Tänään
10-4 tulee kuluneeksi tasavuosia paavi Gregorius XIII kuolemasta vuonna 1585.
Hän lähetti aikoinaan jesuiittaisä Antonio Possevinon Tukholmaan ja
Turkuun tutkimaan mahdollisuuksia vastauskonpuhdistuksen merkeissä maan
käännyttämiseen takaisin katolilaisuuteen. Täällä muistettiin parhaiten mös Juhana-herttuan Punaisen kirjan opit.
Batory at Pskov. Painting by Jan Matejko.
Possevino is the black-robed Jesuit at the center, blessing the
offerings Antonio Possevino (Antonius Possevinus) (10 July 1533 – 26
February 1611) was a Jesuit protagonist of Counter Reformation as a papal diplomat and a Jesuit controversialist, encyclopedist and bibliographer.
Mustakaapuinen jesuiitta Possevino levittämässä paavillista sanomaa.
Gregorius XIII:n määräyksestä katolisissa maissa otettiin käyttöön hänen nimeään kantava gregoriaaninen kalenteri. Siihen siirryttiin lokakuussa 1582, jolloin lokakuun 4. päivän jälkeen seurasi suoraan 15. lokakuuta. Protestanttisissa ja ortodoksisissa noudatettiin kuitenkin vielä pitkään tämän jälkeen vanhaa juliaanista kalenteria,
joten niissä oli eri päivämäärä kuin katolisissa maissa. Esimerkiksi
Englannissa ja sen siirtomaissa uuteen ajanlaskuun siirryttiin vasta
vuonna 1752, Ruotsissa ja siihen kuuluneessa Suomessa 1753 ja Venäjällä vasta 1918.
1585 – Gregorius XIII, paavi (s. 1502)
Paavi Gregorius XIII, syntymänimeltään Ugo Buoncompagni, oli paavina 13. toukokuuta 1572 – 10. huhtikuuta 1585).
Etenkin
Turussa oltiin valmiita hylkäämään luterilaisuus ja siihen antoi pontta
myös Juhana III vuonna 1576 laatima "Katolisen ja oikeauskoisen kirkon
mukainen Ruotsin kirkon liturgia", joka tunnetaan nimellä Punainen
kirja. Kustaa Vaasan pojista Erik ja Kaarle olivat puolestaan
kalvinisteja.
Juhana oli Turussa suuressa suosiossa; jouluksi
1562 hän toi Turun linnaan Suomen herttuattaren, puolalaisen prinsessan
Katariina Jagellonican, joka oli harras katolilainen. Hänelle
pystytettiin Turun linnaan oma katolinen alttarinsa.
Katariina Jagellonica (1. marraskuuta 1526 Krakova – 16. syyskuuta 1583 Tukholma) oli Juhana III:n ensimmäinen vihitty puoliso, Suomen herttuatar ja sittemmin Ruotsin kuningatar.
Juhana
halusi jälleen antaa arvoa piispanviralle ja kirkollisille
seremonioille ja jumalanpalvelus tuli toimittaa uuden liturgian Nova
ordonantion mukaisesti. Esim. vuonna 1580 Juhana III kielsi vouteja
maksamasta papinmaksuja niille, jotka eivät noudata hänen Punaisen
kirjansa liturgiaa. Ahvenanmaan Finströmin pappi Abraham Angermannus
vangittiin Turun linnaan 30 viikoksi hänen uhmattuaan kuninkaan
liturgiaa.
Vastarinta Ruotsin luterilaisessa papistossa oli kova
ja Juhanan kuoleman jälkeen Upsalan kokous totesi 1593 liturgian
taikauskoiseksi, paavin messun kaltaiseksi ja pahennusta herättäväksi
sekä portiksi Superstitionille, taikauskon pedolle, joka houkuttelee
kristittyjä paavin kauheaan eksytykseen. Vastapainona pedolle olisi
tarpeen Profanitas.
Juhana halusi johdattaa Ruotsin kirkon kohti
sellaista suvaitsevaista katolilaisuutta, jota Katariina edusti, mutta
Roomankaan kanssa ei voinut neuvotella, sitä piti vain totella. Turussa
Katariinan perintö oli muuta maata tiukemmassa. Täällä oli vannottu
uskollisuutta Juhanalle ja vallanperijä Sigismundille 19.4.1582 ja siitä
valasta pidettiin myös kiinni katkeraan loppuun saakka.
Perinnöstä
oli kyse myös siinä mielessä, että Juhanalle oli luvassa avioliiton
myötä mittava määrä maallista mammonaa, jos vain tuo uskonasia
järjestyisi niin, että katolisuudella olisi sijansa Suomessa Ruotsin
luterilaisuuden ja Venäjän ortodoksisuuden välissä. Samalla Puola
ulottaisi valtansa pohjoiseen näiden valtioiden väliin.
Valtakunnanmarsalkka
Klaus Fleming piti Turun linnaa käskyvallassaan Kaarle-herttuan
harmiksi ja kun Kaarle valtaa Juhana III kuollessa Suomen 1592, Fleming
pysyy kuninkaaksi nousevan Juhanan ja Katariinan pojan Sigismundin
takana. Aateliset tunnustavat Turussa Flemingin johdolla Sigismundin
kuninkaaksi ja Fleming varustaa 27 laivan laivaston Turusta noutamaan
kuningasta Puolasta, amiraalilaivana Suomen Leijona.
Sigismund (puol. Zygmunt III Waza, liett. Zigmantas Vaza, ruots. Sigismund, 20. kesäkuuta 1566 – 30. huhtikuuta 1632) oli Ruotsin kuningas vuosina 1593–1599 ja Puolan kuningas vuosina 1587–1632.
Kaarle-herttua
yllytti suomalaisia talonpoikia kapinaan Jaakko Ilkan johdolla, mutta
Nuijasota kukistettiin verisesti. Sigismund yritti paluuta 1598
Tukholmaan, mutta vetäytyi lopulta takaisin Puolaan ja pantiin kesällä
1599 viralta Kaarle-herttuan noustessa kuninkaaksi nimellä Kaarle IX.
Turusta oli Suomen käskynhaltijaksi nousseen Arvid Eerikinpoika
Stålarmin käskystä Aksel Kurjen johdolla lähetetty Sigismundin tueksi 14
laivaa, 50 kuljetusalusta ja 3000 miestä.
Rautamarski Klaus Fleming oli kuollut paluumatkallaan Turkuun jo 13.4.1597 valmistautuessaan taisteluun Kaarle-herttuaa vastaan:
Nuijasodan
päättyi Flemingin hyväksi, mutta kauaa hän ei ehtinyt tästä nauttia.
Klaus Fleming kuoli tarinan mukaan matkalla Viipurista Turkuun, Pohjan
pitäjässä, Kuninkaantien varrella. Noin kilometri pitäjän
keskiaikaiselta kivikirkolta Perniön suuntaan on iso siirtolohkare, jota
paikkakunnalla kutsutaan Flemingin kiveksi. Kiven äärellä marski sai
sairaskohtauksen, josta Flemingiä Perniön kuninkaankartanossa odottanut
leski Ebba Stenbock kirjoitti sisarelleen Katarinalle seuraavasti;
"Kun
hän siten matkasi, hän kävi hyvin heikoksi eikä pystynyt kulkemaan
kuin kuuden peninkulman päähän kuninkaankartanosta, siellä hän kävi
niin heikoksi, ettei kukaan rohjennut sallia häntä kuljetettavan
kauemmaksi. Hänen parturinsa Marcus luki hänelle joistakin mukana
olleista kirjoista, minkä jälkeen hän niin lohdullisesti antoi
henkensä."
Aikalaiset kertoivat kuoleman kohdanneen Flemingin
joko Pohjan pappilassa tai Clemet Erikssonin talossa kirkolla. Edelleen
lesken kertomuksen mukaan vainaja tuotiin kehnolla rekikelillä Turun
linnaan ja asetettiin linnankirkkoon.
Albert Edelfeldt ikuisti
kuuluisaan tauluunsa kohtauksen, jossa Kaarle herttua herjasi kuolleen
marskin ruumista. Eräiden tutkijoiden mukaan on hyvin epätodennäköistä,
että tätä olisi koskaan tapahtunut. Kaarle herttua ei tuohon
aikaan luultavasti edes oleskellut Turussa. Viimeisen leposijansa
mahtava Klaus Fleming sai Paraisten kirkosta. Hän omistuksiinsa kuului
mm. pitäjässä sijaitseva Kuitian kartano.
Kaarle Herttua:
"Jos olisit nyt ollut hengissä, ei pääsi olis ollut kovin tukevasti paikoillaan".
Ebba Stenbock:
"Jos miesvainajani olis elänyt, ei teidän ruhtinaallinen korkeutenne koskaan olisi päässyt tänne asti".
Valtaan
noustuaan Kaarle IX kostaa Turun niskuroinnin verisesti: 10.11.1599
Turun suurtorilla mestataan seitsemän aatelista ja seitsemän alempaan
sotapäällystöön kuulunutta. Mestatuiksi aatelisista tulevat marskin ja
Ebba Stenbockin poika Juhana Fleming, Sten Fincke, Hartikka
Henrikinpoika, Niilo Iivarinpoika Särkilahti, Krister Matinpoika
Björnram, Mikael Paavalinpoika Munck sekä Olavi Klaunpoika. Flemingin
päätä ei pistetä seipään nokkaan muille varoitukseksi kapinoinnista.
Halshuggen
Turussa 10-4 2017
Simo Tuomola
sunnuntai 9. huhtikuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti