Simon Blom anoi raadilta toistuvasti, että se edistäisi hänen asiaansa. Raati kuitenkin katsoi, että hän valitti asioista jatkuvasti aiheetta ja työllisti siten turhaan jo valmiiksi kiireistä raatia. Turun kaupunginarkisto, raastuvanoikeuden pöytäkirja BIa 8, 1636, päiväämätön liite. Kuva: Veli Pekka Toropainen.
Kirjelmässä monia kaupungin kunniallisia asukkaita verrattiin ominaisuuksiltaan hevoseen. Todistaja Adam Speleman vielä täsmensi, että kirje viittasi lukkarinkartanon hevoseen. Kirje oli takavarikoitu ylioppilas Jonas Ericin luota.
Auskultantti ilmoitti häväistyskirjeen alkuperäiseksi sepittäjäksi Simon Blomin, jota 20-5 turhaan odoteltiin kuultavaksi oikeuden eteen. Mies oli matkannut maaseudulle, josta hänet määrättiin haettavaksi takaisin kaupunkiin.
Valtaporvari Simon Blom tunnettiin Turussa melkoisena suunsoittajana. Hänen häväistyskirjoituksensa eli pasqilinsa olivat niin tavallisia, että hänen sanottiin antaneen kaikille turkulaisille pilkkanimen.
Viimein 3-6 saapui hän oikeuden eteen ja sanoi, ettei koskaan pääsisi taivaan valtakuntaan Jumalan kasvojen eteen tai perisi ikuista elämää, mikäli hän olisi kirjeen kirjoittaja tai edes neuvonut jotakuta sen kirjoittamisessa. Oikeus kuitenkin totesi saman tien, että hän oli syyllinen, koska ei ollut voinut vannoa asiassa valaa.
Simonin armahti lopulta kuningatar Kristiina.
Koska hän oli oikeuden mukaan aiemminkin syyllistynyt samanlaiseen käyttäytymiseen, määrättiin hänet ruoskittavaksi kaakinpuussa ja ja karkotettavaksi kaupungista.
Vihdoin 1-12 1647 julkistettiin asiassa kuningatar Kristiinan armollinen kirje, jossa Simon Blom armahdettiin, edellyttäen ettei Simon syyllistyisi uusiin häväistyskirjoituksiin ja pahojen puheiden levittämiseen.
Mikään turha mies Simon Blom Turussa ollut, vaan kuului aktiivisina porvarisvuosinaan Turun rikkaimpiin kauppiaisiin.
Oikeuden kirjoihin hän ilmestyi toukokuussa 1630, jolloin Blom vaati maaherran tuella selvitystä appensa, porvari Påval Ketaran perinnöstä. Kiistelty talo sijaitsi sillan pielessä nykyisen Vähätorin alla ja siihen kuului tallipiha ja kivinen katuaitta. Sen arvo oli suvun kesken 1100 ja vieraalle myytynä 2200 kuparitaalaria.
Vanhin Turusta säilynyt karttapiirros on maanmittari Olof Gangiuksen käsialaa vuodelta 1634.
Talo sijaitsi Hauenkuonossa keskeisellä paikalla Aninkaisten korttelissa lähellä siltaa ja Ketaran toinen eli köyhien tontti sijaitsi Luostarinkorttelin Katinhännässä joen eteläpuolella jokirannassa nykyisen Kaskenmäen kohdalla. Arvotontteja molemmat, sopi niistä kinastella.
1500-luvun loppupuolella Turusta ja Viipurista lähti maailmalle jo tuhansia tervatynnyreitä. Tervasta tuli tärkeä vientitavara vuosisadoiksi.
Simon Blom vannoin porvarinvalansa Turussa 10-11 1634 vasta vakavan huomautuksen jälkeen, hänen toimittua kauppiaana jo vuodesta 1624 lähtien. Blomin rettelijöitsijän ura alkoi kesäkuussa 1625, jolloin hän syytti pormestari Plagmania siitä, että tämä olisi antanut laivata ruista Turusta tervatynnyreissä.
Blom itsekin oli tervakauppias, kun hänelle oli vuonna 1625 myönnetty passit ulkomaankauppaa varten yhdessä Wellam Bruunin kanssa. 27. kesäkuuta kauppalaivaan lastattiin 75 lästiä tervaa ja 30. heinäkuuta tuontipuolella viiniä, suolaa, verkaa ja pitsejä. Kauppalästi (kommersläst tai handelsläst) oli Ruotsissa 1 134 kannua (kanna) eli 2 970 litraa.
Pormestari kutsui Blomia kelmiksi ja varkaaksi, kunnes hän todistaisi väitteensä. Blom sanoi pormestaria vihamiehekseen ja vainoojakseen. Toukokuussa 1631 hän suututti porvarit Robert Ranckenin ja Kristoffer Kordesin syyttämällä heitä Tukholmassa oravannahkojen salakuljetuksesta.
Näin Blom onnistui muutamassa vuodessa suututtamaan suurimman osan kaupungin vaikutusvaltaisimmista porvareista, mutta kaupankäynti kuitenkin jatkui vahvana. Vuoden 1624 porvariluettelon kärjessä Aninkaistenkorttelissa komeili pormestari Erik Andersson, Blomin maksaessa kontribuutioveroa 12 taalaria, sijoittuen sillä listalla neljänneksi ja kuuluneen yhdeksän kaupungissa eniten veroja maksaneen porvarin joukkoon.
Vuonna 1634 Blomin kahnaukset kaupungin muiden porvarien kanssa kävivät yhä vakavimmiksi, kun Blom syyllistyi raadin haukkumiseen. Pormestari Johan Knutssonia hän kutsui rakkariksi, vetelehtijäksi ja paikan panijaksi. Käskynhaltija Henrik Oloffson sai kunnian olla irvipää ja pölkky.
Pormestari Henrik Schefferistä Blom kirjoitti lopulta häväistyskirjeen, jonka hän myönsi oikeudessa omaksi käsialakseen. Vuonna 1640 hän kirjoitti raadille kirjeen ilmoittaen irtisanovansa porvarinoikeutensa, jolloin raati ilmoitti Turun kaupungilla hyvinkin olevan varaa luopua hänen kaltaisestaan miehestä.
Vuonna 1656 kaupunki tarvitsee kuitenkin vielä kerran Simon Blomin palveluksia, kun kaupungissa riehuu 13-5 paha tulipalo, tuhoten paitsi kirkon tornin, myös 450 taloa 15 tunnissa kirkon ympäristössä. Palo saa alkunsa porvari Henrikki Paturin talosta Koulukadulta tuomiokirkon takaa. Mm. Brinkkalan talo palaa perustuksiaan myöten. Paturi tuomitaan kuolemaan.
Brinkkalan talon tuhoutumisen takia kaupunki vuokraa uudeksi pakkahuoneeksi Simon Blomin talon Tiirikkalankadulta 30 hopeataalarin vuosivuokralla.
Rettelöiden Turussa 6-4 2018 Simo Tuomola
1 kommentti:
Selvästi Suomessa on ollut perussuomalaisia jo siihen maailmanaikaan.
Lähetä kommentti