Itsenäisyys 1917-1920

Huipentuuko Suomen 100-vuotisjuhla vääränä päivänä?

Suomen itsenäisyyspäivä, 6. joulukuuta, oli vain yksi monista vaihtoehdoista. Eikä sitä suinkaan juhlittu vielä vuonna 1917.

31.12.2016 klo 16:12

Suomen valtiollisen itsenäisyyden 100-vuotisjuhla käynnistyy uudenvuoden aattona. Eri puolilla maata järjestetään vuoden mittaan tuhansia tapahtumia, ja kaikki huipentuu lopulta ensi joulukuun 6. päivänä, kun Suomi täyttää sata vuotta.

Mutta miksi itsenäisyyttämme juhlitaan juuri 6. joulukuuta? Olisiko vaihtoehtoisia itsenäisyyspäiviä? Voisiko olla jopa niin, ettei Suomi olekaan 100-vuotias? Vaihtoehtoisille päivämäärille löytyy perusteensa, sillä kysymys on ihmisten tekemistä sopimuksista.

Historian emeritusprofessori Matti Klinge on hakenut itsenäisen Suomen alkupistettä kauimpaa menneisyydestä. Klingen mukaan Suomi oli täysin itsenäinen jo keskiajalla. Klinge perusteli väitettään kesällä

sillä, että suomalaiset pääsivät 1300-luvulla vaikuttamaan Ruotsin valtakunnan valtiopäivillä ja armeijassa. Toinen varsin itsenäinen ajanjakso oli vuonna 1809 alkanut autonomian aika Venäjän keisarikunnan yhteydessä. Klinge arvosteli puheenvuorossaan "Suomi sata vuotta" -iskulausetta ja halusi muistuttaa, että historiamme ulottuu paljon pidemmälle.

6. joulukuuta on kompromissi

Kun puhutaan Suomen valtiollisesta itsenäisyydestä, joudutaan vääjäämättä keskittymään vuodenvaihteeseen 1917-1918.

Suomen itsenäisyyspäivä on siis 6. joulukuuta. Tuolle paikalle se valikoitui vasta marraskuussa 1919. Välissä oli sodittu traumaattinen sisällissota ja käyty poliittinen kamppailu hallitusmuodosta, siis siitä, johtaako Suomea kuningas vai presidentti.

Kilpailevia ehdotuksia oli kaksi. Vasemmisto olisi halunnut juhlia itsenäisyyspäivää 15. marraskuuta. jolloin eduskunta julistautui korkeimman vallan käyttäjäksi ja katkaisi kaikki siteet bolshevistiseksi muuttuneeseen Venäjään. Muun muassa Matti Klinge on kannattanut tätä päivämäärää.

Porvaristo puolestaan olisi valinnut itsenäisyyspäiväksi toukokuun 16. päivän kunnioittaakseen Mannerheimin johtamien valkoisten voitonparaatia kyseisenä päivänä vuonna 1918.

Kuten usein tapahtuu, päädyttiin nytkin lopulta kompromissiin: 6. joulukuuta 1917 oli päivä, jolloin eduskunta äänestyksen jälkeen hyväksyi esityksen itsenäisestä Suomen tasavallasta. Äänestys koski sitä, pyydetäänkö itsenäisyydelle Venäjän vahvistusta vai ei. Itsenäisyydestä sinällään koko eduskunta oli yksimielinen. Sen verran äänestys kuitenkin hajotti joukkoa, että kertomuksen mukaan häviölle jäänyt vasemmisto ei yhtynyt nuijan kopautuksen jälkeen viritettyyn Maamme-lauluun.

Valittu päivämäärä, 6. joulukuuta, korostaa eduskunnan roolia, mikä oli etenkin vasemmiston mieleen. Yhtä perustellusti itsenäisyyspäivää voitaisiin kuitenkin viettää jo kahta päivää aiemmin. Suomen hallitusmuoto ja muutama lause itsenäisyydestä olivat nimittäin P. E. Svinhufvudin senaatin käsialaa ja jätetty eduskunnalle 4. joulukuuta.

Kieliopin isä on myös itsenäisyysmies

Toisen historioitsijan, professori Martti Häikiön mielestä olisi täysin perusteltua juhlia Suomen itsenäisyyttä lokakuun vallankumouksen vuosipäivänä eli 7. marraskuuta. Häikiö vastasi Helsingin Sanomien yleisönosastossa kollegalleen Matti Klingelle:

Pietarissa bolshevikit aloittivat seuraavana aamuna 7.11. aseellisen vallankaappauksen. Suomen silloinen pääministeri eli senaatin talousosaston varapuheenjohtaja E.N. Setälä on kertonut, miten samana aamuna varhain hänelle soitti kenraalikuvernöörin apulainen Korff ilmoittaen, että (kenraalikuvernööri) Nekrasov ei enää palaa ja että hän itse oli luopunut toimestaan. Korffin viimeiset sanat Setälälle olivat: ”Toimikaa tarpeenne mukaan!”

Ja Setälähän toimi. Hän otti välittömästi yhteyttä eduskunnan puhemiehiin ja kehotti aloittamaan itsenäistymisvalmistelut. Häikiö pitää Setälän toimintaa itsenäisyysjulistuksena ja olisi valmis juhlimaan sekä marraskuun 7. päivä että myös suomen kieliopin isänä tunnettua E. N. Setälää. Itsenäisyyspäivän Häikiö sen sijaan pitäisi nykyisessä kohdassaan, jo perinteidenkin vuoksi.

Lisää potentiaalisia itsenäisyyspäiviä saadaan, jos korostetaan sitä, milloin ulkovallat tunnustivat Suomen itsenäisyyden. Entinen isäntävaltio Venäjä tunnusti itsenäisyyden ensimmäisenä 31. joulukuuta 1917. Tammikuussa 1918 joukkoon liittyivät muun muassa Ruotsi, Saksa ja Ranska. Lopullisesti Suomen itsenäisyys ja rajat tunnustettiin Tarton rauhassa 14. lokakuuta 1920. Siinä vielä yksi perusteltu alkupäivämäärä Suomen valtiolliselle itsenäisyydelle.

Mikko Pesonen YLE kulttuuri.

 

Concordia satan

Tänään 31-12 vietetään Aleksis Kiven kuolinpäivää.

1872 – Aleksis Kivi, suomalainen kirjailija (s. 1834)

 

Aleksis Kivi (oikealta nimeltään Alexis Stenvall) (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija. Hän on Suomen kansalliskirjailija. Kiveä on sanottu suomenkielisen kirjallisuuden isäksi. Hänet tunnetaan parhaiten teoksistaan Seitsemän veljestä ja Nummisuutarit.

Hän kirjoitti etunimensä muodossa Alexis ja esiintyi läpi elämänsä Stenvallina; Kivi oli lähinnä taiteilijanimi tai nimimerkki.


 

Aristoteleen kantapäässä pohdittiin aikoinaan Kiven ja hänen systemaattisen teilaajansa August Ahlqvistin rikinkatkuista suhdetta. Kivi oli Augustille harhainen pakkomielle, kun tämä sinänsä taitava lehtimies, kirjailija, tiedemies ja runoilija murjoi Suometar- ja Kieletär-lehdissään Aleksiksen kiven rakoon; taitamaton tahruri ja hullu viinanjuoja vaan.

Toisaalta Ahlqvist oli tuolloin itse Se suomalainen kirjailija numero I, eikä hän halunnut muita kilpailijoita rinnalleen. Aika pieni porukka tuolloin edes tiesi, että Kivi oli edes olemassa, siinä mielessä Ahlqvist pahansuopaisuudessaan myös edisti Kiven tunnettavuutta.

Ahlqvist oli kulttuurikielen sanansaattaja ja hänelle Kiven hahmojen barbaarisuomalaisuus oli myrkkyä ja Kiven murre kirjakieleksi kelpaamatonta. Ahlqvist edisti idän kieliperinnettä siinä missä Kivi tätä meidän läntistä turkulaisuuttamme.

Tässä yhteydessä mieleen tulee myös Carl Axel Gottlund: Otawa ja seksiä.

Mielisairaalassa Kivi ei paljoa muuta hokenut, kuin "Concordia satan", kuin muistikuvana Friedrich Schillerin teoksesta "Laulu kellosta", jossa valetaan Concordia-kirkonkello.

Mutta kenellä on Kiven pääkallo:

Helmikuussa 1805 Schiller sairastui vakavasti. 1. toukokuuta hän tapasi Goethen viimeisen kerran matkalla teatteriin. 9. toukokuuta Schiller menehtyi Weimarissa ilmeisesti tuberkuloosin aiheuttamaan akuuttiin keuhkokuumeeseen. 

 

Syksyllä 1826 Goethe lainasi Schillerin pääkallon Weimarin Herttuatar Anna Amalian kirjastosta. 

 

Tämän salaisuuden hän paljasti vain ystävälleen Wilhelm von Humboldtille, mutta tämä menikin kertomaan juttua eteenpäin. Goethe käytti pääkalloa ilmeisesti tutkimuksiaan varten. Schillerin luut olivat aluksi Weimarin Jacobsfriedhofin kassaholvissa, mutta ne haudattiin 16. joulukuuta 1827 Weimarin historialliselle hautausmaalle.

 

Goethe haudattiin myöhemmin omasta pyynnöstään Schillerin viereen.

 Ensimmäinen sivu Aleksis Kiven romaanista Seitsemän veljestä.

 

Kivelle hänen urallaan kokema paine oli liikaa: hän pakeni alkoholiin, sairauksiin ja lopulta Kiven psykoosi puhkesi syksyllä 1870. Hän saattoi sulkeutua huoneeseensa päiväkausiksi ja hokea "Oihonnaa" ja "Gehennaa", Runebergin Kuningas Fjalarin naishahmon ja juutalaisen helvetin nimiä.

 

Vuoden 1871 huhtikuussa hänet toimitettiin Helsinkiin hoitoon. Helsingin Uudessa klinikassa häntä hoidettiin aluksi infektion ja psykoosin vuoksi. Mielenterveyden häiriö diagnosoitiin melankoliaksi, johon liittyi otaksuttavasti myös eriasteisia tajunnan häiriöitä ja lieviä delirioottisia oireita.

 
Hoitojakson jälkeen Kivi siirrettiin Lapinlahden sairaalaan. "Hoito" koostui passiivisesta huolenpidosta, eristämisestä ja alistamisesta. Pakkopaidat ja eristyskopit olivat yleisessä käytössä, hoitajakuntaan kuului luonnevikaisia ja väkivaltaisia tyyppejä.

 

Psykiatrisessa sairaalassa oli enemmän vankilaa kuin modernia sairaalaa muistuttavia piirteitä. Paljon huomiota on herättänyt "Concordia-satan", hokema jota Kivi toisti jatkuvasti Lapinlahdessa.

 

Se on nähty fennomaanien ohjelman negaationa, concordia viittaa kansalliseen yksimielisyyteen, jota Kiven mukaan ei ole. Hulluna hän oli tavallaan Suomen molempien kielien ulkopuolella ja alkoi käyttää synkissä yksinpuheluissaan latinaa. Lienee selvää, ettei Lapinlahti tarjonnut minkäänlaisia edellytyksiä Kiven kaltaisen potilaan parantamiseen.

Turun reissu

10-10 vietimme liput liehuen Alexis Stenvallin syntymän 1834 kunniaksi suomalaisen kirjallisuuden päivää. Kansalliskirjailijamme puhui enimmäkseen ruotsia ja käytti Aleksis Kivi -nimeä vain kirjailijanimenä.
 

Mies pysykööt jalustallaan syystäkin suomenkielisen kirjallisuuden isänä ja kansalliskirjailijana, ei siinä mitään, mutta syytä kaiketi nimenomaan 'suomalaisen kirjallisuuden päivänä' on kaivaa historian hämäristä esiin myös Johannes Andreas Budden (1435-1495) eli Jöns Budden eli Jöns Räkin hahmo.

Häntä pidetään Suomen ensimmäisenä kirjailijana, vaikka hän Naantalin luostarin munkkina vain käänsikin pyhimyslegendoja ja vanhan testamentin kirjoja latinasta ruotsiksi. 'Jöns Buddes bok' tarjosi myös ajanvietetekstejä muunkin kuin vain papiston tarpeisiin. Myös hän teki Jukolan Jussin tavoin Turun reissuja ja niistä havaintoja.

Benz Velo

 

Vuonna 1900 Kivi olisi ollut vasta 66-vuotias. Jos hän olisi tuolloin ajellut Forseliuksen kanssa tämän ensimmäisellä Suomeen tuodulla "Benz Velo Comfortable" -merkkisellä automobiilillä pitkin Turun katuja, kansalliskirjailija Kivi olisi hymähdys suupielessä muistellut ehkä yhteisiä liki neljän vuosikymmenen takaisia illanistujaisia Forseliuksen ja Stenbergin kanssa, (muistellut myös kenties Forseliuksen luokse tekemäänsä Turun retkeä).

Ja tietenkin Juhani Jukolaa, joka oli hänkin käynyt Turussa ja nähnyt siellä monta kummaa: ämmällisiä miehiä ja hemaisevia naaroja: "Tuolta jyrisee vaunut, täältä jyrisee vaunut, ja vaunuissa istuu sen vietäviä viiksinaamaisia narreja, istuu tyttöjä kuin posliinivauvoja - -".

Pohjoismaiden osakepankin Turun konttorin johtaja Victor Forselius.

 

Keitä Kivi siis olikaan omalla Turun retkellään vuoden 1860 tietämillä tavannut; mm. Forseliuksen, Stenbergin ja Cygnaeuksen.

Victor Forselius (1838–1905) oli varsin tunnettu turkulainen kauppaneuvos, pankkimies, kirjapainon johtaja, koulunjohtaja, tekniikan edistäjä ja mesenaatti. Eikä vähiten: miljonäärinä kuollut poikamies Forselius toi Suomeen ensimmäisen automobiilin vuonna 1900.

 
Mutta kuka sitten oli Stenberg, joka oli pitänyt hauskaa Stenvallin ja Forseliuksen kanssa ilmeisesti aivan vuoden 1860 tienoilla tai 1860-luvun alussa ja joka sitten oli eräissä illanistujaisissa 1860- ja 70-lukujen vaihteessa ikuistanut Kiven piirteet tai jolla oli joka tapauksessaan taiteiljamuistissaan Kiven kasvot?

 
Kyseessä on kuvanveistäjä Johan Erland Stenberg (1838–96), joka käytti taiteilijanimeä Kivinen – tai Emil Nervanderin mukaan Kivikallio. Päivälehden muistokirjoituksessa 15.1.1896 sanotaan, että "syvempiä jälkiä kuvanveistotaiteen kehitykseen maassamme vainaja kyllä ei ole jättänyt", mutta hän oli yksi niistä, joiden ansiosta kotimainen kuvanveistotaide alkoi kuitenkin elpyä.

 

 

Johan Erland Stenberg

Stenberg teki 1870-luvun lopulla Aleksis Kiven hautamuistomerkin Tuusulaan sekä Frans Mikael Franzénin patsaan Ouluun.

Palattuaan Pariisista keväällä 1879 Franzenin patsaan valmistuttua siellä Stenberg sai kutsun Turkuun. Myöhemmin suurlahjoittajana tunnettu kauppaneuvos ja valtiopäivämies Carl V.G. Forselius pyysi häntä veistämään Alexis Kiven muotokuvan.

 

Oletetaan Forseliuksen ja mahdollisesti Stenberginkin nähneen tai jopa tunteneen Kiven. Muotokuva syntyi varatuomari Ernst Albert Forsellin tunnetun piirroksen ja muistikuvien varassa ja sitä sanottiin arvostelussa "hyvin näköiseksi".

 

Vuonna 1879 valmistuneesta muotokuvasta tehtiin kymmentä vuotta myöhemmin toisinnos, joka sijoitettiin sittemmin Kansallisteatterin lämpiöön.

Kiven merkittävin tukija oli estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori Fredrik Cygnaeus, jolle Kivi suoritti ylioppilastutkinnon ja joka ensimmäisistä palkitsemisista lähtien Kullervoon, Nummisuutareihin ja kansallisromaanin aseman saavuttaneeseen Seitsemään veljekseen asti asetti toistuvasti koko asiantuntemuksensa ja arvovaltansa Kiven lahjakkuuden ja taiteen puolelle.

 

Vastustajista, ahdasmielisistä kirjallisen tradition vangeista, kuuluisin oli August Ahlqvist, Kiven teosten mitätöijänä kuolemattoman maineen saavuttanut suomen kielen ja kirjallisuuden professori.

Niin löysi totuuskirjailija Kivi Turusta ämmällisiä miehiä, vaan missäs ne hemaisevat naaraat: Jääkynttilät paloivat muualla; esim.

Fredrik Cygnaeus (1. huhtikuuta 1807 Hämeenlinna – 7. helmikuuta 1881 Helsinki) oli suomalaisen taiteen ja tieteen vaikuttaja ja kansallisen herätyksen keskeisiä hahmoja.

Cygnaeus ei koskaan avioitunut. Muutamat kosinnat jäivät aikeiksi. Tukholman-matkalla 23-vuotiaana hän solmi erään maanmiehensä kanssa ”liiton koko lyhyen ihmiselämän ajaksi”. Tavallisuudesta poikkeava ja koreilevakin pukeutumistyyli herätti ympäristössään huomiota ja myös hilpeyttä.

Opiskelijakaskun mukaan Cygnaeus riensi kuuluisassa laskostetussa venetsialaisviitassaan Senaatintorin halki ”pohjalaiset kultapojat kainalossaan”. 

 

Saksalainen lääkäri ja homoseksuaalien oikeustaistelun pioneeri Magnus Hirschfeld mainitsee vuonna 1914 julkaistussa teoksessaan Miesten ja naisten homoseksuaalisuus Fredrik Cygnaeusin yhtenä esimerkkinä kuuluisasta homoseksuaalista.


Ja vielä Aleksis Kiven kuvasta tämän verran Turkua:

Alexis Kiven muotokuva, 1879

Kiven ystävä Ernst Albert Forssell on tehnyt kirjailijasta tämän kuolinvuoteella piirustuksen.

 

Helsingissä Seurahuoneen salissa 1880 pidetyn Suomen Taideyhdistyksen näyttelyn luettelossa sanotaan: "Erland Stenberg. Pariisi, rue Bonaparte. Aleksis Kiven (k.1872) rintakuva; marmorista". Mutta oliko se todella esillä?

 

 Kolmessa "Åbo Posten" -lehden numerossa olleen näyttelyselostuksen viimeisessä osassa (26.5.1880, N:o 119) sanotaan:

 
"Herr E. Stenbergs Alexis Kivi torde vara välbekant för konstvänner i Åbo; den har ännu icke hitanländt, ehuru densamma upptagits i katalogen i förhoppning, att omständigheterna skola medgifva utställandet äfven i Helsingfors af detta fötjenstfulla skulptur verk i marmor."

Alkuperäinen Kivi-veistos on ollut siis Turussa.

Erland Stenberg. Pariisi, rue Bonaparte. Aleksis Kiven (k.1872) rintakuva; marmorista.

Wäinö Aaltonen tekemä Aleksis Kiven muistopatsas on Turun kaupunginteatterin edustalla. Aaltonen lahjoitti Turun kaupungille kipsisen Aleksis Kiven pään sillä ehdolla, että kaupunki valattaisi sen pronssiin. Turun Aleksis Kivi -kerhon ja kaupungin yhdessä valattama veistos lahjoitettiin turkulaisille vuonna 1949.

Aleksis Kiven patsaan toteuttamista vaikeutti se, ettei hänestä ollut olemassa valokuvia. Kiven ystävä Ernst Albert Forssell oli tehnyt kirjailijasta tämän kuolinvuoteella piirustuksen, jota Albert Edelfelt käytti myöhemmin Aleksis Kiveä esittävässä kuuluisassa piirrosmuotokuvassaan.

1 kommentti:

punainen turku kirjoitti... 

 

Näin Pasi Heikura Aristoteleen kantapässä:

 
Kirjallisuudentutkija Pertti Lassila on tutkinut Kiven mielisairaala-aikaa. Sairaalan ylilääkäri Anders Thiodolf Sælan kirjoitti ylös merkintöjä potilaista. Vuonna 1944 nämä merkinnät löydettiin ja mukana oli myös tällainen maininta Kivestä:
Ei ole kuukauteen vastannut kysymyksiin, sanoo vain 'concordia - satan' kovalla äänellä.

Concordia satan. Lassila sitoo kirjailijan hokeman saksalaisen runoilijan Friedrich von Schillerin kunniaksi vietettyihin 100-vuotisjuhliin vuonna 1859.

Juhla oli Lassilan mukaan ensimmäinen suuri kansainvälinen kulttuuritapaus, johon suomalaiset osallistuivat ja osoittivat siten kuuluvansa vapaamieliseen läntiseen Eurooppaan.

Juhlaa varten suomennettiin Schillerin runo Kirkonkello. Runo kertoo, miten valetaan kirkonkello, joka saa nimekseen Concordia, suomeksi jotakuinkin: yhteisyys.

 
Runon suomentaja taas oli eräs tietty August Ahlqvist - lahjakas ja aktiivinen kielimies, joka muistetaan nykyään paremmin ankarana Aleksis Kiven arvostelijana. Näin Lapinlahden sairaalassa yksi kirjallisuuden suurmies koki kahden kirjailijasuuruuden potkivan häntä päähän.

 
Pasi Heikura aristoteles@yle.fi 

Kahdeksas veljes

Turussa 31-12 2016

Simo Tuomola

Bitzin aikaan

Tänään 30-12 on merkittävä päivä Turun tuomiokirkon rakennushistoriassa, muistuttaa Aku Aittokallio "Turku kuvin ja sanoin" - sivuston päivityksessään.

 

Aku Aittokallio

53 mins

Tänään on kulunut 550 vuotta siitä, kun kemiöläiselle Pietari Muurarille ja hänen kolmelle apulaiselleen iskettiin palkka kouraan Turun Tuomiokirkon holviston valmistumisesta. Tämä oli samalla kirkon 200-vuotisen rakennusprojektin päätös.

 Simo Tuomola Kemiön muurarimestari Petrus de Kymitto teki hyvää jälkeä vuoden 1464 kirkkopalon jälkeen - kirkosta tuli samalla basilika - ja kirkon nykyinen pääalttari valmistui 1476 muurarimestari Henricus Muratorin johdolla. Kunnia heille.

 

Katsotaanpas hieman tarkemmin.

Vuonna 1464 Turun tuomiokirkossa riehuu tulipalo ja sen keskilaivaa päätetään palon jälkeen korottaa nykyisiin mittoihinsa. Kirkosta tulee siis basilika eli keskilaiva kohotetaan sivulaivoja korkeammaksi. Töitä johtamaan tulee Kemiön muurarimestari Pietari eli Petrus de Kymitto.

Valmista tulee 1466 ja muurarimestari kolmine apulaisineen kuittaa 30-12 palkkion urakastaan. Myös kirkon ulkopuolella tapahtuu ihmeitä ja vuonna 1467 kirkon ympärille on kohonnut nelisen metriä korkea ja toista metriä paksu tiilimuuri, jonka kaakkois- ja lounaisosissa on korkeat porttitornit kirkon arvovaltaa korostamassa.
 


Kaikki tämä tapahtui Turun piispa Konrad Bitzin aikana ja johdolla: Konrad Bitz (Kort Bitz) (k. 1489) toimi Turun piispana vuosina 1460–1489. Hän otti osaa Kalmarin unioniin liittyviin sotiin. Bitzin aikana painettiin hänen tilauksestaan ensimmäinen Suomea varten painettu kirja, Missale Aboense, vuonna 1488.

Konrad (Conradus) Bitz oli syntyperältään suomalaista rälssisukua. Hänen isänsä Henrik Bitz vanhempi (n. 1395-1458) toimi Etelä-Suomen laamannina ja Turun linnanpäällikkönä sekä kuului valtaneuvoksena aikansa merkittävimpiin suomalaisiin rälssimiehiin. Äiti oli Turun mahtavan linnanpäällikön Klaus Lydekenpoika Djäknin tytär. Konrad Bitz kuoli Kuusistossa 13.3.1489 ja hänet on haudattu Turun tuomiokirkkoon.

Kolmen Kuninkaan kilta muuttaa Tuomiokirkon ympärysmuurin kiltataloon kirkon pohjoisreunustalle vuonna 1469 ja 1470 kaupunki ostaa tuomiokirkolta kellon Raatihuoneeseen. Vuonna 1472 kirkon vanhimmat kappelit, lähetystyölle omistetut Pyhän Katariinan ja Pyhän Bartolomeuksen kappelit yhdistetään Pyhän Ristin kuoriksi.
 

Lopulta 1476 kirkon nykyinen pääkuori, itäpäädyn korkea oktagoni, kahdeksankulmainen tornimainen kappeli eli Kaikkien Pyhien kappeli, valmistuu, muurarimestarina Henricus Murator.
 


Vuonna 1484 koko komeuden lukuisine alttareineen vihkii käyttöön lopulta piispa Konrad Bitz.

Muurarina mukana
Turussa 30-12 2016
Simo Tuomola

 

Ennen Agricolaa

Tänään 30-12 tulee kuluneeksi tasavuosia Hauholla syntyneen Turun piispa Martti Skytten kuolemasta vuonna 1550 Turussa. Hänet haudataan Turun tuomiokirkon Pyhän Ruumiin kuoriin. Mikael Olavinpoika Agricola, joka toimi Skytten apulaisena tämän viimeisinä elinvuosina, astuu virkaan - aluksi piispansijaisena.

Martti Skytte (n. 1480– 30. joulukuuta 1550) toimi Turun piispana vuosina 1528–50. Skytten nimitti tehtäväänsä Kustaa Vaasa. Hänen valintansa oli vailla paavin hyväksyntää, samoin kuin häntä edistäneen Svenoniuksen.

Ericus Svenonius (k. 1527) toimi 24:ntenä Suomen piispana vuosina 1523–1527, reformaation aattona. Hän edisti reformaatiota maltillisesti. Paavi ei vahvistanut hänen vaaliaan. Hän oli siten ensimmäinen ei-katolinen suomalainen piispa. Svevonius oli Erasmus Rotterdamilaisen kannattaja.


Skytteä kutsutaan joskus Suomen keskiajan viimeiseksi katoliseksi piispaksi, vaikka varsinainen viimeinen paavin vahvistama Turun piispa oli Arvid Kurki. Piispana Skytte edisti reformaatiota maltillisesti muun muassa lähettämällä pappiskandidaatteja Wittenbergiin.

 Hauholla syntyneen Turun piispan Martti Skytten patsan Hauhon kirkon pihapiirissa.

De Martin Skytte, deen Dominikanermönch gi war, gouf der Rei no Prior vum Dominikanerklouschter vu Sigtuna, Generolvikar vu sengem Uerden a Schweden a Visitator a Skandinavien. Hie stoung dem Kinnek Gustav I. Wasa ganz no a gouf vun deem, ouni poopstlech Zoustëmmung, 1528 zum Bëschof vun Turku (Abå) a Finnland ernannt.

Ennen Turkuun tuloaan 1528 Skytte vaikutti siis Ruotsin vanhimman kaupungin Sigtunan kaupungin dominikaanipiireissä. Sigtunan perusti Eerik Voittoisa 970-luvulla. Huomattavia rakennuksia ovat Pyhän Pietarin kirkon (piispankirkon) ja Pyhän Olavin kirkon rauniot (1100-luvulta) sekä vuonna 1237 perustetun dominikaaniluostarin yhteyteen vuonna 1255 valmistunut Pyhän Marian kirkko

De Skytte war awer ee Mann vum Ausgläich an huet nach keen abrupte Broch mat de kathouleschen Traditioune gepriedegt, och wa Schweden deemools, mat der Ënnerstëtzung vum Kinnek, um beschte Wee war, fir definitiv protestantesch ze ginn. Dem Skytte säin Nofolger zu Turku, de Mikael Agricola, gëllt allerdéngs als de Reformateur vu Finnland.

Jungarin taru kertoo ritari Bo Knuutinpoika Jungarin seikkailuista Suomen viimeisen katolisen piispan Arvid Kurjen aikana Turussa, Ulvilassa ja Naantalissa.

Arvid (Arvi) Kurki (n. 1465 Vesilahti – 22. heinäkuuta 1522 Öregrund, Ruotsi) toimi Turun piispana vuosina 1510–1522. Kurki-suku kuului Suomen johtavaan aateliin.

Sorbonnessa opiskelleen Kurjen katsotaan olleen Suomen keskiajan viimeinen aidosti katolinen Turun piispa. Hänen seuraajansa alkoivat jo edistää uskonpuhdistusta maltillisesti. Kustaa Vaasan kannattajana Kurki joutui pakenemaan tanskalaisia näiden hyökättyä vuonna 1522. Hän hukkui laivansa upotessa Selkämerellä.

Paavali Juusten kertoo piispainkronikassaan, että Martti Skyten aikana papiston asema alkoi heiketä erilaisten kruunun rasitteiden vuoksi. Yksityiset ja nurkkamessut lakkautettiin, vihkivesi, tuhkan ja palmunoksien pyhittäminen poistettiin ja kirkkolaulua muutettiin.

Messu vietettiin 2500 asukkaan kaupungissa ensimmäisen kerran latinan sijasta ruotsiksi Turun tuomiokirkossa ja pian myös suomenkielellä - vuoden 1540 paikkeilla poistettiin myös paavillinen öljy ja krisma.

År 1531 hölls den första svenska mässan i Åbo, och någon tid senare förordnades att gudstjänsten skulle firas på landets språk. År 1537 indrogs dominikankonventet i Åbo och 1538 Raumo konvent. Även landets övriga kloster drogs in. Endast Nådendals kloster blev kvar, men stängdes i slutet av seklet, då i förfallet skick.

Ensimmäinen ruotsinkielinen messu pidettiin siis Tuomiokirkossa 1531 ja piankos saarna kuultiin siellä myös suomenkielellä.

Vuonna 1528 Agricola pääsi 18-vuotiaana nuorukaisena Turun piispan Martti Skytten sihteeriksi. Kuunnellessaan Martti Lutherin entisen oppilaan Pietari Särkilahden saarnoja luterilaisesta uskonopista hän sai tuntea, kuinka luterilaiset uudistuksen tuulet jo puhaltelivat kirkollisessa elämässä.

Petrus Särkilahti tai Pietari Särkilahti (k. 1529) oli Turun tuomiokapitulin arkkiteini, Suomen uskonpuhdistuksen edelläkävijä ja Mikael Agricolan opettaja. Särkilahden opinnot Keski-Euroopassa ajoittuvat uskonpuhdistuksen käynnistymisvaiheisiin. Särkilahti oli ensimmäinen avioliittoon mennyt suomalainen pappi.

Uskonpuhdistus oli pantu virallisesti toimeen Ruotsin valtiopäivillä vuotta aiemmin 1527, ja Agricolasta tuli tärkeimpien uskonnollisten uudistusten toteuttaja Suomessa. 1529 Agricolasta tuli kansleri. Agricola vihittiin papiksi 1530-luvun alkupuolella.


Konkreettisesti Ruotsin uskonpuhdistus merkitsi kirkon omaisuuden takavarikoimista valtiolle ja suhteiden katkeamista paaviin. Ruotsin uskonpuhdistajista merkittävimmäksi nousi Wittenbergissä opiskellut Olaus Petri.

 Olaus Petriä esittävä patsas siinä Tukholman Suurkirkon torin luona. Hän oli Ruotsin Agricola.

Olaus Petri, latinalaistettu, alkuaan Olof Persson,(6. tammikuuta 1493 – 19. huhtikuuta 1552) oli Wittenbergissä opiskellut ruotsalainen uskonpuhdistaja ja pappi.
Vuonna 1527 Kustaa Vaasa pistää tuulemaan myös Turussa. Kirkon ja luostarien omaisuutta ja maata otetaan valtiolle ja latinankielisen messun tilalle tulee suomenkielinen saarna.
 
Mm. Aninkaisten alueen kirkolliset alueet, Pyhän Sigfridin maa sillalta Multavieruun, Pyhän Henrikin maa etelään ja Pyhän Pietarin sarat läntisellä jokirannalla tulevat kruunulle.

 
 Sigfrid i Överselö kyrka, Södermanland

Ruotsissa Sigfriedin nimen on tehnyt suosituksi erityisesti Pyhä Sigfrid, Ruotsin apostolina tunnettu keski­aikainen lähetyssaarnaaja, josta tuli myös Ruotsin ensimmäinen piispa.
 
Sigfrid (Sigfridus) var en engelsk missionsbiskop som under 1000-talets första hälft var verksam i Norge och i Sverige.

Kustaa Vaasa nimittää dominikaanivanhus Martti Skytten Turun piispaksi Eerik Sveninpojan jälkeen ilman paavin vahvistusta. Jöns Vestgöte kerää Turusta rahaa papeilta heidän jalkavaimojensa aviottomista lapsista ja kuningas määrää papit pitämään laillisia aviovaimoja.

Valmistuttuaan Wittenbergistä Agricola valittiin Turun katedraalikoulun rehtoriksi. Sekä Luther että Melanchthon olivat kirjoittaneet hänestä suosituskirjeet Kustaa Vaasalle. Agricola hoiti virkaa yhdeksän vuotta kirjoittaen samalla ahkerasti.

Koulun johtaminen ei aina ollut helppoa, ja hän valittikin eräälle ystävälleen kirjeessään: "Kuinka hankala toimi on johtaa poikia, noita kesyttömiä eläimiä johonkin hyvään ja varmaan opilliseen kasvatuksen tulokseen". Agricola riitaantui kuningas Kustaa Vaasan kanssa ja joutui jättämään koulun johtamisen vuonna 1548.

 
 Albert Edelfeltin piirros Mikael Agricolasta. Ainuttakaan aikalaiskuvaa Agricolasta ei ole säilynyt.

Turun piispan Martti Skytten kuoltua 1550 Agricola hoiti tämän tehtäviä. Kun Kustaa Vaasa, jakoi Suomen kirkon kahteen hiippakuntaan, Turun ja Viipurin, hän nimitti Mikael Agricolan Turun piispaksi 1554.


Piispallisesti
Turussa 30-12 2016
Simo Tuomola