Fredrik Cygnaeus, Erik Johan Löfgrenin maalaama muotokuva vuodelta 1856.
Fredrik Cygnaeus (1. huhtikuuta 1807 Hämeenlinna – 7. helmikuuta 1881 Helsinki) oli Suomen taide- ja tiede-elämän vaikuttaja ja keskeinen hahmo Suomen kansallisessa herätyksessä. Miehen kirjallisesta tuotannosta muistamme mm. teoksen Jääkynttilät, Ströskrift I (1837), runoa ja proosaa.
Hän oli Kiven merkittävin tukija, estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori , jolle Kivi suoritti ylioppilastutkinnon ja joka ensimmäisistä palkitsemisista lähtien Kullervoon, Nummisuutareihin ja kansallisromaanin aseman saavuttaneeseen Seitsemään veljekseen asti asetti toistuvasti koko asiantuntemuksensa ja arvovaltansa Kiven lahjakkuuden ja taiteen puolelle.
Vastustajista, ahdasmielisistä kirjallisen tradition vangeista, kuuluisin oli August Ahlqvist, Kiven teosten mitätöijänä kuolemattoman maineen saavuttanut suomen kielen ja kirjallisuuden professori.
Cygnaeuksen vanhemmat olivat piispa Zacharias Cygnaeus nuorempi ja Margareta Karolina Aejmalaeus. Porthania ikänsä ihaillut, Pietarissa vaikuttanut piispa tahtoi lähettää poikansa Fredrikin nimenomaan Suomen yliopistoon – eikä vähiten siksi, ”että sinä kerran arvokkaasti astut tuon suuren miehen oppituoliin”! Jo kotiopettajana Pietarissa oli toiminut suomalaisten menneisyyden kannalta merkittävillä tutkimuksillaan pian mainetta saava A. J. Sjögren.
Kun Cygnaeus sitten vuonna 1823 aloitti opintonsa Keisarillisessa Turun Akatemiassa, sai Runebergin, Snellmanin ja muiden kansallismielisten ylioppilaiden toveripiiri täydennyksekseen eurooppalaisen sivistyksen eri ulottuvuuksia tuntevan, ranskalaista koulua käyneen nuoren originellin, joka toisaalta oli sisämaassa vietettyinä lapsuusvuosinaan saavuttanut kohtalaisen suomen kielen taidon.
Tulevan kehityksen kannalta myös Cygnaeuksen ensimmäinen kortteeri oli ideaalinen, sillä hän saattoi asua pian filosofian professoriksi nimitettävän J. J. Tengströmin perheessä, jota emännöi Suomen Venäjään liittämisessä merkittävää osaa näytelleen arkkipiispa Jakob Tengströmin tytär Sofia Magdalena af Tengström. Cygnaeus viihtyi Tengströmien seurassa myös yliopiston muutettua Helsinkiin ja Lauantaiseuran tarjotessa foorumin innostavaan ajatustenvaihtoon.
Henrik Gabriel Porthanin patsas on Carl Eneas Sjöstrandin suunnittelema, 9. syyskuuta 1864 paljastettu patsas. Se sijaitsee Turussa Porthaninpuistossa. H. G. Porthania esittävä patsas on Suomen vanhin henkilömonumentti.
Kouluissa tapahtumaa juhlistettiin vapaapäivällä. Porthanin patsaan paljastuksessa olivat kutsuvieraina muun muassa Lönnrot, Snellman ja Cygnaeus. Patsasta ympäröivä alue oli koristeltu ja kaupunki oli koristeltu 6 000 lyhdyllä. Turun teatterissa esitettiin elävä sommitelma Porthanin patsaasta kalevalaisten hahmojen ympäröimänä.
Porthanin patsaan kaksipäiväinen paljastusjuhla alkoi vuoden syyskuun yhdeksännen päivän aamuna kello seitsemän. Silloin Wartiawuorella ammuttiin 65 kanuunanlaukausta "osottain sillä H. G. Porthanin ikäwuosia".
Paljastustilaisuus aloitettiin kello 10.00, kansalianeuvos Lönnrotin puheella, jonka jälkeen rovasti Hjelt luki professori Brunerin tekemän latinankielisen runoelman.
Paljastushetki ilmoitettiin seuraavasti:
»"Suomalaisen kirjallisuuden Seuran edusmiehet ynnä juhlasaliin kokoontuneet joukkiot ja kuuntelijat menewät sitte juhlakäynnissä puhepöntön wiereen, joka on asetettu wastapäätä kuwapatsaasta."
Seuraavaksi "Juhlawäen tullessa Kirkkotorin pohjois puistoon alkaa soittokunta sen juhlamarssin, joka tätä tilaa warten on tehty." Sitten "Ruotsalaisen puheen pitää professori Cygnaeus jonka jälkeen peitteen pois-otettaissa lauletaan laulu: 'Maamme' kanuunain paukkuessa."
"Suomenkielisen runoelman lukee professori Ahlqwist ja juhlallisuus päätetään paljastus-paikalla laululla: 'Nouse, lennä Suomen kieli'."»
Cygnaeus piti ylioppilaiden kevätjuhlassa Kukanpäivänä 1848 isänmaallisuutta voimakkaasti nostattaneen puheensa ”Suomen nimi”. Kirjailijan eläessä hän oli yksi Aleksis Kiven tärkeimmistä ymmärtäjistä ja puolustajista. Cygnaeukselle Aleksis Kivi ei ollut vain tukea tarvitseva lahjakas kirjailijalupaus, vaan runoilija Runebergin veroinen käänteentekevä kansan tuntojen tulkitsija.
Turussa huoleton Cygnaeus ei pitänyt kiirettä tutkinnossaan, vaan perehtyi intohimoisesti ajan kirjallis-filosofisiin suuntauksiin, eritoten romantiikkaan, sekä alkoi toteuttaa elinikäiseksi osoittautuvaa runoilijan kutsumustaan.
Jälkimmäisestä harrastuksesta kehkeytyikin suomalaisen kirjallisuuden historian ehkä tragikoomisin näytelmä, kun aatteen ja tunteen paloa hehkuvan runoilijaboheemin ”keskityksen puutteesta” kärsivät vuolassanaiset, joka suuntaan rönsyilevät runoteokset saivat yksi toisensa jälkeen osakseen arvostelijoiden moitteet ja päänpyörittelyt. Vasta Cygnaeuksen noustua merkittävään yliopistolliseen asemaan alkoi kriitikoiden sanoista paistaa maltti ja harkinta.
Kultivoituneista tavoistaan ja sosiaalisista taidoistaan huolimatta Cygnaeusta on luonnehdittu umpimieliseksi, salaperäiseksi ja yksinäiseksi persoonaksi.
Cygnaeus ei koskaan avioitunut. Muutamat kosinnat jäivät aikeiksi. Tukholman-matkalla 23-vuotiaana hän solmi erään maanmiehensä kanssa ”liiton koko lyhyen ihmiselämän ajaksi”. Tavallisuudesta poikkeava ja koreilevakin pukeutumistyyli herätti ympäristössään huomiota ja myös hilpeyttä.
Opiskelijakaskun mukaan Cygnaeus riensi kuuluisassa laskostetussa venetsialaisviitassaan Senaatintorin halki ”pohjalaiset kultapojat kainalossaan”.
Saksalainen lääkäri ja homoseksuaalien oikeustaistelun pioneeri Magnus Hirschfeld mainitsee vuonna 1914 julkaistussa teoksessaan Miesten ja naisten homoseksuaalisuus Fredrik Cygnaeusin yhtenä esimerkkinä kuuluisasta homoseksuaalista.
Suomen nimeen
Suomen Turussa
1-4 2017
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti