Kung Karls gravmonument i Riddarholmskyrkan, utfört under Johan III. Juhana-herttua, kuninkaana Juhana III, teetti nykyiseen Riddarholmin kirkkoon Bonden kunniaksi hautamonumentin.
1470 – Kaarle VIII, Ruotsin kuningas (s. 1409).
Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde (1408/1409 – 15. toukokuuta 1470) oli Ruotsin kuningas kolmeen otteeseen (1448–1457, 1464–1465 ja 1467–1470) ja Norjan kuningas 1449–1450. Ruotsin kuninkaana hänet tunnetaan myös nimellä Kaarle VIII ja Norjan kuninkaana nimellä Kaarle I.
Kaarle Knuutinpojasta tuli väliaikainen valtionhoitaja vuonna 1438, kun kuningas Eerik Pommerilainen menetti otteensa Ruotsista niin sanotun Engelbrektin kapinan seurauksena. Kaarlen valtionhoitajakaudella Suomessa tapahtui Davidin kapinaksi kutsuttu talonpoikaiskapina.
Eerik Pommerilainen vuonna 1424. Tuntematon taiteilija, Louvre, Pariisi.
Valtionhoitajakausi päättyi 1440, kun tanskalaiset vaihtoivat unionikuninkaan Eerik Pommerilaisesta tämän sisarenpoikaan Kristofer Baijerilaiseen, josta tuli myös Ruotsin kuningas.
Eerik Pommerilainen (s. noin 1382, Rügenwalde, Pommeri – k. 1459, Rügenwalde) oli Norjan kuningas 1389–1442, Tanskan ja Ruotsin kuningas 1396–1439, sekä Kalmarin unionin kuningas 1397–1439.
Kristofer Baijerilainen (26. tammikuuta 1418 – 6. tammikuuta 1448) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas (Tanskan ja Norjan vuosina (1440–1448) ja Ruotsin vuosina (1441–1448).
Kristofer Baijerilainen
Kaarle sai korvaukseksi vallan luovuttamisesta Kristoferille läänityksikseen muun muassa Suomen läntisiä alueita ja siirtyi aluksi pitämään hoviaan Turun linnaan. Pian Kristofer katui lupauksiaan ja painosti Kaarlea luovuttamaan Turun linnan.
Kaarle siirtyi nyt Viipurin linnaan, jossa hän piti itsenäistä, Kristoferista piittaamatonta hovia halliten suurta osaa Suomesta ja harjoittaen omaa ulkopolitiikkaa suhteessa muiden muassa Novgorodiin, Hansaliittoon ja Baltiaa hallinneeseen saksalaiseen ritarikuntaan.
Kaarle Knuutinpojalle tuon ajan Turku tuli siis melkoisen tutuksi, kun hän valtionhoitajana sai 1441 Kristofer Baijerilaisen kuninkaaksi nimittämisen myötä hallintaansa Turun linnan ja suuria läänityksiä Suomesta. Ruotsin kuninkaana Bonde vaikutti kolmeen eri otteeseen; 1448-1457, 1464-1465 ja 1467-1470.
Kun kuningas Kristoffer Baijerilainen yllättäen kuolee 1448, suorittaa Turun piispa Maunu Tavast uuden kuninkaan kruunauksen 29. kesäkuuta. Pian hän muistaa jälleen Turkua ja määrää 1453, että linnaan pitää perustaa rahapaja aurtuoiden lyömistä varten. 1457 Bonde karkoitetaan Tukholmasta Danzigiin ja 1464 hänet kutsutaan takaisin kuninkaaksi.
Kristian kutsuttiin Ruotsin kuninkaaksi, kuninkaanvaali pidettiin 1457 Turussa ja vähän myöhemmin Tukholmassa ja Kristianista tuli Ruotsin kuningas. Hän joutui kuitenkin vuonna 1463 ristiriitaan entisen tukijansa arkkipiispa-Jönsin kanssa, koska tämä lupasi omin päin Uplannin talonpojat vapaaksi uusista veroista. Arkkipiispa vangittiin, mikä johti tämän sukulaisten kapinaan, ja Kristian joutui 1464 pakenemaan Tanskaan.
Arkkipiispan tukijat kutsuivat Kaarlen Danzigista takaisin kuninkaaksi. Suuri osa ylimystöstä (muun muassa Turun piispa) ei kuitenkaan tunnustanut Kaarlen kuninkuutta ja hän joutui syrjään vain puolisen vuotta kestäneen toisen kautensa jälkeen. Vuonna 1467 valtionhoitaja Eerik Akselinpoika Tott, joka oli kääntynyt Kaarlen tukijaksi, järjesti Kaarlen vielä kerran kuninkaaksi tämän elämän kolmeksi viimeiseksi vuodeksi.
Konrad Bitz (Kort Bitz) (k. 1489) toimi Turun piispana vuosina 1460–1489. Hän otti osaa Kalmarin unioniin liittyviin sotiin. Bitzin aikana painettiin hänen tilauksestaan ensimmäinen Suomea varten painettu kirja, Missale Aboense, vuonna 1488.
Bitz joutui mukaan unioniajan valtataisteluihin. Kristian I:n noustua valtaan hallinnon ja talouden piiriin tulleet feodaaliset piirteet sekä ylimääräiset verot ja muut rasitukset aiheuttivat katkeruutta ja tyytymättömyyttä sekä talonpojissa että ylimyksissä. Monet ryhtyivät kaavailemaan Kaarle Knuutinpoikaa takaisin valtaistuimelle.
Ruotsiin saavuttuaan 1463 kuningas erotti Turun linnanpäällikön Krister Bengtsson Oxenstiernan sekä vangitutti tämän veljen, arkkipiispa Jöns Pentinpoika Oxenstiernan. Tähän sammui kapinointi ja Ruotsin valtaneuvosto katsoi parhaaksi antaa tukensa Kristianille. Tässä Turun piispalla Konrad Bitzillä oli merkittävä vaikutus ja hän saikin palkkioksi kuuliaisuudestaan Raaseporin läänikseen.
Kun Linköpingin piispa Kettil Karlsson Vasa ryhtyi nostattamaan ylimyksiä uudelleen Kristian I:tä vastaan tammikuussa 1464 ja kun kapinalliset piirittivät Tukholmaa, jossa kuningas oleili, saapui Bitz paikalle omine joukkoineen antaakseen tukea kuninkaalle. Tämä oli kuitenkin turhaa, sillä tappioiden jälkeen Kristianin oli kesäkuussa vetäydyttävä takaisin Tanskaan ja Kaarle Knuutinpoika palasi Tukholmaan elokuussa.
Konrad Bitz pysyi kuitenkin uskollisena unionille ja kannatuksen puutteessa Kaarlen oli 1465 jälleen luovuttava valtaistuimesta, mutta vastineeksi hän sai Raaseporin läänikseen. Näin Bitz, joka ei ollut kummankaan puolen ystävä, joutui luopumaan linnaläänistään. Hän kuitenkin viivytteli mahdollisimman pitkään sen luovuttamista erotetulle kuninkaalle ja Kaarle Knuutinpoika joutui oleskelemaan Turun luostarissa monta kuukautta odottaessaan pääsyä Raaseporiin.
Kun Kaarle nousi kolmannen kerran valtaan, häneltä vapautunut läänitys annettiin 1467 Laurens Axelinpoika Tottille, jolla oli myös piispa Bitzin tuki takanaan. Kaarle Knutinpojan kuoltua Bitz otti osaa siihen valtaneuvoston kokoukseen, jossa Sten Sture vanhempi 1470 tunnustettiin valtionhoitajaksi. Piispa oli kuitenkin seuraavana vuonna jälleen unionin kannattajien leirissä.
Taiteilija Eeli Jaatisen vuonna 1929 maalaaman koulujen opetustaulun Elämää Naantalin luostarissa on arveltu esittävän piispantarkastusta ja luostarin vihkimistä vuonna 1462, jolloin piispa Konrad Bitz myös kiinnitti erityistä huomiota luostarikurin kunnioittamiseen.
Tilinteon hetki koitti, kun Sture seuraavana vuonna saapui valtionhoitajana Turkuun. Piispa oli luottanut asevoimaan ja ympäröinyt tuomiokirkon alueen muureilla, mutta niistä ei nyt ollut apua. Maallista nöyryytystä seurasi kirkollinen.
Toimiessaan kuninkaan lääninmiehenä hän oli osallistunut arkkipiispan vangitsemiseen ja lähettämällä asemiehiä taisteluun hän oli syyllistynyt verenvuodatukseen. Piispa joutui anomaan rikkeistään vapautusta paavilta, jonka määräyksestä tuomiorovasti Maunu Särkilahti antoi hänelle synninpäästön. Tämä oli tietenkin piispalle nöyryytys.
Kaarle Knuutinpojan kruunajaissaatto. Severin Falkmanin maalaus 1880-luvulta.
1465 Bonde jälleen syrjäytetään ja mies pakenee Turkuun dominikaanisten mustainveljesten luostarin suojiin Lyypekinmäelle elämään kuninkaallista elämää paljon niukempaa aikaa, kärsien jopa puutetta. Täältä Bonde nousi vielä kerran kuninkaaksi 1467.
Unioniaikana Bonde edusti Ruotsin eroamista liitosta ja kuninkaan vaakunassa esiintyy tuon aatteen merkkinä paitsi valtakunnan kolmen kruunun tunnus, myös Ruotsin Leijona sinivalkoisella pohjalla.
Kuningas Kaarle Knuutinpoika edusti Ruotsin historian unionivaiheessa ruotsalaista itsenäisyyttä ja separatismia. Seuraavalla vuosisadalla pohjoismainen unioni lopulta romahti kokonaan, ja Kaarlea muistettiin eräänä kansallishengen esikuvana.
Kerjäläisenä
Turussa 15-5 2020
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti