Arwotuxet

Louhiatar, Lovetar, Loveatar, suden emuu ja kaiken pahan synnyttäjä. Hänellä oli yhdeksän poikaa, joita olivat esimerkiksi Ruho, Rampa ja Perisokea. Hän synnytti myös raatelevat eläimet. Aiheutti monenlaista kärsimystä kuten hammassärkyä, pistosta ja riisitautia.

"Portto Pohjolan emäntä,
Lovehetar vanha vaimo,
selin tuulehen makasi,
persehin pahaan säähän,
toki tuli tiineheksi,
ahava kohulliseksi,
tuosta tyyty, tuosta täyty,
tuosta paksuksi panihi,
lihavaksi liitettyi - - -
Teki poikoa yhdeksän,
yhestä vattan väestä..."

Rudimenta

Mythologia Fennica

Tällä päivämäärällä 21-11 syntyi

1741 – Christfried Ganander, suomalainen kansankulttuurin kerääjä, pappi ja sanakirjan tekijä (k. 1790)

Christfried Ganander (21. marraskuuta 1741 Haapajärvi – 17. helmikuuta 1790 Rantsila) oli suomalainen kansankulttuurin kerääjä, pappi ja 1700-luvun sanakirjan tekijä. Gananderin suurin saavutus oli ensimmäisen laajan suomen kielen sanakirjan kerääminen, joka jäi kuitenkin julkaisematta. Lisäksi hän oli kansanrunouden kerääjä ennen Elias Lönnrotia.

Ganander valmistui papiksi Turun akatemiasta ja vihittiin virkaansa vuonna 1763. Hän valmistui maisteriksi 1766, ja hän toimi Rantsilan kappalaisena 1775–1790. Hän oli opinnoissaan saanut luonnontieteellisiä vaikutteita ja kiinnostunut myös Porthanin suomalaisuuden aatteesta. Kirjallisen uransa hän aloitti julkaisemalla kokoelman arvoituksia sekä eläinsatuja.

Mythologia Fennica (suom. Suomen mytologia) on Christfried Gananderin julkaisema ruotsinkielinen suomalaisen mytologian sanakirja, joka sisältää varsin laajoja selityksiä. Kirja julkaistiin vuonna 1789, ja se sisältää yhteensä 430 hakusanaa. Lisäksi teoksessa on useita kansanrunoudesta poimittuja runo- ja loitsukatkelmia. Suomen ja lappalaisten mytologian lisäksi Ganader kertoo teoksessaan Skandinavian ja muiden kansojen jumalista. Teos on Gananderin Nytt Finskt Lexikonin -teoksen ohella ollut vaikuttamassa Kalevalan syntyyn. Gananderia onkin sanottu "Lönnrotiksi ennen Lönnrotia".

Arvoituskokoelma Aenigmata Fennica, Suomalaiset Arwotuxet Wastausten kansa ilmestyi 1783 ja sisältää 337 arvoitusta. Se perustui Gananderin keräämään kansanrunouteen ja suomen kielen sanastoon.

Tässä Flaamilaisia sananlaskuja (1559), Pieter Brueghel vanhempi.

Gananderin teoksista merkittävin oli kuitenkin julkaisematta jäänyt yli 30 000 hakusanaa sisältävä suomalais-ruotsalais-latinalainen sanakirja Nytt Finskt Lexicon jonka käsikirjoitus valmistui 1787. Siinä Ganander esitti etymologisia selityksiä. Teos julkaistiin faksimilejäljennöksenä 1937–1940.

Ganander julkaisi vuonna 1780 tutkielman romanien alkuperästä, elintavoista ja kielestä. Teokselle myönnettiin Ruotsin kaunokirjallisuusakatemian kilpailussa hopeamitali.

Kalewala

Tänään 28-2 liputetaan kansalliseepoksemme Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivän kunniaksi. Sopiihan se, jos muistetaan myös Turun Akatemian professori Henrik Gabriel Porthanin ja etenkin hänen oppilaansa Christfried Gananderin osuus kalevalaisuudessa jo 1700-luvulla. Gananderia onkin sanottu Lönnrotiksi ennen Lönnrotia.

Ganander valmistui papiksi Turun akatemiasta ja vihittiin virkaansa vuonna 1763. Hän valmistui maisteriksi 1766, ja hän toimi Rantsilan kappalaisena 1775–1790. Hän oli opinnoissaan saanut luonnontieteellisiä vaikutteita ja kiinnostunut myös Porthanin suomalaisuuden aatteesta. Kirjallisen uransa hän aloitti julkaisemalla kokoelman arvoituksia sekä eläinsatuja.

Gananderin julkaistuista teoksista tunnetuin on Mythologia Fennica. Vuonna 1789 ilmestyneen aakkosellisen hakuteoksen Mythologia Fennican aineiston Ganander oli koonnut kansanrunoista, loitsuista, perimätiedoista ja kirjallisista lähteistä. Teos oli Suomen kansan varhaisen historian esitys. Elias Lönnrot piti Gananderin työtä merkittävänä ja jatkoi sitä.

Siis takaisin tämän päivän liputuksen aiheeseen:

Helmikuun 28. päivänä 1835 Elias Lönnrot kirjoitti alkulauseen teokseen, jonka nimenä oli Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista. Tämä ns. Vanha Kalevala sisälsi 32 runoa ja 12 078 säettä. Mytologis-historiallisena runoelmana teos täytti eepoksen mitat ja herätti suurta huomiota Suomessa ja pian laajalti maan rajojen ulkopuolella.




Tekstinäytteen kirjoitusasu:

Ensimmäinen runo.

Laulaja walmisteksen ja alkaa kertoa miten Wäinämöinen kolmekymmentä kesää ja talvea äitinsä kohdussa maannut syntyy maailmaan. Siitä Wäinämöinen hewosen saanut lähtee ajoon. Lappalainen, mistä lie wihaa kantawa, wahtaa surmataksensa häntä. Näkee meren selällä ratsastawan ja ampuu kohti nuolensa. Toiste kolmannestiki lauasnut jo kaato Wäinämöisen alta hewosen. Siitä Wäinämöinen itse ympäri wesiä uien luo, mitä mihinki, karia, saaria, luotoja ja kalahautoja. Kotka pesintäpaikkaa etsossa keksii merellä Wäinämöisen ja munii polwelle. Munat siitä polwien liikahtaessa wieriwät wetehen ja särkywät karilla. Niin Wäinämöinen munamurusista luo maan ja taiwaan, tähet, kuun ja auringon.

Mieleni minun tekewi,
Aiwoni ajattelewi,
Mieli ruweta runoille,
Laatiua laulamahan.
5. Weli kulta weikkoseni,
Kaunis kielikumppalini!

Christfrid Ganander:

Mythologia Fennica

Christfrid Gananderin vuonna 1785 ilmestynyt jumalaistaruoppi Mythologia Fennica on monipuolinen ja laaja esitys suomalaisesta muinaisuskosta ja kansanrunoudesta: se sisältää 430 sanakirjamaisesti järjestettyä mytologista termiä ja nimeä selityksineen. Erityisen arvokasta siinä ovat esimerkkilauseina käytetyt loitsu- ja runokatkelmat kansanrunoudesta. Suomalaisen ja lappalaisen mytologian lisäksi teoksessa on myös lukuisia viittauksia muiden kansojen, varsinkin antiikin ja Skandinavian jumaliin, joista Ganander löysi yhtymä- ja vertailukohtia suomalaisille jumalille.

Tämä muinaisuskon perusteos on Gananderin sanakirjan Nytt Finskt Lexikonin ohella vaikuttanut Kalevalan syntyyn, sillä kansalliseepoksemme pohjautuu juuri Gananderin mytologiateokseen, jota Elias Lönnrot alkoi täydentää. Gananderia tituleerataankin usein Lönnrotiksi ennen Lönnrotia.

Mythologia Fennicassa Ganander aloitti uskontotieteilijänä perinteen, joka on jatkunut nykypäiviin saakka ja häntä pidetäänkin suomalaisen uskontotieteen isänä.

Christfrid Ganander:

Nytt Finskt Lexikon

Vuonna 1787 sai Christfrid Ganander valmiiksi päätyönsä, liki kolmituhatsivuisen suomen kielen sanakirjan Nytt Finskt Lexiconin käsikirjoituksen. Hän keräsi siihen sanoja liki 20 vuotta. Teos ei ollut suomen sanakirjoista ensimmäinen, vaan sitä ennen oli painosta ilmestynyt jo muutamia pieniä tulkkisanakirjoja, joissa suomi oli mukana, ja yksi varsinaiseksi suomen sanakirjaksi katsottava teos: vuonna 1745 julkaistu Daniel Jusleniuksen Suomalaisen Sana-Lugun Coetus. Gananderin käsikirjoitus oli kuitenkin edeltäjiään tuntuvasti laajempi ja etevämpi.

Daniel Jusleniuksen vuonna 1745 ilmestynyt Suomalaisen Sana-Lugun Coetus on ensimmäinen varsinainen suomea sisältävä sanakirja.

Gananderin sanakirja jäi kuitenkin julkaisematta, sillä se ei läpäissyt Porthanin tarkistusta. Myöhemmin, 1810-luvun lopulla Kustaa Renvall lainasi käsikirjoituksen Turun akatemian kirjastosta käyttääkseen sitä oman sanakirjansa päälähteenä.

Renvallin Suomalainen Sana-Kirja ilmestyi vuosina 1823 ja 1826, mutta Renvall ei palauttanut heti teosta kirjastoon, vaikka saikin oman työnsä valmiiksi - onneksi ei, sillä akatemian kirjasto paloi Turun myötä 1827. Sittemmin kirja vietiin Helsinkiin, jossa se oli säilössä toista sataa vuotta yhtenä yliopiston arvokkaimmista käsikirjoituksista, kunnes se julkaistiin näköispainoksena 1937-40 nimellä Uusi suomen sanakirja.

Eli ei mitään uutta auringon alla eli kaikella tekemisellä on aina omat esikuvansa. Niinpä voin esim. väittää, että ensimmäinen suomen kielioppi on kirjoitettu ainakin osaksi Määrin Olomoucissa 1500-luvulla. Se oli latinankielinen eikä sitä ole tiettävästi koskaan julkaistu ja sen käsikirjoitus on kadonnut.

Totta kuitenkin, sillä siitä on säilynyt ruotsinnos Turun akatemian kirjaston jäämistössä. Kieliopin laatijat Olaus Sundergelteus ja Johannes Jussoila opiskelivat 1500-luvun loppupuolella monien muiden Ruotsin oppineiden alamaisten tavoin Olomoucin jesuiittagollegiossa ja saivat jotain aikaankin, kun jesuiitat tarvitsivat kielten oppikirjoja kouluja ja etenkin lähetystyötä varten. Jussoila onkin katolisen vastauskonpuhdistuksen tunnetuin suomalainen edustaja.

Olaus Marci Sundergelteus (noin 1551 Ulvila – noin 1601) oli Tarton katolinen kirkkoherra ja Vilnan tuomiokirkon kaniikki. Hän toimi vastauskonpuhdistuksen edustajana ja sen vuoksi hänelle annettiin tehtäväksi tehdä suomen kielen kielioppi. Mikäli Sundergeltaus teki kieliopin, se olisi ensimmäinen suomen kielen kielioppi, mutta sitä ei ole löytynyt.

Jussoila, Johannes

(noin 1555 - noin 1604)

katolinen pappi, vastauskonpuhdistuksen edustaja

Juhana III:n kiinnostus katolisuuteen herätti vastakaikua hänen entisessä herttuakunnassaan Suomessa, missä toimi edelleen katolisena aikana vihittyjä pappeja eikä katolisia tapoja ollut vielä saatu kitketyksi kansan keskuudesta. Jesuiittojen kollegioissa opiskellut Johannes Jussoila kuului katolisen vastauskonpuhdistuksen keskeisiin edustajiin Ruotsissa.

Rudimenta linguae finnicae breviter delineata on suomen kielen vanhimmaksi arvioitu kielioppi. Kansalliskirjasto talletti Rudimentan kappaleen käsikirjoituskokoelmaansa syksyllä 2009. Keräilijä Ilkka Paatero oli hankkinut teoksen kirjakauppias Andrew Erikssonilta, joka oli huutanut sen Sothebylta.

Rudimenta on pieni vihkonen, joka koostuu vain 24 sivusta. Kotuksen tutkijoiden mukaan koko esityksen on kirjoittanut yksi henkilö, joka käyttämänsä kielen murteellisuuden perusteella on saattanut olla kotoisin Rauman tai Uudenkaupungin alueelta. Materiaali ja käsiala ajoittuvat 1600-luvulle, mutta käsikirjoitus voi olla myös tätä vanhemmasta lähteestä tehty kopio. Kotuksen tutkijat pitävät mahdollisena, että Rudimenta on Olaus Sundergelteuksen ja Johannes Jussoilan laatima kielioppi 1500-luvun lopulta.

Christfrid Ganander:

Mythologia Fennica

Syntyi 21.11.1741 Haapajärvellä
Kuoli 17.2.1790 Rantsilassa

Tuotanto

Sadut
Uudempia ulos-valituita satuja 1784

Muu tuotanto

Aegnimata Fenniga : Suoma laiset Arwotukset Wastausten Kansa 1783. Ensimmäinen suomalainen arvoituskokoelma.
Maan-miehen Huone 1784
Koti-Aptheekki 1784
Eläinten Tauti-Kirja 1784
Mythologia Fennica 1789
Nytt Finskt Lexicon. Gananderin päätyö, jonka käsikirjoitus valmistui v. 1787. Sanakirja jäi kuitenkin aikanaan painamatta ja käsikirjoituksesta kopioitu kolmiosainen näköispainos julkaistiin 1937-1940.

Rudimenta

Turussa 21-11-2011

Simo Tuomola

Nemo nisi

Nemo nisi mors

Tällä päivämäärällä 17-11 tulee kuluneeksi tasavuosia Juhana III kuolemasta 1592:

• 1592 – Juhana III, Ruotsin kuningas ja Suomen suuriruhtinas

Juhana III (ruotsiksi Johan III, ennen kuninkuutta Juhana-herttua, 20. joulukuuta 1537 – 17. marraskuuta 1592) oli Ruotsin kuningas vuosina 1568–1592. Hän oli myös Suomen herttua vuosina 1556–1563. Juhana otti itselleen 1581 arvonimen Suomen suuriruhtinas.

Juhana III. Johan Baptista van Utherin maalaus vuodelta 1582. Kuningas on pukeutunut viimeisimmän espanjalaisen hovimuodin mukaisesti.

Juhana III:n isä Kustaa Vaasa perusti vuonna 1556 kolme melko itsenäistä herttuakuntaa, Itä-Götänmaan, Södermanlannin ja "Suomen", joka käsitti Turun ja Kokemäenjoenkartanon linnaläänin (Satakunnan historiallinen maakunta) sekä Ahvenanmaan ja hieman myöhemmin myös läntisen Uudenmaan. Suomen herttuaksi tuli tuolloin 18-vuotias Juhana, joka hallitsi lisäksi koko Suomea käskynhaltijana.

Kaarina Hannuntytär, Juhanan vihkimätön vaimo, synnytti Juhana-herttualle neljä lasta. Juhana kuitenkin halusi naimisiin Puolan kuninkaan sisaren Katariina Jagellonican kanssa. Katariina oli Puolan mahdollisen tulevan kuninkaan äitinä poliittisista syistä haluttu puoliso ja häntä kosi tuloksetta myös Venäjän tsaari Iivana IV Julma.

Avioliitto ei Juhanan veljelle, kuningas Eerik XIV:lle sopinut, sillä Ruotsi oli samaan aikaan valmistautumassa sotaan Puolaa vastaan. Avioliitto kuitenkin toteutui 4. lokakuuta 1562 kun Juhana ja Katariina menivät naimisiin Vilnassa. Katariina tuli Turkuun jouluaattona ja Kaarina Hannuntytär sai vetäytyä Vääksyn kartanoon Kangasalle.

Juhana ja italialaisia sukujuuria ja kontakteja omannut Katariina kehittivät Turun linnan arkkitehtuuria ja muodostivat sinne pienimuotoisen renessanssihovin taideteoksineen, hienoine sisustuksineen ja muodikkaine juhlineen. Juhanan ja Katariinan loisteliaalla hovilla olikin kauaskantoinen vaikutus Suomen kulttuuriin, vaikka sitä kestikin alle vuoden.



Juhana III:n nimikirjoitus.


Etenkin Turussa oltiin valmiita hylkäämään luterilaisuus ja siihen antoi pontta myös Juhana III vuonna 1576 laatima "Katolisen ja oikeauskoisen kirkon mukainen Ruotsin kirkon liturgia", joka tunnetaan nimellä Punainen kirja. Kustaa Vaasan pojista Erik ja Kaarle olivat puolestaan kalvinisteja.

Juhana oli Turussa suuressa suosiossa; jouluksi 1562 hän toi Turun linnaan Suomen herttuattaren, puolalaisen prinsessan Katariina Jagellonican, joka oli harras katolilainen. Hänelle pystytettiin linnaan oma katolinen alttarinsa, mutta niin tiukka vaimo ei ollut, etteikö hän olisi nauttinut ehtoollisella myös viiniä.

Juhana halusi jälleen antaa arvoa piispanviralle ja kirkollisille seremonioille ja jumalanpalvelus tuli toimittaa uuden liturgian Nova ordonantion mukaisesti. Esim. vuonna 1580 Juhana III kielsi vouteja maksamasta papinmaksuja niille, jotka eivät noudata hänen Punaisen kirjansa liturgiaa. Ahvenanmaan Finströmin pappi Abraham Angermannus vangittiin Turun linnaan 30 viikoksi hänen uhmattuaan kuninkaan liturgiaa.

Vastarinta Ruotsin luterilaisessa papistossa oli kova ja Juhanan kuoleman jälkeen Upsalan kokous totesi 1593 liturgian taikauskoiseksi, paavin messun kaltaiseksi ja pahennusta herättäväksi sekä portiksi Superstitionille, taikauskon pedolle, joka houkuttelee kristittyjä paavin kauheaan eksytykseen. Vastapainona pedolle olisi tarpeen Profanitas.

Juhana halusi johdattaa Ruotsin kirkon kohti sellaista suvaitsevaista katolilaisuutta, jota Katariina edusti, mutta Roomankaan kanssa ei voinut neuvotella, sitä piti vain totella. Turussa Katariinan perintö oli muuta maata tiukemmassa. Täällä oli vannottu uskollisuutta Juhanalle ja hänen pojalleen, vallanperijä Sigismundille 19.4.1582 ja siitä valasta pidettiin myös kiinni katkeraan loppuun saakka.




Katariina Jagellonica vankina Gripsholmin linnassa. Józef Simmlerin (1823–1868) maalaus.


Kun kuningas Juhana III kuolemasta sitten 1592 ilmoitettiin turkulaisille, tehtiin se täällä suomenkielisellä julistuksella, olihan Juhanan isä poikansa Turkuun jättäessään huolehtinut siitä, että Juhana sai täällä myös suomenkielen opetusta, kun kerran Suomessa vaikutti.


Nemo nisi mors
Turussa 17-11-2011
Simo Tuomola

Hylkyaarteita

Ruotsin meriarkeologeille tuplajättipotti

Keskiviikko 16.11.2011 klo 16.17

Sukeltajat ovat löytäneet Itämeren pohjasta vuoden aikana kaksi historiallista ruotsalaishylkyä.

Kesällä Öölannin lähistöltä löydetty hylky on vahvistunut arkeologien mukaan vuonna 1564 uponneeksi lippulaiva Marsiksi. Keskiviikkona paljastettiin myös tuoreita kuvia sotalaiva Svärdetin löydöstä.

Svärdet kuului Marsin, Kronanin ja Vasan tapaan ruotsalaiskuninkaiden laivastojen legendaarisiin aluksiin. 86 kanuunalla varusteltu Svärdet upposi Kronanin tapaan taistelussa tanskalais-hollantilaista laivastoa vastaan vuonna 1676. Mukanaan se vei noin 600 miehistön jäsentä.

Öland 1676

Skeppet svärdet med flera svenska krigsskepp kämpade tillsammans med regalskeppet kronan och för att göra historian kort så exploderade kronan och sjönk snabb inom ett par minuter. Svärdet styrde rätt mot kronan och var tvungen att göra en kovändning, det vill säga vända undan vind, för att undgå att segla på vraket. Senare efter en hård artilleriduell mot danska krigskepp så föll Svärdets stormast överbord. Samtidigt så kom danska brännaren t´hoen och antände svärdet i brand.
Endast 50-tals av svärdets 650 man starka besättning kunde räddas ur vattnet.

Tydligen så blev svärdet utsatt av svår brand och troligen så återstår mindre vrakspillror kvar på botten…
Svärdet borde finnas ungefär samma område där kronan finns?

Ni kan läsa mer om det i boken ”Svenska slagfält”. Bokens ISBN 91-46-20225-0

Kahden vuosikausia etsityn hylyn löytymistä lyhyen ajan sisällä pidetään meriarkeologisena jättipottina. Taistelussa vaurioituneet hylyt ovat säilyneet hyvin Itämeren pohjassa ja niiden uskotaan paljastavan puuttuvia palasia muun muassa laivanrakentamiseen ja sotahistoriaan liittyen.

Hylyistä on määrä tehdä historiallisia tv-dokumentteja, jotka valottavat Itämeren suurimpien meritaistelujen käänteitä.

IL-STT

Ruotsalaisarkeologit haltioissaan sotalaivahylystä

julkaistu tänään 16.11. klo 19:42, päivitetty tänään 16.11. klo 19:59

Ruotsalaiset meriarkeologit ovat löytäneet Öolannin saaren edustalta hylyn, jonka epäillään olevan 1600-luvulla uponnut kuninkaallinen sotalaiva Svärdet eli miekka. Laiva upposi Itämeren suurimmassa meritaistelussa vuonna 1676, jonka ruotsalaiset hävisivät tanskalais-hollantilaiselle laivastolle.

Samalla meren syleilyyn päätyi Svärdetin 600-päinen miehistö. Myös sisarlaiva Kronan eli kruunu upposi taistelussa. Kronanin hylky löydettiin jo vuonna 1981.

Löydön tärkeyttä nostaa se, että hylky löydettiin koskemattomana eli hylynryöstäjät eivät ole ehtineet vierailla aluksessa. Muun muassa laivan kanuunat ovat vielä tallella

Merenalaisen tutkimusyrityksen Deep Sea Productionsin mukaan vuonna 1642 rakennettu 25-metrinen Svärdet oli aikansa suurimpia sotalaivoja.

- Tämän on aivan giganttinen löytö. Laiva on erinomainen esimerkki tuon aikakauden loisteliaasti koristelluista laivoista, joiden suurin tarkoitus oli tehdä viholliseen vaikutus, iloitsee yrityksen johtaja Malcolm Dixelius.

Dixelius sanoo, että hylyn puuosista otetut näytteet todistavat sen olevan 1600-luvulta. Myös aluksen perä puuttuu, mikä täsmää sen tiedon kanssa, mitä tiedetään Svärdetin uppoamisesta.

Hollantilaisen sotalaivan ammukset sytyttivät laivan tuleen viisi tuntia kestäneen taistelun jälkeen ja sen perässä räjähti. Laivan sankarillinen kapteeni, amiraali Claes Uggla kieltäytyi antautumasta ja hylkäämästä laivaa, kun se alkoi upota.

Dixelius ei halua paljastaa hylyn tarkkaa sijaintia, koska se ei makaa Ruotsin aluevesillä. Tämä tarkoittaa, ettei hylky ole suojeltu.

Tutkimusryhmä on etsinyt Svärdetiä yli kymmenen vuoden ajan Itämerestä Gotlannin ja Öölannin saarten välisiltä vesiltä.

Deep Sea Productions aikoo nyt kartoittaa Ruotsin museoviraston meriarkeologien kanssa hylyn ja tehdä laivasta samalla 3D-dokumentin.

Itämeri on varsinainen aarreaitta meriarkeologeille, koska suolaisemmissa merissä hylkyjä tuhoava mato ei elä Itämeressä.

AP, AFP

Oljemålning av Claus Møinichen som visar hur Kronan kantrar och exploderar och hur Svärdet omringas av de allierade amiralerna.

Den 31 maj 1676 så blåste det sydväst för att slutligen under loppet av den 1 juni stabilisera sig som sydvästlig halv storm. Kl. 08.00 på morgonen den första juni fick svenska flottan känning av Ölands södra udde och styrde efter dess passerande under pressning med segel norröver, sättande kursen så nära under land som lotsarna vågade föra fartygen utan att befara grundkänning. Den förföljande styrkan tog emellertid risken att hålla något högre i vinden och vann härigenom så väsentligt på motståndaren, att avståndet mellan flaggskeppen så småningom nedgick till ett gott skotthåll, vilket det inträffade kl. 11.00. Uggla som med sin eskader (Svärdet ingick i den andra eskader medan Kronan ingick den första eskadern) ledde flottan, hade nu blivit övertygad, och sköt därför ett signalskott för att återkalla de av hans egna fartyg (vilket det bestod av Hieronymus, Neptunus och Järnvågen).

Detta ledde till att Kronans befälhavare misstolkade signalskotten och befallde vändning för hela flottan. (En med rådande segelföring helt vansklig manöver som ledde till Kronans katastrof). Då Uggla för sin del märkte att Kronan gjorde ansats att vända, följde han genast med och fick då göra nytt undanmanöver då Kronan exploderade och försökte undvika kollisionen på Kronan. Detta skapade till den största förvirring i den svenska linjen.

Förgäves försökte Uggla samla ihop sina egna fartyg. I de uppkomna luckor kastade den danska befälhavaren Tromp genast in sin styrka, varav tre skepp inom kort fullständigt hade lyckas inringa Svärdet. Efter hård artilleriduell som varade cirka 90 minuter så föll Svärdets stormast överbord. Senare så kom brännaren T`hoen och antände Svärdet. Kl. 16.00 hade elden nått krutdurken och därpå följde en explosion som slet Svärdet i stycken.

En samtida avbildning som delar in slaget i tre faser: först de två flottorna på väg norrut längs Ölandskusten; sedan visas hur Kronan exploderar och Svärdet omringas; och sist hur den svenska flottan drivs på flykt av de allierade styrkorna. Kopparstick av Romeyn de Hooghe, 1676.

Depiction of the Battle of Öland in 1676, between the combined Danish-Dutch fleet, commanded by Cornelis Tromp, and the Swedish fleet commanded by Lorentz Creutz. The battle was a major failure for the Swedes since they lost two of their largest ships, Kronan (foundered by accident) and Svärdet (sunk by a Dutch fireship) with a loss of close to 1,200 men.

Nederlands Scheepvaart Museum, Amsterdam.

Suomen Joutsen

1500-luvun Ruotsin meritaistelujen historia liittyy oleellisesti myös Itämaana tunnetun Suomen historiaan. Suomen Joutsen ja Elefanten suojelivat lippulaiva Marsia ja Klaus Fleming komensi jälkimmäistä Eerik XIV:n laivaston alusta.

Fleming toimi myös yliamiraalina, kunnes laivaston päällikkyys annettiin toiselle suomalaiselle, Klaus Kristerinpoika Hornille, josta tuli kaikkien aikojen maineikkain Itämeren merisankari.

Horn, Klaus Kristerinpoika

(noin 1518 - 1566)

yliamiraali, valtaneuvos, vapaaherra

Klaus Kristerinpoika Horn oli sukunsa merkittävimpiä sotilaita ja hallintomiehiä. Häntä voi oikeutetusti pitää Ruotsin Itämeren vallan luojana ja Ruotsin laivaston uudistajana ja rakentajana. Yliamiraalina hänelle ei löytynyt kykenevää seuraajaa, ja hänen jälkeensä Ruotsin laivasto pääsi rappeutumaan.

Klaus Kristerinpoika Horn (1518-1566) oli käskynhaltijana Viipurissa. Vuosina 1558-59 nousi Viipurin talous kukoistukseensa. Kustaa Vaasa oli jo huolissaan sellaisesta korkeasuhdanteesta ja antoi määrätä tullit venäläisille laivoille, joita ruotsalaislaivat olivat luotsanneet Nevajoen ja Viipurin välillä. Niin venäläiset siirsivät kauppakeskuksen Narvaan, joka sitten piti saada nitistetyksi. Juhana herttua hieroi kauppoja Tallinnan kanssa. Ratas oli jo pyörähtänyt Viron suuntaan.

Kustaa Vaasan kuoltua kuningas Eerik XIV jatkoi neuvotteluja ja arveli Venäjän Länsi-Euroopan suutautuvan kaupan siirtyvän Suomenlahdella ruotsalaisten hallintaan sen jälkeen kun Tallinna olisi ruotsalaisten hallussa. Kuningas onnistuikin tässä juhannuksen tienoilla 1561, jolloin Eerikin joukot ajoivat pois puolalaiset Toompean linnasta. Saksalaiset palkkasotilaat olivat jo aikaisemmin siirtyneet ruotsalaisten puolelle.

Klaus Kristerinpoika siirtyi isännäksi Tallinnaan. Keväällä 1563 hän mahdollisesti ruokaili herttuan pöydässä Turun linnassa, sillä hän kuului Juhana herttuan kannattajiin ja heillä oli kosolti yhteisiä suunnitelmia. Samana vuonna syyskesäsätä Eerikin joukot valloittivat Turun linnan ja herttua puolisoineen joutui vankeuteen Gripsholmin linnaan.

Klaus Kristerinpoika Horn siirtyi kuningas Eerikin sotapäälliköksi. Ja onkin aika otaa lainaus Maamme-kirjasta, kun syvempään sotahistorialliseen tarkasteluun en tunne kutsumusta. Voi seitsenvuotisesta sodasta lukea muualtakin.

Klaus Kristerinpoika Horn, Joensuun herra, oli Ruotsin mainioin merisankari. Ei koskaan ollut Ruotsin laivasto Itämerellä ollut niin vahva kuin Eerik kuninkaan aikana Klaus Hornin johtamana. Ensimmäisen kerran hän oli kolme päivää amiraalina ja ennätti sinä aikana voittaa Tanskan laivaston. Sitten hän hävitti kerran toisensa perään Tanskan ja Lyypekin sotalaivastot, valtasi heidän kauppalaivansa, kantoi Juutinraumassa Tanskan tullin ja uhkasi Kööpenhaminaa. Nämä voitot saatuaan Klaus Horn kulki riemusaatossa Tukholmaan, ja tanskalaisen amiraalin Otto Rudin täytyi kulkea saatossa vankina. Eerik kuningas nuhteli kovin sanoin Rudia ja oli vihan vimmassa lävistää hänet miekallaan. Silloin Klaus Horn tarttui kuninkaan käteen ja sanoi: "Tämä mies on taistellut urhoollisesti isänmaansa puolesta ja anaitsee pikemmin kiitosta kuin moitetta." Kuninkaan viha lauhtui, ja Klaus Hornin rohkeamielisyyttä ylistettiin yhtä paljon kuin hänen voittojaan. Tämä Suomen urho kuoli ruttoon vuonna 1566 ja lepää haudattuna Upsalan tuomiokirkossa Kustaa Vaasan vieressä.

Turun linnan kuninkaansalissa on Klaus Kristerinpoika Hornia esittävä maalaus, joka on Jean Haagenin kopio Gripsholmissa olevasta maalauksesta.

Itämerellä tehtiin merkittävä hylkylöytö

STT, TT

Päivitetty 19.8.2011 15:08, julkaistu 19.8.2011 15:08

Sukeltajat uskovat löytäneensä itämereltä Öölannin lähistöltä hylyn, jonka uskotaan olevan vuonna 1564 uponnut Ruotsin laivaston lippulaiva Mars. Hylky sijaitsee 75 metrin syvyydessä saaren pohjoispuolella.

Mars oli yksi aikansa suurimmista aluksista, jossa oli 107 tykkiä ja 800 hengen miehistö. Kuuluisaa Vasa-laivaakin suurempi Mars upposi taistelussa tanskalais-lyypekkiläistä laivastoa vastaan vain vuoden vanhana.

Hylyn kerrotaan säilyneen suhteellisen hyvin ottaen huomioon, että se räjähti osin ennen uppoamistaan.

Sukeltaja Richard Lundgren kuului ryhmään, joka löysi hylyn kesällä. Hänen mielestään hylyn koko ja ikä viittaisivat kyseessä olevan juuri Mars-aluksen.

Löytöä pidetään tieteellisesti merkittävänä.

– Tämä on hylky, jota olemme kauan odottaneet. Jos kyseessä on todella Mars, olemme saaneet kaivatun vertailukohteen Vasa-laivan ja englantilaisen Mary Rosen kanssa, Anders Olsson merihistoriallisesta museosta kertoi lehdistötiedotteessa.

Sotatapahtumat merellä

Merellä Ruotsin ja Tanskan laivastot olivat kohdanneet toisensa seitsenvuotisessa sodassa jo 30.5. 1563. Ruotsalainen amiraali Jaakko (Jakob) Bagge oli mainittuna päivänä 11 sotalaivaa ja 1 pienemmän aluksen käsittävällä laivastolla purjehtinut kohti etelää ja kohdannut tanskalaisen Bornholmin luona olleen laivaston (8 laivaa). Tasnkalaisen laivaston komentajana toimi Jaakko (Jakob) Brockenhuus.

Tanskalaiset olivat joutuneet ruotsalaisen laivaston yllättämäksi, jolloin laivasto oli lähettänyt kolme alusta vastaanottamaan kohti tulevaa laivastoa ilmoittaakseen rauhantahtoisuutensa. Tanskalaiset vastaanottajat ampuivat kolme tykinlaukausta merkiksi, mutta yksi ammuksista osui kuitenkin ruotsalaiseen alukseen. Sen jälkeen ruotsalaiset piirittivät lähetit ja nelituntinen taistelu alkoi.

Loppuosa tanskalaisesta laivastosta pysyi ankkuripaikalla. Tanskalaiset menettivät taistelussa kaikki kolme alusta vallattuina - amiraalilaiva Hercules 81, Hector 38 sekä Hjort 46 tykkiä. Kaikki vallatut alukset olivat pahoin vaurioituneita. Tämän taistelun jälkeen sodan syttymisen välttäminen ei enää ollut mahdollista.

Kuva: Bornholmin meritaistelu 30.05.1563. Tanskalainen amiraalilaiva Hercules sekä laivat Hjorten ja Hector ruotsalaisten alusten piirittämänä.

Seuraavan kerran laivastot kohtasivat Gotlannin lounaispuolella 11.9.1563. Tämä kohtaaminen päättyi kuitenkin ratkaisemattomana.

Myös vuonna 1564 Eerik XIV varusti laivaston. Miehistöksi siihen pantiin nyt, kuten yleensä myöhemminkin tämän sodan aikana, paljon jalkaväen lippukuntia, muun muassa yksi suomalainen.

Laivaston 23 alusta (Mars 173, Elefant 65, Suomen Joutsen 82, Hektor 87 tykkiä jne) käsittävä ruotsalalaisen laivaston päällikkönä, joka keväällä 1564 purjehti Tukholmasta etelään hävittämään Tanskan saaria, kantamaan tullia Juutinraumassa sekä tukemaan maa-armeijaa, jos sen olisi onnistunut tunkeutua Skåneen, oli vanha veteraani Jaakko Bagge, jonka amiraalilaiva Mars oli suurin mitä näillä vesillä milloinkaan oli nähty.

Muista laivapäälliköistä olivat huomattavimpia suomalainen Klaus Fleming, joka komensi Elefantenia sekä Pietari (Peder Axelsson) Banér Suomen Joutsen (Finska Svan) aluksella. Samoihin aikoihin lähtivät Tanskan ja Lyypekin laivastot liikkeelle. Tanskan noin 25 alusta (lippulaiva Fortuna, Byens Löffue 56, Arck jne) kuuluisan merisankarin Herluf Trollen johdolla ja Lyypekin noin 10 alusta (lippulaiva Engel, Lange Bark, Fuchs jne) Friedrich Knebelin johdolla.

Toukokuun 30. päivänä laivastot tapasivat toisensa Öölannin pohjoiskärjen edustalla. Myrsky oli edellisenä päivänä niin hajottanut Ruotsin laivaston, että taistelun alkaessa ei amiraalilaivan tukena ollut muita kuin Elefanten ja Suomen Joutsen. Taistelu oli epätasainen ja kuuma, mutta tanskalais-lyypekkiläisen laivaston voitto ei suinkaan vielä ollut selvä.

Vasta seuraavana päivänä, kun viholliselle oli aiheutettu tuntuvia tappioita mm Fortuna oli vaurioitunut sekä Lange Bark uponnut, vetäytyivät Elefanten ja Suomen Joutsen taistelusta yhtyäkseen päävoimiin, mutta amiraalilaiva ei peräsimensä vioittumisen takia voinutkaan seurata mukana. Vihollislaivat ympäröivät sen nyt joka puolelta.

Urheasti piti Bagge miehineen kuitenkin puoliaan vielä muutamia tunteja. Lopulta tanskalais-lyypekkiläinen laivasto sai valtauskoukkunsa isketyksi laivaan (Byens Löffue, Engel sekä Fuchs) ja olivat juuri valtaamassa sitä, kun se syttyi tuleen, räjähti ja upposi vieden mukanaan toista sataa miestä - Bagge joutui vangiksi.

Fleming kokosi laivaston ja vei sen suojaan Elfsnabbeniin, ja tanskalais-lyypekkiläinen laivasto purjehti muutaman viikon perästä takaisin kotivesilleen Kööpenhaminaan, joten taistelu ei muodostunut strategisesti merkittäväksi.

Kuva: Oolannin pohjoiskärjen edustalla käyty meritaistelu 31.5.1564

Klaus Flemimg oli nyt jonkin aikaa yliamiraalina, mutta joutui pian kuninkaan epäsuosioon ja erotettiin tehtävästä. Laivaston päällikkyys uskottiin tämän jälkeen toiselle suomalaiselle - Klaus Kristerinpoika Hornille, joka on ollut kaikkien aikojen maineikkaimpia merisankareita Itämerellä. Hänen johdollaan Ruotsin laivasto saavutti voittoja, jotka ovat merisotahistoriamme loistavimpia. Näillä voitoillaan hän mursi tanskalais-lyypekkiläisen ylivallan Itämerellä.

Karl XI pekar ut platsen för flottans nya huvudbas, det som senare skulle bli staden Karlskrona. Målning av Pehr Hilleström.

Styrkor [redigera]

Siffrorna i parentes anger antalet kanoner för varje fartyg. "Kofferdiskepp" var en typ av handelsfartyg som var byggda så att de även kunde användas i krig och var därför inte specialbyggda krigsfartyg. "Lastdragare" var en allmän term för underhålls- och transportfartyg. En brännare var ett ombyggt fartyg som användes för att sätta eld på fiendefartyg.

Allierade flottan [redigera] Första eskadern[32] Flaggskepp: Churprindsen (68), Niels Juel Christianus IV (58) Gyldenløve (56) Anna Sophia (62) Delmenhorst (44) Nellebladet (54) Lindormen (46) København (36) Hommeren (32) Anthonette (26) Caritas (34) Fire Kronede Lillier (4) Stokfisken, Abrahams Offer (brännare) Andra eskadern Flaggskepp: Christianus V (80), Cornelis Tromp Tre Løver (64) Oostergoo (60) Charlotta Amalie (64) Enighed (66) Fridericus III (64) Campen (44) Havmanden (36) Havfruen (26) Spraglede Falk (18) Louys og t'Hoen (brännare) Tredje eskadern Flaggskepp: Delft (62), Philip van Almonde Waesdorp (68) Dordrecht (46) Ackerboom (60) Gideon (60) Justina (64) Noortholland (44) Caleb (40) Utrecht (38) Hvide Falk (26) Delft (28) Perlen (8) Leonora (brännare)

Svenska flottan [redigera] Första eskadern[33] Flaggskepp: Kronan (124), Lorentz Creutz Solen (74), Hans Clerck Wrangel (60) Draken (66) Herkules (56) Neptunus (44) Maria (44) Fenix (36) Sundsvall (32) Enhorn (16) Pärlan (28, kofferdiskepp) Tre Bröder (12, lastdragare) Mjöhund (10, lastdragare) Sjöhästen (8, lastdragare) Jakob, Svan (brännare) Andra eskadern Flaggskepp: Svärdet (94), Claes Uggla Mars (72) Merkurius (64) Hieronymus (64) Svenska Lejonet (48) Göteborg (48) Fredrika Amalia (34) Uttern (24) Flygande Vargen (44, kofferdiskepp) Järnvågen (24, kofferdiskepp) Ekorren (8, lastdragare) Posthornet (8, lastdragare) Råbocken (8, lastdragare) Rödkritan (brännare) Duvan (brännare) Tredje eskadern Flaggskepp: Nyckeln (84), Johan Bär Äpplet (86), Christer Boije Saturnus (64) Caesar (60) Wismar (54) Riga (54) Hjorten (36) Solen (54, kofferdiskepp) Salvator (30) Gripen (8, lastdragare) Sjöman (8, lastdragare) Postiljon (brännare) Fjärde eskadern[34] Victoria (80) Venus (64) Jupiter (70) Carolus (60) Spes (48) Abraham (44) Nordstjärnan (28) Trumslagaren (34, kofferdiskepp) Konung David (32, kofferdiskepp) Elisabeth (12, kofferdiskepp) Fortuna (12, lastdragare) Måsen (8, lastdragare) Jägaren (brännare)

Kalmin matkassa

Pietari Kalm

Tänään 16-11 tulee kuluneeksi tasavuosia Pietari Kalmin kuolemasta 1779:

1779 – Pehr Kalm, suomalainen luonnontutkija ja tutkimusmatkailija (s. 1716).

Pehr (Pietari) Kalm (1716 Ångermanland – 16. marraskuuta 1779 Turku) oli suomalainen tieteilijä, tutkimusmatkailija ja pappi, joka saavutti mainetta myös ulkomailla. Kalmin hautapaikkaa ei tiedetä, mutta hänen muistolaattansa on kiinnitetty Turun Maarian kirkon seinään.

Kalm vihittiin papiksi 1757. Hänen näkemyksensä mukaan papiston tehtävänä oli hyödyttää valtakuntaa parhaalla mahdollisella tavalla. Kalm toimi sekä Piikkiön seurakunnan että Turun Maarian seurakunnan kirkkoherrana.

Triviaalikoulun Kalm oli käynyt Vaasassa, yliopisto-opinnot hän aloitti Turun akatemiassa 1735. 1740-luvulla Kalm opiskeli Uppsalan yliopistossa luonnontieteitä Carl von Linnén oppilaana. Linné piti Kalmia parhaana oppilaanaan. Kalm jätti kuitenkin opintonsa kesken ja ryhtyi löytöretkeilijäksi.




Pietari Kalmin (1716–1779) 200-vuotismuiston kunniaksi julkaistu postimerkki.

Hänen Amerikan matkasta julkaisemansa retkikertomus En resa till Norra Amerika on ilmestynyt monella kielellä, ruotsiksi se painettiin 1753. Matkan aikana hän lähetti Linnélle sieniä ja siemeniä. Palatessaan Tukholmaan 1751 hän toi Pohjois-Amerikasta mukanaan kasvinäytteitä ja lisää siemeniä.

Kalmin keräämiä kasveja kokeiltiinTurussa Hirvensalon Sipsalossa ja Kalmin perustamassa Turun kasvitieteellisessä puutarhassa, nykyisellä Sibeliusmuseon tontilla. Kaikki kokeet eivät kuitenkaan vastanneet odotuksia, sillä ilmastoerot olivat liian suuret. Tuoduista kasveista viljellään Suomessa edelleen yleisesti vain kolmea lajia: aitaorapihlajaa, villiviiniä ja tuoksuvatukkaa.

Osa Kalmin näytteistä tuhoutui Turun palossa, osa on Lontoossa ja loput – yli 400 kasvinäytettä – ovat Kalmin kuningatar Loviisa Ulriikalle lahjoittamassa kokoelmassa, jota säilytetään Uppsalassa.


Kuvan arvellaan esittävän Pehr Kalmia, mutta jotkut historiantutkijat ovat epäilleet, että kuva voisi esittää Kalmin kollegaa Pehr Gaddia.

IX: Pietari Kalmin matkassa

- Turun Akatemian ensimmäinen talousopin professori, Maarian seurakunnan kirkkoherra, suomalainen tiedemies ja tutkimusmatkailija, Uppsalassa Carl von Linnén oppilaana opiskellut kasvitieteilijä Pietari Pehr Kalm (1716-1779) suuntasi luonnontieteellisen tutkimusmatkansa Amerikkaan vuosina 1747-1751. Ennen Turkuun paluutaan hän vietti kolme vuotta Pennsylvaniassa, New Yorkissa ja Kanadassa.

- Gloria Dein kirkossa vieraillessaan 1750 hän selaili kirkonkirjoja ja kiinnitti huomionsa kolmeen kuolinviestiin: * 31. toukokuuta 1706 kuollut 100 vuoden iässä vanhempi Mårten Mårtensson, syntynyt Suomessa. * 8. helmikuuta 1713 kuollut 97 vuoden iässä hänen leskensä Helen, syntynyt Ruotsissa. * 3. joulukuuta 1718 kuollut 75 vuoden iässä nuorempi Mårten Mårtensson, syntynyt Ruotsissa, tullut maahan 8-vuotiaana.

- Vanhempi Mårten Mårtensson saapui Uuteen Ruotsiin Eagle-aluksella 1654 ja asettui Fort Trinityyn. Vuotta myöhemmin hän vannoi valansa hollantilaisille näiden vallattua linnakkeen ruotsalaisilta ja muutti pian suomalaisten siirtolaisten pariin Ammanslandiin.

- Ruotsi-Suomen hallitus perusti Pohjois-Amerikkaan nykyisen Philadelphian kupeeseen Delaware-joen suistoon Uuden Ruotsin siirtokunnan 1638 amiraali Klaus Laurinpoika Flemingin ehdotuksesta. Kalmar Nyckel -alus vei siirtokuntaan sen ensimmäiset asukkaat. Finlandiin eli Finn's Pointiin Fort Christinan linnakkeen suojapiiriin muutti 17 vuoden aikana noin 500-600 suomalaista.

Uusi Ruotsi (ruots. Nya Sverige) oli vuonna 1638 perustettu Ruotsin siirtomaa Pohjois-Amerikan itärannikolla Delawarejoen ja Delawarenlahden molemmin puolin. Siihen kuuluneet alueet ovat nyt Pennsylvanian, Delawaren ja New Jerseyn osavaltioiden alueella.



Uuden Ruotsin kartta vuodelta 1650.







Pennsylvanian ensimmäisen asutuksen kartta.


- Hollantilaiset valloittivat Uuden Ruotsin vuonna 1655. Ruotsi-Suomella oli siirtomaa-alue myös Afrikassa kun Afrikkakomppania osti Cabo Corso -nimisen siirtomaalinnakkeen Ghanan alueelta 1650.


Kultarannikon historiallinen kartta.

- Vuonna 1645 Ruotsissa syntynyt nuorempi Mårten Mårtenson sai vaimonsa Margaret Bärtilsdotterin, jonka äiti oli suomalainen, kanssa 9 lasta, joista senior John Morton syntyi 1. kesäkuuta 1683 ja kuoli 1725. Hänen ja vaimonsa Mary Archerin lapsi, nuorempi John Morton (1724-1777), syntyi Ammanslandissa ja meni aikanaan naimisiin Ruotsin siirtolaistaustaisen Ann Justisin kanssa.

- Hän oli se mies, jonka nimi löytyy Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen 56 allekirjoittajan joukosta. Hänen antamansa äänen kerrotaan olleen jopa sen ratkaisevan äänestettäessä itsenäisyysjulistuksesta. Hän oli merkittävä pennsylvanialainen poliitikko ja sheriffi. Samaa osavaltiota edusti myös Benjamin Franklin.

Mortonin antaman äänen kerrotaan olleen ratkaiseva äänestettäessä USA:n itsenäisyysjulistuksesta, sillä juuri pidetyssä äänestyksessä Kongressin jäsenten äänet olivat jakautuneet tasan, kun Morton saapui myöhästyneenä kokoukseen. Mortonin kuitenkin sallittiin vielä äänestää. Hän äänesti itsenäisyyden puolesta, joten ratkaisevan äänen antaja tiedettiin varmasti.

- Kolmetoista siirtomaata esitti itsenäisyysjulistuksensa 4. heinäkuuta 1776. Se allekirjoitettiin kongressissa 2. elokuuta ja Yhdysvallat tunnustettiin kansainvälisesti itsenäiseksi 3. syyskuuta 1783.

Itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajat

Itsenäisyysjulistuksen kaikki allekirjoittaneet olivat miehiä ja heitä oli 56. Itsenäisyysjulistuksen allekirjoittivat:

• New Hampshire: Josiah Bartlett, William Whipple, Matthew Thornton
• Massachusetts: Samuel Adams, John Adams, John Hancock, Robert Treat Paine, Elbridge Gerry
• Rhode Island: Stephen Hopkins, William Ellery
• Connecticut: Roger Sherman, Samuel Huntington, William Williams, Oliver Wolcott
• New York: William Floyd, Philip Livingston, Francis Lewis, Lewis Morris
• New Jersey: Richard Stockton, John Witherspoon, Francis Hopkinson, John Hart, Abraham Clark
• Pennsylvania: Robert Morris, Benjamin Rush, Benjamin Franklin, John Morton, James Smith, George Taylor, James Wilson, George Ross
• Delaware: George Read, Caesar Rodney, Thomas McKean
• Maryland: Samuel Chase, William Paca, Thomas Stone, Charles Carroll of Carrollton
• Virginia: George Wythe, Richard Henry Lee, Thomas Jefferson, Benjamin Harrison V, Thomas Nelson Jr., Francis Lightfoot Lee, Carter Braxton
• Pohjois-Carolina: William Hooper, Joseph Hewes, John Penn
• Etelä-Carolina: Edward Rutledge, Thomas Heyward Jr., Thomas Lynch Jr., Arthur Middleton
• Georgia: Button Gwinnett, Lyman Hall, George Walton

- Kaikessa tässä mukana oli siis myös John Morton, jonka isoisän isä Martti Marttinen Rautalammin suurpitäjän alueelta muutti aikoinaan Ruotsin suomalaismetsiin, joista heidän jälkeläisensä lähtivät sittemmin Amerikkaan perustamaan Delawaren siirtokuntaa.

Rautalammin suurpitäjän historiassa todetaan:

»Rautalammin hallintopitäjä oli tärkein lähtöalue 1500–1600-lukujen muuttoliikkeelle Ruotsiin. Silloiset rautalampilaiset olivat päteviä korvenraivaajia ja kaskenpolttajia, joita houkuteltiin asuttamaan Keski-Ruotsin erämaita. Nämä metsäsuomalaiset asuttivat Värmlannin ja Keski-Ruotsin korvet.

Metsäsuomalaisten jälkeläisiä muutti myös Ruotsin Amerikkaan perustamaan Delawaren siirtokuntaan. Valtaosa Delawaren siirtokunnan jäsenistä oli suomalaista syntyperää. Eräs heistä oli John Morton, joka antoi Pennsylvanian siirtokunnan puolesta ratkaisevan äänensä Amerikan itsenäisyydelle v. 1776. John Mortonin isoisän isä oli Martti Marttinen, joka oli aikanaan muuttanut Rautalammin suurpitäjän alueelta Ruotsin suomalaismetsiin.


Siirtomaaisäntänä
Turussa 16-11-2011
Simo Tuomola

Lusitania

Lusitania

Tuo vanha käärmepalvonnan maa Ophiussa, joka sittemmin Rooman valtakunnan osasena tunnettiin nimellä Lusitania on tänään ajankohtainen, kun prinssi Henrik Purjehtijan kuolemasta 13-11-1460 tulee kuluneeksi tasavuosia.


Henrik Purjehtija (4. maaliskuuta 1394 – 13. marraskuuta 1460) oli portugalilainen prinssi, joka perusti purjehduskoulun Cabo de São Vicentelle ja varusti laivoja pitkiä matkoja varten. Hän houkutteli purjehtijoita jättämään kotoisen Välimeren ja suuntaamaan lähes tuntemattomalle Atlantille. Prinssi Henrik pani alulle Portugalin löytöretket ja sai tästä lisänimen "Purjehtija", vaikkei itse osallistunutkaan pitkille matkoille.




Henrik Purjehtija.


Olemme siis Iberian niemimaalla Portugalissa, jossa 24. kesäkuuta 1128 Alfonso Henriques julistautui Portugalin ruhtinaaksi ja sittemmin 1139 kuninkaaksi nimellä Alfonso I. Lissabonista tuli maan pääkaupunki 1255 ja Turun ja Rooman tavoin sekin on rakentunut 7 kukkulalle.




Afonso Henriquesin (1109–1185) aikainen Portugalin ensimmäinen lippu.


Meitä yhdistää myös maan ensimmäinen lippu, jossa on valkoisella pohjalla sininen risti, joskin neliöpohjalla. Prinssi Henrik Purjehtija, joka varusti laivoja löytöretkille maailman merille, käytti vaakunaa, jossa oli dominomuunnelma sinirististä.




Henrikin vaakuna.

Maan nykyisessäkin vaakunassa on myös esillä nuo viisi sinistä kilpeä, joissa kussakin on viisi hopearahaa ja niiden ympärillä kehässä 7 kultaista linnaa. Nämä symboloivat Henriquesin käymiä viittä taistelua almohadeja vastaan, Kristuksen viittä haavaa ja 7 valloitettua kaupunkia. Kehä niiden ympärillä muistuttaa maan tutkimusmatkailijoiden saavutuksista. Mahtoivatko milloinkaan ehtiä tänne pohjan perille saakka.





Kukkuloilla kaupungit
Turussa 13-11-2011
Simo Tuomola

Gjentagelsen

11.11. klo 11:11 Enten - Eller

Jotakin maailmassa taas tapahtuu 11.11. klo 11:11, ei voi olla tapahtumattakaan. Viettelijän päiväkirjani voi vahingossa avautua kohdasta In vino veritas, tai filosofisista muruista voi koota päättävän epätieteellisen jälkikirjoituksen. Enten - Eller.



Søren Aabye Kierkegaard siis kummittelee tänään päässäni, kun tanskalaisen filosofin ja eksistentialistin kuolemasta 11-11-1855 tulee kuluneeksi tasavuosia. Ihmisen suhde kristinuskoon ja jumalaan oli polttopisteessä noissa Kierkegaardin teoksissa, mutta siitä ohi, läpi ja yli kasvetaan paradoksien maailmassa myös intohimon, ahdistuksen ja huumorin filosofiksi, avataan tie tragedian nietzscheläiselle synnylle.




Siispä väittäisin, ettei K ollut kristillinen vaihtoehto N:lle, vaan peilikuvista on kyse kuin ateisti on kiinni uskonnossa. Tai niin kuin joku sanoi:

Nietzschen tai Dostojevskin teosten tavoin Kierkegaardin kirjoitukset ovat vaihtoehto filosofisille järjestelmille ja logiikalle. Ne eivät ole filosofian kuvitusta, vaan esteettiseltä muodoltaankin avoimia taistelukenttiä uudessa filosofisessa sodassa.


Gjentagelsen
Turussa 11-11-2011
Simo Tuomola

Ruutu 13

Ruutu 13

Tänään 6-11 tulee kuluneeksi tasavuosia Kustaa II Aadolfin kuolemasta 1632:

1632 – Kustaa II Aadolf, Ruotsin kuningas (juliaaninen kalenteri).

Kustaa II Aadolf (9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) ja siten myös Suomen hallitsija vuosina 1611–1632

Tänään 6-11 Ruotsalaisuuden lippupäivänä muistelemme jälleen kuolleita: Kustaa II Aadolf kaatui 1632, Katariina Suuri kuoli 1796 ja Pjotr Tshaikovski teki itsemurhan 1893.

Pohjoisen Leijona oli Euroopan sotaretkistään huolimatta ahkera Suomessa kävijä, hän vieraili maassamme peräti kuudesti. Miehen löydät myös Turun linnan pelikorteista: Ruutu 13.

Kuningas Kustaa II Aadolf ja Kuningatar Maria av Pfalz Turun Linna -pelikorteissa ruutuparina.

Kustaa II Aadolf.

1633 Åke Tott toi kuninkaan ruumiin Tukholmaan, jossa hänet haudattiin kuninkaalisten hautakirkkoon Riddarholmenilla. Siellä häntä kävin tervehtimässä edelliskesän Tukholmankiertueellani. Samana vuonna 1300 kirkko oli vihitty käyttöön kuin Turun tuomiokirkkokin, johon puolestaan kuninkaan luottomies, Pohjolan Lumiaura, sotamarsalkka Åke Tott on haudattu. Kuninkaan veriset vaatteet löytyvät puolestaan museoituina Kuninkaalisesta Asekamarista. Ohessa 9.12. aiempi synttäriblogini Kustaalle ja Sakari Topeliuksen kuulu versio kuninkaan kuolemasta.

Kustaa Aadolf

Tänään vietetään Kustaa II Aadolfin (1594-1632) syntymäpäivää. Kuningas vieraili useaan otteeseen Turussa, viihtyen täällä välillä pitkäänkin. Hän perusti Turun hovioikeuden 1623 ja hänen aikanaan Turku oli melkoinen sotakaupunki kun laivat rahtasivat tätä kautta sotilaita, hevosia ja sotakalustoa kuninkaan sotaretkille pitkin Eurooppaa.

Kun kuningas kaatui taistelukentälle 6.11.1632 osoittautui todeksi myös ennustusten voima, toki ilman niitäkin mies olisi aiemmin tai myöhemmin miekkaansa hukkunut. Vuonna 1601 kuollut astronomi Tyko Brahe oli kuitenkin ihan oikeasti ennustanut vuoden 1572 komeetan perusteella suuren johtajan syntymän Pohjolaan ja Ruotsi-Suomen nousun, sekä johtajan kuoleman Keski-Euroopan taistelukentällä juuri vuonna 1632. Kustaa II Aadolfin kuoleman ennusmerkkinä pidettiin myös hänen lippulaivansa Wasan uppoamista neitsytmatkallaan 1628 Tukholman edustalle.



Kustaa II Aadolfin voitto Breitenfeltin ensimmäisessä taistelussa (1631).



Kuninkaan kuolema

"Sumussa ja ruudinsavussa hän (kuningas) joutui vihollisten keskelle. Kiväärinluoti murskasi hänen käsivartensa. Hän vaipui verissään satulasta maahan ja jäi luotien ja miekkain lävistämänä makaamaan hevosten jalkoihin. Yksi ainoa ystävä, eräs saksalainen nuorukainen, makasi verissään hänen vieressään. Kohta ilmaisi kuninkaan hevonen, verinen satula selässä, herransa kaatuneen.

Saatuaan tiedon kuninkaan kuolemasta sotilaat unhottivat haavansa ja väsymyksensä. Tuntuipa kuin olisi elämä kadottanut arvonsa, kun suurin, paras sankari oli kaatunut.
Kuningas Kustaa Aadolfin ruumis löydettiin vasta myöhään yöllä soihtujen valossa ruumiskasojen keskeltä ryöstettynä, alastomana, ystävien ja vihollisten polkemana, jotka olivat hänen ylitsensä ratsastaneet.

Harvoin on maallinen suuruus ollut niin kuolemassa rikkitallattuna ja kuitenkin kaikiksi ajoiksi jälkeensä jättänyt kuolemattoman, rakastetun muiston. Hänen ruotsalainen, hänen suomalainen kansansa suri häntä suurimpana sankarinaan, ystävät ja viholliset, itse Saksan keisarikin, itkivät hänen kuolemaansa."

Sakari Topelius, Maamme-kirja. 1875.




Karl Gustav Hellqvist: Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633, 1885.

Wolgastin satamassa 15. kesäkuuta 1633 (ruots. Vid hamnen i Wolgast den 15 juni 1633) on ruotsalaisen taidemaalari Karl Gustav Hellqvistin tekemä historiamaalaus. Teos on öljyvärimaalaus ja se valmistui 1885. Se esittää edellisvuoden lopulla Lützenin taistelussa kuolleen Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin ruumiin saattoa laivaan kuljetettavaksi edelleen Tukholmaan.


Kuningas Kustaa II Aadolf kuoli Lützenin taistelussa kolmikymmenvuotisessa sodassa v. 1632.
Kutsumanimen "Pohjoisen Leijona" saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä.

Itse asiassa yhtään 30-vuotisen sodan ratkaisutaistelua ei voitettu ilman suomalaisia hakkapeliittoja. Muun muassa suomalaisen Torsten Ståhlhandsken johdossa taistelujoukot eivät hävinneet 14 vuoden aikana kertaakaan. Hakkapeliittojen rinnalla ei sovi toki unohtaa suomalaista jalkaväkeä, joka tositoimiin joutuessaan osoitti olevansa sekin valiojoukkoa.

Vastaavasti Suomen uhritkin 30-vuotisessa sodassa nousivat kokonaisuudessaan 50000 – 60000 mieheen. Se oli vajaan puolen miljoonan kansakunnalta suunnaton ponnistus. Suomalaisten osuus 1600-luvun suursodassa ei siis ollut aivan vähäinen.












Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin patsas seisoo Turun hovioikeuden rakennuksen edustalla sormi ojennettuna kohti jalkojensa juurta kuin käskemässä alamaisiaan kumartumaan. Uudistuksia toimeenpannut kuningas on katsottu Turussakin historian henkilöksi, joka halutaan muistaa. Kuninkaan saavutuksiksi lasketaan muun muassa Turun hovioikeuden perustaminen ja Ruotsin suurvaltakauden aloittaminen.


Kuninkaallisesti
Turussa 6-11-2011
Simo Tuomola