1707 – Carl von Linné (”Carolus Linnaeus”), ruotsalainen kasvitieteilijä (taksonomian kehittäjä) (k. 1778)
Carolus Linnaeus (myöhemmin Carl von Linné, (23. toukokuuta 1707 – 10. tammikuuta 1778) oli ruotsalainen luonnontutkija, joka kehitti nykyaikaisen taksonomian perusteet. Häntä pidetään myös nykyaikaisen ekologian isänä ja hänen merkityksestään kertoo esimerkiksi sanonta "Luoja loi mutta Linné järjesti". Aikalaiset antoivat hänelle lempinimiä kuten "kasvitieteilijöiden ruhtinas", "Uppsalan uusi Adam" ja "kukkaiskuningas".
Carl von Linnénea esittävä patsas Tukholman Humlegårdenissa.
Hänen oppilaistaan kunnostautui aikoinaan Turussa parhaiten Pietari Kalm (1716-1779), Upsalassa opiskellut tiedemies, tutkimusmatkailija ja pappi. Mies kuoli Maarian seurakunnan kirkoherrana 16.12. 1779. Kalmin kuolinvuonna istutettu tammi löytyy vieläkin Sibeliusmuseon kohdalta Aurajokirannasta.
Hän kokeili Hirvensalon Sipsalossa maailmalta tuomiensa uutuuskasvien viljelyä 1752 ja perusti Turun kasvitieteellisen puutarhan Aurajokirantaan Piispantalon tontille. Osa Malmin maailmalta keräämistä kasvinäytteistä tuhoutui Turun palossa 1827, osa löytyy edelleen Lontoosta, osa Uppsalasta.
![Kuvan arvellaan esittävän Pehr Kalmia, mutta jotkut historiantutkijat ovat epäilleet, että kuva voisi esittää Kalmin kollegaa Pehr Gaddia.[1]](http://commons.wikimedia.org/wiki/File:PehrKalm.jpg)
Pehr (Pietari) Kalm, englanninkielisissä teksteissä joskus myös Peter Kalm, (maaliskuussa 1716 Ångermanland – 16. marraskuuta 1779 Turku) oli suomalainen kasvitieteilijä, tutkimusmatkailija ja pappi, joka saavutti mainetta myös ulkomailla. Kalm oli Carl von Linnén oppilas, joka teki tutkimusmatkan Pohjois-Amerikkaan. Hänestä tuli Turun Akatemian ensimmäinen talousopin professori ja Akatemian rehtori.
Mutta palataanpas Carl von Linnén maailmaan. Vuonna 1732 tiedeakatemia lähetti hänet tutkimusmatkalle Lappiin. Matkan tuloksena syntyi teos Flora Lapponica (1737). Tutkimusmatkansa jälkeen hän siirtyi Alankomaihin, missä julkaisi vuonna 1735 teoksen Systema Naturae.
Teoreettiset ideansa Linné kiteytti teoksessaan Philosophia Botanica (1751). Linnén merkittävin saavutus oli tieteellisen taksonomian kehittäminen. Tavoite luokitella kaikki kasvit, eläimet ja kivet sekä antaa niille yleispätevät nimet oli omana aikanaan mullistava.
Linné vaikutti siis merkittävästi myös suomalaiseen
luonnontutkimukseen erityisesti oppilaidensa kautta, joista tunnetuimpia
ovat Pehr Kalm ja Suomen lääketieteen isäksi kutsuttu Johan Haartman.
Linné oli myös innokas paloviinan käytön vastustaja. Hän
vertasi paloviinaa tuleen, joka virkistää ja lämmittää,
mutta samalla polttaa ja kuluttaa. Hän teki havaintoja
siitä, miten vahvojen juomien käyttäjät tulivat ennen
aikojaan vanhan näköisiksi. Olutta Linné ei pitänyt
haitallisena, koska se ei viinan tavoin kiihottanut
verenkiertoa ja oli ravitsevampaa, kuten oluenjuojien
lihavuudesta voitiin nähdä.
Myös 1800-luvun luonnontutkijat arvostivat häntä. Elias Lönnrot, joka laati ensimmäisen suomalaisen kasvion, antoi Linnélle nimityksen "ikimainio". Sakari Topelius kuvasi Linnétä vielä suurellisemmin sanoin:
"Vielä
kauan hänen kuoltuaan muistelevat lapset hänen nimeään. Viisaat
maailmassa sanovat toisilleen: Se oli mainio mies! Kun iltatuuli heiluu
puissa, kukissa ja heinissä, kuulet maailman suhisevan ja melkein
sanovan toisilleen näin: Hän oli mies, joka rakasti meitä ja ymmärsi
meitä, oli nimeltä Carl von Linné. Se oli mainio mies!".
Linnés grav i Uppsala domkyrka med särskild blomdekor till 300-årsminnet 2007 Linnén hauta löytyy Uppsalan tuomiokirkosta.
Kasvien lumoissa
Turussa 23-5 2017
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti