten Böckelmanin talossa nimiporvarimaksua vastaan.

Ennen Seurahuoneen valtakautta Seipelin Salit tunnettiin kaupungin ykköspaikkana. Kun Seipell nuorempi luopui toiminnasta 1814 ja vuokrasi tilat kellarimestari Axel Anders Lindströmille, kiinnostui Caisa myös tilanteesta ja siirtyi Seurahuoneelta Seipelin Saliin menstyksekkääksi majatalonemännäksi vuosiksi 1816-1818. Seipelin kuoltua 1819 perilliset myivät kiinteistön muuhun käyttöön.
 Kuvahaun tulos haulle seipelin sali

Turun historiallisen museon kokoelmista löytyy piirroskuva, jossa Seurahuoneella juhlitaan oikein olan takaa; "Kalaasilla mamselli Wahlundin luona kesäkuun 12. p:nä 1813". Vaikka piirros onkin karrikoitu, siitä näkee miten sen ajan hienoimmassakin ravintolassa suljettujen ovien takana rellestettiin.

Sisustus on elegantti, pöydällä liinat, lasit, punssikulhot siististi esillä kustavilaisen ajan mukaisesti. Vieraat sen sijaan enemmän tai vähemmän tillintallin sammuneina ja kuseskelemassa. Alkoholi oli ajan ykkösviihde paremmissakin piireissä jo silloin.

Kuningas oli  23-1 1692 määrännyt, että majatalojen ja kellareiden pitää lopettaa tarjoilu klo 9 illalla. Määräys säilyi voimassa vuoteen 1827, jolloin keisari sitä armollisesti lievensi. Tarjoilu lopetetaan kylmänä vuodenaikana 1-10. ja toukokuun 1. päivä välisenä aikana edelleen klo 9, mutta muina kuukausina sai sitten armollisesti vuodesta 1827 lähtien tarjoilla alkoholijuomia laillisesti peräti klo 10:een saakka!


Juhlatuulella
Turussa 1-5 2017
Simo Tuomola


 




Ei kommentteja: