Possen poikia

Tänään 30-11 löydämme itsemme Turun tuomiokirkosta erään muistolaatan äärestä:

Viipurin pamauksen 500-vuotispäivänä 30-11 vuonna 1995 paljastettiin Turun tuomiokirkossa muistolaatta, jonka teksti kuuluu: "Valtaneuvos Knut Posse † 25.3.1500 on haudattu Turun Tuomiokirkon Kaikkien Pyhien Kappeliin. Puolen vuosituhannen takaista Viipurin pamausta muistaen tämän laatan asettivat Pyhän Andreaksen päivänä 1995 kiitolliset entisen Viipurin asukkaat."

Tänään 30-11 tulee perimätiedon mukaan kuluneeksi tasavuosia ns. Viipurin pamauksesta 1495, suorittajana valtaneuvos Knut Posse:

• 1495 – Viipurin pamaus tapahtui (perimätiedon mukaan).

 
 
Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin pamauksen tulivuoren kaltaiseksi.


ja Talvisodan alkamisesta 1939, idän uhasta oli kyse kummassakin:

1939 – Talvisota alkoi Neuvostoliiton massiivisella hyökkäyksellä Suomeen.

Viipurin pamaus on kansantarinan mukaan suuri räjähdys, joka 30. marraskuuta 1495 käänsi pakosalle Venäjän sotaväen, joka oli juuri valloittamaisillaan Viipurin. Kansantarinoiden mukaan puolustusta johtanut Knut Posse olisi aikaansaanut Viipurin pamauksen jonkinlaisella räjähtävällä seoksella. Toisten tarinoiden mukaan kyseessä olisi ollut taivaalla nähty valoilmiö, joka olisi muistuttanut esimerkiksi Pyhän Andreaan ristiä (X:n muotoinen).

Vuonna 1495 Uppsalan kirkon aarre Pyhän Eerikin lippu lainattiin Turkuun turvaamaan meitä venäläisten sotatoimia vastaan. Valtionhoitaja Sten Sture saapuikin Turkuun lippuineen ja 900 miehen joukkoineen juuri 30. marraskuuta. Venäläisten suuriruhtinas Iivana III:n sotajoukot piirittivät tuolloin Viipuria ja Viipurin pamaus ja venäläisten tappio koettiin 30-11.

 
 Sten Sture vanhempi tuntemattoman taiteilijan maalauksessa.


Sten Sture vanhempi (1440–1503) toimi Ruotsin valtionhoitajana vuosina 1470–1497 ja 1501–1503 Sture voitti Tanskan Kristianin vuonna 1471 Tukholman edustajalla, mistä syystä häntä on jälkikäteen pidetty Ruotsin vapaustaistelijana ja hankki itselleen voimakkaan, keskitetyn vallan Ruotsissa.

Vuonna 1493 Tanska solmi yllättävän liittosopimuksen pitkään Ruotsin kanssa vihollisuuksissa olleen Venäjän kanssa. 1495 alkoi sota Ruotsin ja Venäjän välillä, ns. vanha viha, johon liittyi Viipurin piiritys ja merkillinen Viipurin pamaus. Rauha solmittiin 1497, mutta se oli hatara.

Tanskan kuningas Hannu julisti Ruotsille sodan lähes heti Venäjän kanssa solmitun rauhanteon jälkeen. Hannu pääsi sodassa niskanpäälle ja Sture tunnusti hänen asemansa Ruotsin hallitsijana, ja sai puolestaan itse kuninkaan hovimestarin aseman ja Suomen läänityksekseen. Hannun suosio Ruotsissa laski, kun tiedot tämän tekemistä sopimuksista Venäjän kanssa tulivat ilmi, ja loppuvuodesta 1501 Hannu syrjäytettiin ja Sture palasi valtionhoitajaksi elämänsä jäljellä oleviksi vuosiksi.

 
 

Yhden tarinan mukaan Viipurin linnan komentaja Knut Posse asetutti ruutimiinan tai terva- ja pikitynnyreitä yhden tornin alle ja räjäytti sen ilmaan. Räjähdyksestä selvinneet venäläiset eivät tajunneet, mitä oli tapahtunut ja pakenivat kauhuissaan.

Toisen tarinan mukaan venäläiset pakenivat, koska he pelästyivät pimeälle taivaalle ilmestynyttä valoilmiötä. Päivä kolmaskymmenes marraskuuta oli vinoristille naulatun marttyyri Pyhän Andreaan päivä, ja he luulivat valoilmiötä Andreaan ristiksi. He luulivat pyhän suojelevan kaupunkia ja lopettivat hyökkäyksen.

Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin kohdalle pyöreään torniin suuren räjähdyksen.




Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin pamauksen tulivuoren kaltaiseksi. Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi.

Knut Jönsson Posse (n. 1440–1500) oli ruotsalainen soturi, joka muistetaan Suomessa Viipurin linnan menestyksekkäästä puolustamisesta venäläisiä vastaan vuonna 1495. Knut Possen kerrotaan myös olleen Viipurin pamauksen legendan tapahtumien takana. Knut Posse oli Jöns Lage Possen ja Märta Knutsdotterin (Tre Rosor) poika. Knut Posse on haudattu Turun tuomiokirkkoon.

Knut Possesta tuli valtaneuvos Ruotsissa 1473, ja hän sai Hämeen linnan linnanisännyyden 1474. Knut Posse valloitti valtionhoitaja Sten Sturelle Raaseporin linnan 1487. Knut Posse sai 1499 myös Kastelholman linnan päällikkyyden.

Ruotsi oli koko Kalmarin unionin ajan jakautunut unionin kannattajiin ja vastustajiin. Vastustajat katsoivat, että unioni tukee Tanskan etuja. Unionin hallitsija Hannu-kuningas liittoutui tämän jälkeen Moskovan kanssa. Tilanne johti sotaan vuonna 1495. Venäläiset piirittivät Viipurin, joka puolustautui menestyksekkäästi Knut Possen johdolla. Venäläisten perääntymiseen liittyy tarina Viipurin pamauksesta.

 
 Kuningas Hannun vaakuna

Hannu (Juhana II) (1455–1513) oli Kalmarin unionin maiden unionikuningas (Tanskan 1481–1513, Norjan 1483–1513 ja Ruotsin 1497–1501).


Myös Pietari Kylliäisen puolustaman Olavinlinnan piiritys epäonnistui. Alkuvuodesta 1496 venäläinen hyökkäysosasto, jonka miesvahvuudeksi mainitaan 200 ratsumiestä, kuitenkin tunkeutui Savon kautta Hämeeseen, teki hävitystyötä polttaen muun muassa Hattulan kirkon ja peräytyi ennen kuin Turusta lähetetyt joukot tavoittivat sen.



Knut Posse toimi Viipurin linnan linnanisäntänä vuonna 1495, ja 30. marraskuuta käänsi pakosalle Moskovan suuriruhtinaan Ivanin sotaväen, joka oli juuri valloittamaisillaan Viipurin. Kansantarinoiden mukaan puolustusta johtanut Knut Posse olisi räjäyttänyt yhden linnan torneista.

Sota ei kuitenkaan loppunut, vaan jatkui vielä talvella 1496. Venäläiset tekivät retkiä Pohjois-Pohjanmaalle, Karjalaan, Savoon ja Hämeeseen. Seuraavana keväänä Knut Posse purjehti yhdessä Svante Sturen kanssa Ivangorodiin, jossa he polttivat linnan ja ottivat mukaansa ryöstösaalista. Vuoden 1497 maaliskuussa Posse neuvotteli Novgorodissa yli 50 vuotta kestäneen aselevon.



Kastelholma, jossa Posse kuoli.

Knut Jönsson Posse, född i början av 1440-talet, död 25 mars 1500 på Kastelholm, var riksråd och hövitsman över flera slottslän. Han ligger begraven i Åbo domkyrka.
Knut var son till Jöns Lage Posse och hans fru Märta Knutsdotter (Tre Rosor). Knut omtalas första gången 1452 i ett avlatsbrev som utfärdats för hans föräldrar.

Som vuxen nämns han från 1465 som Erik Axelssons tjänare. Han utnämndes till fogde för Stockholms slott 23 eller 27 oktober 1466. Knut stod kvar som fogde på Stockholms slott under hela Erik Axelssons riksföreståndaretid fram till dess Karl Knutsson återvände till Sverige som kung i november 1467. Senast i november 1473 utnämndes han till riksråd.

Enligt Sturekrönikan deltog Knut i Slaget vid Brunkeberg 1471 där han under stridens lopp ska ha erövrat dannebrogen och slagit ihjäl Staffan Bengtsson (Vinstorpaätten). Enligt Olaus Petri blev han därefter själv nerstucken och svårt sårad av kung Kristian.

Vuosi on 1219. Tanskan lippu Dannebrog ilmestyy taivaalle. Dannebrog falder ned fra himlen under Slaget ved Lyndanisse, den 15. juni 1219.

Dannebrogen är Danmarks flagga, enligt legenden fallen från skyarna till Valdemar Sejrs trupper under Slaget vid Lindanäs i Estland under tidigt 1200-tal.

Knut blev under sitt liv ägare till flera egendomar genom köp, överenskommelser eller genom fallna panter. Här finns gårdar i Dalsland men också i Finland där han tillbringade mycket tid. Många av de gårdar som han hade kontroll över i Sverige överlät han, på grund av sin Finlandsvistelse, på sin bror och dennes barn.

I Finland hade Knut och hustrun en egendom som hette Pimäki i S:t Marie socken (Piimäki Turun Maariassa). Den skänkte de senare till Nådendals kloster. De hade också egendomar i Åbo som de skänkte till Åbo domkyrka.

Possen pariskunta oli siis varsin varakasta väkeä ja he olivat myös anteliaita, lahjoittaen maitaan ja mantujaan mm. kirkolle ja Naantalin luostarille. Turun Maarian Piimäen tila oli yksi tällainen lahjoitus.

Posse-suvun vaakuna Tuuloksen sakastin ulkoseinässä. Vesimaalauksen mukaan

Knut och hans hustru var mycket frikostiga mot kyrkorna i Finland och deras familjevapen har bevarats i flera kyrkor. Alla gods som kyrkorna fått till skänks av Knut och Birgitta Posse återtogs dock av kung Karl som gav dem till Knut Posses brors dotterdotters och hennes man Knut Andersson (Lillie af Ökna).

Eipä siis mikään ihme, että Knut Jönsson Posse haudattiin lahjoitustensa myötä aikoinaan juuri Turun tuomiokirkkoon Kaikkien Pyhien kappeliin, nykyiseen pääalttariin.

Posse kuoli 25-3 vuonna 1500 Kastelholman linnassa Ahvenanmaalla.
Unionikuninkaan aikana Posse otti edelleen osaa valtaneuvoston kokouksiin ja kävi myös Suomen puolella. Hannu läänitti 27.6.1499 hänelle Kastelholman linnan eliniäksi. Possen kuolinaika on 25-3 1500, kuolinpaikka tuntematon, mutta ehkä Kastelholma. Kirjallisuudessa on väitetty Possen tulleen haudatuksi Turun tuomiokirkkoon.

Väite perustuu Suomen piispainkronikan mainintaan Possen kuolemasta samana vuonna kuin piispa Magnus Nicolai ja kronikoitsijan lisäykseen: "ja siten he eivät eronneet kuolemassakaan". 

Posse on lahjoittanut 1494 omaa ja vanhempiensa sielumessua varten tilan Kalvolasta tuomiokirkon Kaikkien Pyhien kappelille, jonne Magnus Nicolai haudattiin.

Kumpikaan lähde ei sinänsä todista Possen saaneen viimeistä leposijaansa Turusta, mutta hautakivilöydön perusteella voitaneen katsoa, että hänet todella on saatettu samaan hautakammioon kuin piispa Magnus Nicolai, Maunu III Särkilahti (1489-1500).

Ikimuistoinen päivä keskiaikaisessa Turussa vuonna 1489 Särkilahti on nimitetty piispaksi.

Maunu Särkilahti rakennutti Kaikkien Pyhien kuorin 1460- 70 luvuilla. Sen rakensi saksalaisen ritarikunnan arkkitehtuuriin perehtynyt mestari korkealuokkaisista tiilistä. Kaikkien Pyhien alttarin kummallakin puolella komeroissa oli kuusi sivualttaria.



  Maunu Niilonpoika Särkilahti (k. 2. maaliskuuta 1500, Kuusiston piispanlinna) toimi Turun piispana vuosina 1489–1500.


Maunu Särkilahti (k. 1500) ja hänen ystävänsä Knut Posse kuolivat lähes yhtaikaa ja haudattiin tänne vierekkäin. Pääalttari Kaikkien Pyhien alttarista tuli 1649. Fr. Westinin alttaritaulu Kristuksen kirkastuminen, R.W. Ekmanin vanhojen alttarisyvennysten maalaukset ja ylempänä kiinnimuuratuissa ikkunakomeroissa olevat Piispa Henrik kastaa suomalaisia Kupittaan lähteellä ja Mikael Agricola ojentaa Uuden Testamentin käännöksensä Kustaa Vaasalle sekä katon enkeliaiheet ovat vuoden 1827 palon jälkiajalta.

Maunu Niilonpoika Särkilahti (k. 2. maaliskuuta 1500, Kuusiston piispanlinna) toimi Turun piispana vuosina 1489–1500. Tätä ennen hän toimi Turun tuomiorovastina vuosina 1465–1489. Tuomiorovastina hän aloitti vuonna 1474 kansliauudistuksen, jonka seurauksena todennäköisesti syntyi Turun tuomiokirkon Mustakirja.

Särkilahti toimi vuoden 1495–1497 Venäjää vastaan käydyn sodan (vanha viha) estämiseksi, mutta koska ei onnistunut siinä, hän tuki Knut Possea. Hän johti Suomen puolustusta.



Viipurin pamauksen 500-vuotispäivänä 30-11 vuonna 1995 paljastettiin Turun tuomiokirkossa muistolaatta, jonka teksti kuuluu: "Valtaneuvos Knut Posse † 25.3.1500 on haudattu Turun Tuomiokirkon Kaikkien Pyhien Kappeliin. Puolen vuosituhannen takaista Viipurin pamausta muistaen tämän laatan asettivat Pyhän Andreaksen päivänä 1995 kiitolliset entisen Viipurin asukkaat."

 Kristinusko: Apostoli Andreaan muistopäivä 30-11


 

 Andreas (muinaiskreikaksi Άνδρεας andreas, "miehekäs") oli Uuden Testamentin mukaan yksi Jeesuksen opetuslapsista ja apostoleista  Andreas (muinaiskreikaksi Άνδρεας andreas, "miehekäs") oli Uuden Testamentin mukaan yksi Jeesuksen opetuslapsista ja apostoleista.


Andreasta pidetään Skotlannin suojelupyhimyksenä ja Skotlannin lipun risti kuvaakin Andreaan ristiä. Pyhän Andreaan päivää vietetään 30. marraskuuta sekä itäisessä että läntisessä kirkkokunnassa ja se on lisäksi Skotlannin kansallispäivä. Ennen vuotta 1774 se oli Suomessakin pyhäpäivä.

Possen poikia
Suomen Turussa
30-11 2016
Simo Tuomola

Kaarlen miehiä

Tänään 29-11 selailemme 1500-luvun lopun pappiskirjoja. Turun katedraalikoulun käytyään opintie johti yleensä jatko-opinnoille Saksaan ja sieltä valmistuttua takaisin Suomeen. Mutta mutta, mille puolelle valtaa asettua, kun täällä käydäänkin uskonsotaa Kaarle-herttuan ja Juhana-herttuan näkemysten välillä.




 Kaarle IX (ruots. Karl IX, 4. lokakuuta 1550 – 30. lokakuuta 1611) oli Ruotsin kuningas 1604–1611

Kas tuossa - luterilaisen puhdasoppisuuden edustajana maisteri Petrus Henrici Melartopaeus ei Saksasta palatessaan voikaan hakeutua virkaan kotikuntansa Turun hiippakuntaan, joka on Juhana III:n liturgian ja Punaisen kirjan kannattajien vallassa, vaan päätyy Kaarle-herttuan aatteiden hallitsemaan Södermanlandiin, Strängnäsin katedraalikoulun konrehtoriksi, joksi hänet nimettiin tällä päivämäärällä 29-11 1579.

Petrus allekirjoitti uskollisuudenvalan Kaarle-herttualle 3-12 ja hän pääsikin lähelle valtaa, lukien joitakin säkeitä suoraan Kaarle-herttualle 1581.

Hän allekirjoitti myös Strängnäsin hiippakunnan papiston ”taistelukirjoituksen” Confessio cleri Strengnensiksen kuningas Juhana III:n Nova Ordinantiaa vastaan 1587 sekä osallistui 1588 Örebrossa pappeinkokoukseen, jossa vastustettiin Turkua hallussaan pitävän Juhana III:n liturgiaa ja sitouduttiin selvästi Augsburgin tunnustukseen ja Lutherin Vähä-Katekismukseen.

 Juhana III (ruots. Johan III, ennen kuninkuutta Juhana-herttua, 20. joulukuuta 1537 – 17. marraskuuta 1592) oli Ruotsin kuningas vuosina 1568–1592. Hän oli myös Suomen herttua vuosina 1556–1563. Juhana otti itselleen 1581 arvonimen Suomen suuriruhtinas.

Petrus osallistui niin ikään maaliskuussa 1593 Strängnäsin hiippakunnan edustajana Uppsalan kokoukseen ja kuului sen puheenjohtajistoon. Kokouksessa lienee esitetty vakavasti hänen nimittämistään Viipurin hiippakunnan piispaksi,  ja erään Uppsalan kokousta selostavan asiakirjan mukaan hänet myös olisi 15-3 vuonna 1593 valittu virkaan.

Valtaansa Turussa pönkittääkseen Kaarle-herttua allekirjoittaa 12-12 1594 Melartopaeuksen nimityskirjeen Turun tuomiorovastiksi, Petrus Henricin saapuessa takaisin kotikaupunkiinsa toukokuussa 1595.

Täällä piispana vaikutti Petruksen opiskelijakaveri Rostockin ajalta, Eerik Sorolainen, joka oli palattuaan Suomeen valinnut toisen tien ja päätynyt Juhana-herttuan kannattajana Turun hiippakunnan piispaksi kuninkaallisella valtakirjalla 1583. Hän joutuikin heti horjuvuutensa takia sekä Suomen käskynhaltija, Sigismundille uskollisen Turun linnanherra Klaus Flemingin että Kaarle-herttuan sorron kohteeksi.

 
 Ericus Erici Sorolaisen postillan tekstisivu

Ericus Erici Sorolainen (Eerik Sorolainen) (n. 1546–1625) toimi Turun piispana vuosina 1583–1625. Hän toimi myös Viipurin piispana vuoteen 1618. Hän toimi puheenjohtajana vuonna 1602 asetetussa Raamatun suomennoskomiteassa. Komitean kääntämä Raamattu ei päässyt koskaan painoon.

Myös Turun pormestari Mikko Krank joutuu 1595 painostuksen kohteeksi, kun Turun edustajat lopulta asettuvat Kaarle-herttuan puolelle väännettäessä kättä lokakuun 22. päivän sopimuksesta. Anteeksipyyntö kuningas Sigismundille ei riitä, vaan Krank erotetaan ja yhteisenä rangaistuksena kaupunki joutuu samalla luovuttamaan kaikki laivansa. Lopulta säädyt kieltävät Kaarle-herttuan vaatimuksesta katolisen jumalanpalveluksen valtakunnassa.

 
 Sigismund (puol. Zygmunt III Waza, liett. Zigmantas Vaza, ruots. Sigismund, 20. kesäkuuta 1566 – 30. huhtikuuta 1632) oli Ruotsin kuningas vuosina 1593–1599 ja Puolan kuningas vuosina 1587–1632.

Tuomiorovastina Melartopaeus lakkautti aktiivisesti vanhoja katolisia seremonioita ja lähetti joulukuussa 1595 asiaa koskevan kiertokirjeen Turun hiippakunnan papistolle. Hän laati myös tuomiokapitulin syyskuussa 1596 lähettämän, ”aatelille ja aatelittomille” osoitetun samaa asiaa koskevan kirjeen.

Kaarle-herttuan vangittua piispa Ericus Erici Sorolaisen ja pidätettyä tämän viranhoidosta herttuan luottamusta nauttivan tuomiorovasti Melartopaeuksen johtama tuomiokapituli vastasi Turun hiippakuntahallinnosta 1599–1602.

Kaarle-herttua suhtautui kielteisesti tuomiokapitulilaitokseen, jonka hallitsevaan asemaan päässeitä luterilaisen puhdasoppisuuden edustajia hän alkoi pitää kirkkopoliittisesti vaarallisimpina vastustajinaan, ja niinpä hän lakkauttikin 9-1 vuonna 1604 Turun tuomiokapitulin prelaatinvirat.
 

 
Melartopaeukselle löytyi kuitenkin uusi virka Mariestadin superintendenttinä 1605, ja tähän virkaan hän astui 23. joulukuuta superintendenttinä, jonka hiippakuntaan kuuluivat myös Värmlannin suomalaismetsät.

Hän osallistui kuningas Kaarle IX:n kruunajaisseremoniaan Uppsalan tuomiokirkossa maaliskuussa 1607; oli yksi niistä kirkonmiehistä, jotka kesällä 1608 tarkastivat kuninkaan ehdotukset kirkkojärjestykseksi ja kirkkolaiksi. Hän kuoli Mariestadissa 18-4 1610. Hän oli syntynyt Turussa noin vuonna 1550 kaupungin porvari Henrik Påhlssonin, Paavalinpojan perheeseen.

Tuomiorovastina Melartopaeus oli Kaarle-herttuan 4-7 1602 asettaman raamatunsuomennoskomitean jäsen, ja hän osallistui Turun tuomiokapitulin jäsenistä näkyvimmin uuden suomalaisen virsikirjan julkaisuhankkeeseen.

 
Hemminki Maskulaisen laadintama virsikirja.

 Hemminki Maskulainen (Hemming Henrikinpoika Hollo, Hemmingius Henrici, myös Maskun Hemminki; noin 1550–1619) oli suomalainen pappi, virsirunoilija ja suomentaja. Hän laati varhaisen suomenkielisen virsikirjan Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja ja vaikutti työllään vahvasti myöhempään suomenkieliseen virsirunouteen.

Hän sepitti tähän Maskun kirkkoherran Hemmingius Henricin (Hemminki Maskulaisen) 1606 toimittamaan virsikirjaan Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja viisi virttä. Näistä yhden katsotaan olevan hänen itsenäisesti laatimansa ja muiden mukaelmia Jacobus Petri Finnon tai vanhemmista latinalaisperäisistä virsistä. Melartopaeus omisti itse suuren kirjaston.


Taistossa mukana
Turussa 29-11 2016
Simo Tuomola

Vanha Raatihuone

Tänään 28-11 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun vanhan Raatihuoneen siirtymisestä takaisin Turun kaupungin omistukseen vuonna 1932. Samana päivänä kaupungissa julkaistiin kaupungin asukkaiden vetoomus raatihuoneen kunnostamisesta vanhaan asuunsa.

 

 
 Bernerin raatihuone ennen Turun paloa. Piirros on Kansallisarkistosta, alkuperä on tuntematon.

Vanha Raatihuone on vuonna 1736 valmistuneen ja Turun palossa vuonna 1827 pahoin vaurioituneen Bernerin raatihuoneen raunioille vuonna 1829 korjattu talo Turun Vanhan Suurtorin laidalla. Rakennus ja sen edeltäjät ovat historiansa aikana toimineet paitsi raatihuoneena myös yksityisasuntona, paitatehtaana ja poliisilaitoksen käytössä.

Kaivauksissa on saatu viitteitä siitä, että nykyisen Vanhan Suurtorin, silloisen Raatihuoneentorin yläreunalla eli kauimpana Aurajoesta on ollut raatihuone jo 1300-luvulla. Raatihuoneessa kokoontui kaupungin raati ja raastuvanoikeus. Tiloissa oli myös kaupungin vankila.

Tältä raatihuone näyttäisi kellotornin palauttamisen jälkeen.

Vuosina 1734-1736 nousi puisen raatihuoneen tilalle Turun tunnetuin raatihuone, jonka suunnitteli silloinen muurarimestari Samuel Berner. Barokkityylisessä kaksikerroksisessa raatihuoneessa oli myös asiaan kuuluva kellotorni. Rakennus vaurioitui pahoin Turun palossa Bernerin raatihuoneen viereinen Brinkkalan talo korjattiin uudeksi raatihuoneeksi.

Samuel Berner (k. 10. elokuuta 1759 Siuntio) oli Suomessa 1700-luvulla vaikuttanut saksalaissyntyinen muurimestari ja arkkitehti, jonka suunnittelemia rakennuksia on useissa Suomen kaupungeissa. Häntä on pidetty Suomen rakennustaiteen historian ensimmäisenä varsinaisena arkkitehtina.

Alkuperäisen barokkirakennuksen jälleenrakentaminen olisi edelleen mahdollista, sillä rakennuksen kadonneet alkuperäiset piirustukset löytyivät  vuonna 1932 vahingossa Ruotsin sota-arkistosta. Valmista voisi olla vaikkapa vuonna 2029 Turun viettäessä 800-vuotisjuhliaan. 

Samana vuonna 1932  28. marraskuuta rakennus siis siirtyi takaisin Turun kaupungin omistukseen, ja jo samana päivänä kaupungissa julkaistiin pikapikaa kaupungin asukkaiden vetoomus raatihuoneen kunnostamiseksi vanhaan asuunsa.

Vetoomuksen esittivät Uudessa Aurassa historioitsija Einar W. Juvelius ja professori Gabriel Nikander. Restaurointia perusteltiin erityisesti sillä, että se nostaisi vanhan Turun keskustan "alennustilastaan". Vetoomus ei saanut kaupungin päättäjiltä vastakaikua, mutta se ei jäänyt viimeiseksi.



 

 Kultainen piparkakkukaupunki nimeltään Turku

Vuosikymmenien aikana entistämissuunnitelmia on esitetty useaan otteeseen, muun muassa 1950-luvulla jolloin kaupungille lahjoitettiin myös Bernerin piirustusten mukaisesti valmistettu raatihuoneen pienoismalli. Myös Turkuseura on ajanut raatihuoneen entistämisasiaa.

Bernerin ja maistraatin välille kirjoitettiin sopimus monien vaiheiden jälkeen vuonna 1734 ja kahta vuotta myöhemmin uusi raatihuone oli valmis. Rakennuksen vihkiäisissä 6. lokakuuta 1736 oli mukana maaherra ja kaupungin huomattavimmat porvarit. Päivällä järjestettyjen juhlallisuuksien jälkeen kokoonnuttiin maistraatin kutsusta juhlaillalliselle ilmeisesti raatihuoneen kellariin.

Raatihuoneen viralliset vihkiäiset pidettiin 6-10 1736. Maistraatin pöytäkirjoissa ei kerrota muista juhlatilaisuuksista, mutta rakentamista valvoneen Esaias Wechterin kirjanpito osoittaa, että virallisten tilaisuuksien jälkeen pidettiin tupaantuliaiset, joissa tarjoilu tuli maksamaan kaikkiaan 999 taalaria ja kymmenen killinkiä kuparirahana. 

Summaan sisältyi 3,5 ankkuria vanhaa reininviiniä, 4,5 kannua "Puarderia" ja kolme kannua "Pontack"-punaviiniä, edelleen neljän musikantin ja heidän johtajansa palkkiot, piippuja ja tupakkaa kaupunginvartiolle sekä erinäinen määrä kynttilöitä.


 
 Rauman raatihuone on rakennettu Turun esikuvan pohjalta ja se muistuttaa ulkoasultaan Turun raatihuonetta ennen Turun paloa.


Bernerin raatihuone oli tuon ajan Turussa harvinaisen komea ja poikkeuksellinen rakennus. Se edusti maltillista barokkia ja sen tunnusomaisimpina piirteinä oli jyrkkä katto ja koristeellinen harjatorni kellotauluineen ja pehmeästi kaartuvine kattoineen. Ulkoseinät oli maalattu kirkkaan keltaisiksi ja ikkunoinen listoissa oli sinivalkoinen marmorointi.

Pääsisäänkäynnin hiekkaportaali oli hankittu Tukholmasta ja ulkomailta oli haettu myös lehtikultaa jota oli käytetty muun muassa kellotaulussa. Raatihuone oli kaksikerroksinen, yläkerroksessa sijaitsi raastuvansali, kämnerinoikeuden huone ja porvarikamari. Alakerrassa oli raatihuoneen keittiö ja tarjoilutilat. Lisäksi Karjakadun puoleisessa siivessä oli kaksi kalteri-ikkunoin varustettua vankihuonetta.

Vanhan Raatihuoneen seinässä oleva muistoplakaatti, joka esittää paikalla 1735-1827 ollutta raatihuone-rakennusta, johon kuului kohokohtana myös kellotorni.
 
Rakennus palveli Turun raatihuoneena aina Turun paloon vuoteen 1827 asti. Palossa raatihuone tuhoutui niin pahoin, ettei siitä käsin voitu enää hoitaa kaupungin hallinnollisia asioita.

Lisäksi jo ennen Turun paloa tavoitteena oli ollut rakentaa uusi raatihuone Suurtorin päähän, hovioikeudentalon ja Brinkkalantalon jatkeeksi Hämeenkadun suuntaan, mutta vuosien 1808-1809 Suomen sota keskeytti suunnitelmat. Turun palon jälkeen kaupunki päätti kunnostaa vähemmän vaurioituneen Brinkkalan talon uudeksi raatihuoneeksi.

 

Muun muassa Raatihuoneen sijoittaminen Uudentorin varrelle kuuluu suunnitelmiin kaupungista, jota ei koskaan rakennettu. Bertel Jung palkattiin Turun ensimmäiseksi asemakaava-arkkitehdiksi tavoitteena Suur-Turun luominen. Asemakaava oli Jungin Turun ajan tärkein työmaa. Kuvassa suunniteltu diagonaalikatu poikki Portsan kohteena suunniteltu yliopistoalue.




Uutta Raatihuonetta kaavailtiin aikanaan siis myös nykyisen Ortodoksisen kirkon tontille Uusitori-nimisen torin laidalle. Tori olisi nimetty tuolloin Raatihuoneentoriksi. Myöhemmin tori oli myös nimeltään Aleksanterintori ja kansan suussa Teatteritori ennenkuin nykyinen nimi Kauppatori vakiinnutettiin 1924.

 
 Vanha Raatihuone nykyisessä mallissaan. Oikealla Brinkkalan talo, vasemmalla Hjeltin talon kulmaus.

 

Turkuun vakiintui saksalaisperäinen raatijärjestelmä kaupungin itsehallinnon käyttöön jo 1300-luvun alussa. Ensimmäinen maininta Turun pormestareista, raatiherroista ja raadista löytyy vuodelta 1324. Tuolloin raadin jäsenen täytyi olla talonomistaja.

Hansakauppiaat kokoontuivat omassa kivisessä raatihuoneessaan ja kiltatalossaan silloisen torin laidalla jo vuonna 1336. 1400-luvulle tultaessa Raatihuoneentorin kohdalla Aurajokirannassa on jo merkittävä laivasatama maailmalle ja torille johtavat myös maamme merkittävimmät tiet, rannikkotie Viipurista ja Hämeen Härkätie.

 

Vanhan Raatihuoneen viereisen Brinkkalan talon puretun kellotornin kellokoneisto löytyy nykyisin Käsityöläismuseon kokoelmista.

Myös torikauppa siirtyy tuomiokirkon kupeelta kiinteisiin kauppakojuihin Raatihuoneentorille. Ensimmäinen asiakirjamerkintä Raatihuoneesta torin laidalla kirjataan 1431. Vuonna 1470 kaupunki ostaa tuomiokirkolta kellon Raatihuoneeseen.

Raatihuoneen merkitys Turun talouselämälle kasvoi vuosisatojen myötä. Esim. vuonna 1668 Raatihuoneen talossa sijaitsevan Kaupunginkellarin vuokra on kaupungin suurin tuloerä, kun peräti 26% kaupungin tuloista saadaan sieltä. Kellari on verovapaan juoman myynnin ansiosta kaupungin tärkein kunnallinen liikeyritys.

Raatihuoneen kulmalla
Turussa 28-11 2016
Simo Tuomola

Resande Man

Tänään 27-11 tulee kuluneeksi tasavuosia erään ruotsalaisen sotalaivan uppoamisesta Tukholman saaristossa. Kuninkaan kruununlaiva Vasa upposi neitsytmatkallaan 10-8 1628, mutta nyt olemme vuodessa 1660 ja haverin kohteena on myrskyn silmässä aarrelastissa kulkeva sotalaiva Resande Man.

 1660 – Ruotsalainen sotalaiva Resande Man upposi Tukholman saaristossa.


 
Uponnut 22 kanuunan sotalaiva Resande Man, mitoiltaan 25x7 m. Kapteeni Månssonin matkassa mukana kreivi Karl Kristoffer von Schlippenbach arvolasteineen. Kreivi ja 37 miehistön jäsentä hukkui kylmiin aaltoihin.



Resande Man oli ruotsalainen kruunulle kuulunut sotalaiva, joka upposi vuonna 1660 Tukholman saaristossa Vikstenin luona Älvsnabbenin ja Landsortin välillä.

Laiva oli matkalla Puolaan lastinaan kultaa, rahaa ja jalokiviä, joilla oli tarkoitus taivutella kreivi Johan Kasimirin  Puolaa liittoutumaan Ruotsin kanssa Venäjää vastaan.


 
 Juhana II Kasimir (puol. Jan II Kazimierz, saks. Johann Kasimir, 22. maaliskuuta 1609 – 6. joulukuuta 1672) oli Puola-Liettuan kuningas ja suuriruhtinas 1648–1668 sekä Opolen herttua. Vuonna 1660 Juhana Kasimir joutui luopumaan vaatimuksestaan Ruotsin kruunuun ja luovuttamaan Ruotsille Liivinmaan ja Riian


Laivan mukana hukkui 38 miehistön jäsentä. 26 pelastui, ja heidän antamiensa tietojen perusteella laiva löydettiin. Vuosi uppoamisen jälkeen hylystä nostettiin 22 kanuunaa ja osa arvotavarasta.

Hylkyä ei sen jälkeen enää etsinnöissä löytynyt, ennen kuin keväällä 2012 ruotsalainen meriarkeologinen yhdistys ilmoitti todennäköisesti löytäneensä sen. Hylky on samanpituinen, ja siitä puuttuu päämasto, kuten oli aikanaan ilmoitettukin. Muita sotalaivojen uppoamisia paikalla ei tiedetä tapahtuneen

Vrakfynd kan vara

 legendariskt skepp

Dykare tror sig ha hittat ett mytomspunnet skepp från 1600-talet i Stockholms yttre skärgård. Fartyget Resande man var på väg mot Polen med dukater och juveler till fursten Johan Kasimirs hov när det sjönk i en storm.

 – Nere på botten finns flaskor med tennlock, keramikkrus och några välbevarade riksdaler. Vraket är cirka 25 meter långt och 7 meter brett och från rätt tidsepok. Det kan knappast vara något annat än Resande man.

Haverin aikaan elettiin siis vuotta 1660. Kaarle X Kustaa oli kuollut 13. helmikuuta ja valtaan oli noussut alaikäistä, 4-vuotiasta prinssi Kaarlea edustava holhoojahallitus, jossa on mukana kuningatar Hedvig Eleonoora.



Kaarle XI (24. marraskuuta 1655 – 5. huhtikuuta 1697) oli Ruotsin kuningas 1660–1697. Kaarle syntyi kuningas Kaarle X Kustaan ja kuningatar Hedvig Eleonooran perheeseen. Hän oli isänsä kuollessa vasta 4-vuotias.

Puolan sota päättyy Olivan luostarissa solmittavaan rauhaan ja Tanskan sota päättyy Kööpenhaminan rauhaan. Herman Klaunpoika Fleming syrjäytetään holhoojahallituksesta ja mies asettuu Askaisten Louhisaareen.

Herman Klasson Fleming (1619-1673) oli suomalainen valtaneuvos, amiraali ja Liperin vapaaherra, syntyisin ja Louhisaaren kartanonherrain suvusta. Hän tuli Tukholman käskynhaltijaksi ja amiraliteettineuvokseksi vuonna 1650.

Herman Fleming yleni nopeasti virkauralla ja saavutti erityisesti Kaarle X Kustaan suosion. Hän toimi kamarikollegion presidenttinä vuosina 1653-60 ja tuli peruutuskollegion puheenjohtajaksi (neljännesreduktio) vuonna 1655.

Toimiessaan neljännesperuutusta varten asetetun kollegion puheenjohtajana Fleming joutui kuitenkin ylhäisaatelisten säätytoveriensa vihoihin ja syrjäytettiin kuninkaan kuoltua 1660 valtionvarainhoitajan tehtävistä sekä holhoojahallituksen jäsenyydestä. Herman Fleming määrättiin Turkuun Suomen kenraalikuvernööriksi, jona hän toimi vuosina 1664-69. Hänen vaimonsa oli Kristina Rosladin, heidät oli vihitty 1645.

 Klaus Flemingin poika, amiraali, kamarikollegion presidentti ja Suomen kenraalikuvernööri Herman Klaunpoika Fleming (1619-1673)

Hermanin isä Ritari Claes Fleming (1592–1644), oli maaherrana ja amiraalina, ja kaatui Femernin meritaistelussa. Hänen palveluksensa ja ansioidensa johdosta kuningatar 26 maaliskuuta 1651 korotti hänen lapsensa vapaaherroiksi ja -herrattariksi, mukaan lukien Hermanin.

Puolan kuningas, Vaasa-suvun viimeinen miespuolinen jälkeläinen Juhana II Kasimir, Jan Kazimierz, Sigismund III poika luopuu 1660 sukuhaaransa vaatimuksista Ruotsin kruunuun.

Suomalainen Klaus Laurinpoika uudisti jo Kustaa Aadolfin aikaista laivastoa ja Ruissalon tammimetsät olivat kovassa käytössä maan telakkateollisuuden raaka-aineena jo vuonna 1615. Vuonna 1660 tammia hyödynnettiin sentään jo tuomiokirkon kellotapulin salvaukseen laivateollisuuden sijasta.

Kustaa II vietti paljon aikaa Turussa ja täällä hänen luottomiehiinsä lukeutui mm. Klaus Laurinpoika Fleming, jolle kuningas antoi 1615 tehtäväksi uudistaa laivastonsa. Ruissalon tammimetsää parturoitiin ahkerasti Tukholman laivatelakoiden tarpeisiin ja parturointia jatkettiin vuoteen 1621, jolloin Flemingin rakennuttama viidenkymmenen sotalaivan ja sadan kuljetusaluksen laivasto purjehtii kuninkaan johdolla Riikaa piirittämään.

Ruotsin merimahdin uusi uljas lippulaiva Vasa rakennettiin 1621-1625 osaksi tuota laivastoa ja 64 kanuunoineen se oli Euroopan suurimpia sota-aluksia.

Klaus Laurinpoika Fleming eteni urallaan Ruotsin laivaston amiraaliksi ja hänen ehdotuksestaan hallitus perusti 1638 Delaware-joen suistoon Uuden Ruotsin siirtokunnan, jonne Kalmar Nyckel -alus vei sen ensimmäiset asukkaat. Siirtokunnan kuvernöörinä toimi 1643-1653 Flemingin kaveri, everstiluutnantti Juhana Printz, joka tuli hyvin toimeen intiaanien kanssa.

 

Klaus Laurinpoika Flemingin merellinen taival päättyi 1644, kun hänen johtamansa 46 aluksen laivasto kohtasi meritaistelussa Tanskan kuningas Kristian IV:n laivaston. Yhteenotossa Louhisaaressa syntynyt Fleming haavoittui kuolettavasti.

Mutta siis tällä päivämäärällä uppoamisvuorossa oli sotalaiva Resande Man - matkaava mies sekin.

Laivojen kyydissä
Turussa 27-11 2016
Simo Tuomola