Ihminen on kautta aikojen ollut tähtitaivaan lumoissa. Pienet tuikkivat, paikkaa vaihtavat aukot yön pimeydessä ovat aina kiehtoneet ja pelottaneetkin maan asukasta. Vaatineet selitystä olemassaololleen - ja selityksiä ihminen on myös laatinut; mytologisia ja tieteellisiä.
Taivaalla on nähty muinaisen luonnonuskon heijastuksia ja mystiikka ja avaruuden satu antaakin omalta osaltaan tähtien tarinalle historiallista ulottuvuutta. Oman aikamme tieteellinen kehitys ja tutkimus eivät ole tätä tähtien lumoa kumonneet, päin vastoin nykytiede on avannut aivan uuden ikkunan avaruuden tuntemiseen ja kokemiseen.
Yksi taivaankannen erityisistä kiinnostuksen kohteista on aina ollut Otava, Ursa majorin, Ison karhun kiehtova osanen.
Ursa major eli Iso karhu on pohjoisen taivaankannen tunnetuin tähdistö; sen alueella sijaitsee helposti tunnistettava
Otavan asterismi, joka muodostaa osan itse tähdistöstä. Otava on yksi niistä hyvin harvoista tähtitaivaan kohteista, joka on löytänyt tiensä myös suomalaiseen mytologiseen tarustoon.
Otava on saanut nimityksensä tietynlaisesta kalanverkosta, jonka muoto muistuttaa tätä tähtikuviota. Monen kansan mytologiassa Otava on nimetty merkittävän elinkeinon perusteella, ja näin lienee myös suomalaisten laita. Otavaa tarvittiin usein suunnistaessa. Karhu on uskomuksen mukaan
laskettu maan päälle Otavasta.
Menneinä aikoina taivas oli outona pelottava ja kunnioitusta herättävä paikka. Sen toistuvat liikeet tuottivat myös palvonna kohteita.
Tähdet eivät suinkaan liiku taivaalla, vaan näennäinen liike johtuu maapallon pyörimisestä akselinsa ympäri. Tähdet näkyvät myös eri tavoin eri vuodenaikoina; taivaalle ilmestyy uusia tähtikuvioita, kun toiset taas häviävät näkyvistä ja näkyvät jossain muualla päin maailmaa. Tämä puolestaan johtuu maapallon kiertoliikkeestä Auringon ympäri.
Tähtitaivaalle katsellessa tähdet näyttävät esiintyvän toistensa suhteen aina samassa asennossa. Mielikuvituksessa tähtiä toisiinsa yhdistelemällä syntyy taivaalle mitä erilaisempia kuvioita, jotka voivat jopa saada jonkin tutun hahmon muodon. Tutuin tähtikuvio taivaalla lienee Otava, seitsemän tähden rykelmä, joka muistuttaa kauhaa. Se kuluu virallisesti Ison Karhun eli Ursa Majorin tähdistöön. Mikael Agricola julkaisi vuonna 1555
Psalttarin esipuheessa
hämäläisten ja
karjalaisten jumalten luettelon. Agricolan luettelossa jumalia oli antiikin jumaltaruston esikuvan mukaan kaksitoista ja niiden lisäksi:
Palveltin mös paljo muuta
Kivet Cannot Tädhet ja Cwu-ta.
Tontu Honen menon hallitzi quin Piru monda wil-litzi.
Capeet mös heilde Cuun söit
Calevanpojat Nijttut ja mwdh löit.
Maan uskottiin olevan litteä kiekko, jonka peitti taivas suurena kupuna, josta käytettiin nimityksiä taivaankansi, kirjokansi tai ilmankansi. Maan keskipisteessä, äärimmäisessä
pohjoisessa, seisoi
maailmanpylväs, joka toimi
akselina maan ja taivaankannen keskinäisessä pyörimisliikkeessä. Maailmanpylväs oli kiinni
pohjantähdessä, jota kutsuttiin myös
pohjannaulaksi, taivaantapiksi tai maailmantapiksi.
Maailman rakennekuva
Kuvassa taivaankansi peittää litteän
maankiekon Muinaissuomalaisen maailmankuvan havainnollistus.
A taivaankannet eli kirjokannet.
B pohjantähti eli
pohjannaulaC maailmanpylväs D pyörre, kinahmi E pohjoinen maa,
Pohjola F tuttu maailma
G lintukotoH vainajien maa oli maan tai veden alla, ehkä ylösalaisin.
Tähdistö on tarkasti rajattu alue taivaalla. Kaikki alueen sisällä olevat tähdet kuuluvat tiettyyn tähdistöön.
Tähdistön tähdillä ei välttämättä ole muuta yhteyttä toisiinsa kuin se, että ne sijaitsevat taivaalla Maasta katsottuna samalla suunnalla. Tähdistön eri tähdet saattavat olla avaruudessa hyvinkin kaukana toisistaan, sillä Maahan näkyy yhtä hyvin kirkas kaukana oleva tähti kuin himmeämpi lähitähti. Poikkeuksena ovat Ison karhun tähdistössä sijaitsevan Otavan tähtikuvion viisi keskimmäistä tähteä, jotka kuuluvat Ison karhun liikkuvaan joukkoon. Monet tähdistöt on nimetty jo antiikin aikoina, mikä näkyy myös niiden nimistä.
Iso Karhu - Ursa Major
Iso karhu, tieteelliseltä nimeltään Ursa Major, on yksi tähtitaivaan 88
tähdistöstä. Sen seitsemän kirkkainta tähteä muodostavat tunnetun
Otavan kuvion.
Taivaanpallo on jaettu vuodesta 1928 alkaen 88 tähdistöön. Tähdistöjen nimet ovat peräisin pääasiassa antiikin mytologiasta. Tähtitieteilijä Ptolemaios luetteloi jo toisella vuosisadalla 48 tähdistöä.
Kansainvälinen tähtitieteellinen liitto, IAU, vahvisti vuonna 1928 tähtitaivaan jaon 88 tähdistöön. On kuitenkin huomattava, että tähdistöön kuuluvat tähdet eivät välttämättä ole fyysisesti lainkaan lähimpiä tähtiä toistensa suhteen, vaan niiden etäisyydet Maahan voivat vaihdella suurestikin. Ne näyttävät sijaitsevan ryhmissä, koska ovat sattumalta samalla suunnalla maapallolta katsottuna.
Isosta Karhusta löydämme mm.
- TÄHDET
Dubhe, Merak, Phecda, Megrez, Alioth, Alcor, Alkaid,
Talitha, Tania Borealis, Tania Australis, Alula Borealis,
Alula Australis, Muscida
- TÄHDISTÖN KOHTEET
M81, M82, M97, M101, M108, NGC2976, NGC3034,
NGC5474, QSO0957+561A/B, Dset6a Ursae Majoris,
Ksi Ursae Majoris
Muun muassa
galaksit M81,
M82 ja
M101 sijaitsevat Ison karhun tähdistön alueella. Vuonna 1993 galaksissa M81 räjähti supernova, joka nähtiin pienilläkin teleskoopeilla, kun kirkkaus kohosi +11 magnitudiin. M97 eli
Pöllösumu puolestaan on kuuluisa
planetaarinen sumu.
Tässä Messierin listan kohteita kuvina:
M101 M108 M109
M97 M81 M82
Messier kuvien oikeudet omistaa Sea&Sky Messier 81 eli
M81 on
Ison karhun tähdistön alueella sijaitseva
galaksi, jonka löysi Johann Elert Bode
1774. Tästä se on saanut myös englanninkielisen lempinimensä, "Bode's Galaxy". Kaukaisimmat kohteet, joita on kerrottu nähdyn paljain silmin, ovat galaksit M81,
Centaurus A ja
NGC 253. Kaikki noin 10 miljoonan
valovuoden päässä. M81 on näistä kaukaisin, arviolta noin 11,8 miljoonan valovuoden päässä.
Messier 82 on epäsäännöllinen galaksi Ison karhun tähdistössä. Messie 82:n etäisyys Maasta on noin 12 miljoonaa valovuotta. Messier 82 sijaitsee puoli astetta pohjoiseen Messier 81:stä ja on lähes samalla etäisyydellä Maasta. Messier 82 on hieman pienempi kuin Messier 81.
Vuoden 1993 keväällä galaksissa havaittiin supernova, joka oli mahdollista havaita harrastelijavälineillä.
Johann Elert Bode havaitsi galaksin 31. joulukuuta vuonna 1774. Pierre Méchain löysi saman galaksin viisi vuotta myöhemmin, tietämättä siitä että Bode oli jo löytänyt sen. Tästä huolimatta Méchain ilmoitti galaksista Charles Messierille, joka lisäsi kohteen ns. Messierin luetteloon.
Tuulimyllygalaksi M101.Tuulimyllygalaksi (tunnetaan myös nimellä Messier 101, M101 ja NGC 5457) on päältä päin näkyvä kierteisgalaksi Ison karhun tähdistössä. Se on noin 27 miljoonan valovuoden etäisyydellä. M101 on kirkkain kohde M101:n galaksiryhmässä.
Pierre Méchain löysi M101:n 27. maaliskuuta 1781 ja hän kertoi löydöstään Charles Messierille, joka varmisti kohteen sijainnin ja lisäsi sen Messierin luetteloon.
28. helmikuuta 2006 NASA ja ESA julkaisivat yksityiskohtaisen kuvan Tuulimyllygalaksista, suurimman ja tarkimman Hubblen mistään galaksista ottaman kuvan. Kuva on yhdistetty 51:stä eri valotuksesta.
Pöllösumu (Messierin luettelon kohde M97, NGC-luettelon kohde NGC 3587) on Ison Karhun tähdistössä sijaitseva planetaarinen sumu, jonka löysi ranskalainen tähtitieteilijä Pierre Méchain vuonna 1781. Kansanomaisen nimensä sumu on saanut siitä, että pienellä kaukoputkella katsoen se näyttää pöllön kasvoilta.
Pöllösumun rakenne on planetaarisista sumuista monimutkaisimpia. Sumun keskustähden kirkkaus on 16 magnitudia ja sen massa on noin 0,7 auringon massaa. Sumussa itsessään arvellaan olevan ainetta noin 0,15 auringon massan verran. Pöllösumun arvellaan muodostuneen noin 6 000 vuotta sitten.
Messierin luettelo on 110
syvän taivaan kohdetta käsittävä luettelo, jonka laati
ranskalainen tähtitieteilijä
Charles Messier 1700-luvulla. Luettelo julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna
1774. Se sisältää lähinnä näennäisen sumumaisia kohteita, kuten
avoimia ja
pallomaisia tähtijoukkoja,
galakseja ja
kaasusumuja. Se on yhä tähtitieteen harrastajien suosiossa.
Messiermaratonilla tarkoitetaan kaikkien 110 kohteen havaitsemista yhdessä yössä.
Kalevalan ensimmäisessä luvussa runoillaan:
Polvin maasta ponnistihe, käsivarsin käännältihe.
Nousi kuuta katsomahan, päiveä ihoamahan,
otavaista oppimahan, tähtiä tähyämähän.
Se oli synty Väinämöisen, rotu rohkean runojan
kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta.
Raamattu VT
Aamoksen kirja 5.8 mainitsee 7 tähteä ja Orionin:
Luojan ylistys |
|
|
7 Hän on luonut Seulaset ja Orionin. Hän muuttaa pimeyden aamuksi ja päivän yöksi. Hän kutsuu vedet merestä ja kostuttaa niillä maan. Hänen nimensä on Herra. |
Ja toisessa suomennoksessa:8 Hän, joka on tehnyt Otavan ja Kalevanmiekan ja muuttaa synkeyden aamuksi ja pimentää päivän yöksi ja kutsuu kokoon meren vedet ja vuodattaa ne maan pinnalle - Herra on hänen nimensä.
Ja alkuperäiskielellä:
8:
עֹשֵׂ֨ה כִימָ֜ה וּכְסִ֗יל וְהֹפֵ֤ךְ לַבֹּ֙קֶר֙
צַלְמָ֔וֶת וְיֹ֖ום לַ֣יְלָה הֶחְשִׁ֑יךְ הַקֹּורֵ֣א
לְמֵֽי־הַיָּ֗ם וַֽיִּשְׁפְּכֵ֛ם עַל־פְּ� ֵ֥י הָאָ֖רֶץ
יְהוָ֥ה שְׁמֹֽו׃
Kalevan runo kertoo siitä, miten tähdet ja erityisesti Otava olivat tärkeitä jo muinaisille suomalaisille. Tähdistä kiinnostuneelle Otavan oppiminen onkin niitä ensimmäisiä asioita. Useimmat meistä tuntevatkin hyvin juuri Otavan. Se on näkyvissä kaikkina vuodenaikoina korkealla taivaalla ja se muodostuu seitsemästä kirkkaasta tähdestä.
PARAS NÄKYVYYS: Sirkumpolaarinen eli näkyy ympäri vuoden.
Otava tarkoittaa jonkinlaista kalaverkkoa ja verkkoankkuria. Englanninkielessä se tarkoittaa kauhaa. Arabeilla Otava on ruumisvaunut ja surusaattue, jonka johtajana on Alkaida.
Otava on
Ison karhun näkyvimmän seitsemän tähden muodostama
kauhaa muistuttava
tähtikuvio. Pohjoisille kansoille Otava oli taivaan tärkeimpiä, ellei tärkein tähdistö. Muinaiskreikkalaisten astronomiasta tuli kansainväliseksi kehittyneen astronomisen standardin perusta. Tällöin Otava alennettiin Ison karhun osana olevaksi asterismiksi. Siitä huolimatta monet kansat ovat pitäneet kiinni Otavan erityisasemasta kielessään ja kulttuurissaan.
Asterismi tarkoittaa tähtitieteessä tähtikuviota. Tähtikuviot ovat yleensä tarkoin taivaalle rajattujen tähdistöjen sisällä olevien kirkkaimpien tähtien muodostamia helposti hahmotettavia kuvioita, jotka usein myös yhdistetään tähtikartoissa yhdysviivoin.
Toisinaan asterismi-nimityksellä tarkoitetaan erityisesti useamman tähdistön alueelle ulottuvia kuvioita tai pientä muutaman tähden muodostamaa ryhmittymää tähtikuvion sisällä. Pienimmillään asterismi voi tarkoittaa tähtijoukkoa muistuttavaa rykelmää.
Tunnetuimpia asterismeja
- Otava, Ison karhun seitsemän kirkkaimman tähden muodostama kauhamainen kuvio; tunnetuin asterismi
- Kesäkolmio, Joutsenen Denebin, Lyyran Vegan ja Kotkan Altairin muodostama kolmio, joka näkyy Suomessa parhaiten loppukesästä ja syksyllä
- Talvikolmio, Orionin Betelgeuzen, Pienen koiran Procyonin ja Ison koiran Siriuksen muodostama kolmio, joka näkyy Suomessa parhaiten talvikuukausina ja keväällä
- Orionin vyö, jonka muodostaa Alnitak, Alnilam ja Mintaka (ζ, ε ja δ Orionis)
- Pegasuksen neliö, jonka vasemman yläkulman tähti on Alphard eli Sirrah, α Andromedae
- Teekannu Jousimiehessä
- M73 (NGC 6994), neljän tähden muodostama asterismi Vesimiehessä
Kreikkalaiset käyttivät tähdistöstä karhua tarkoittavaa nimeä, ja heillä on myös nimelle selitys, joka liittyy heidän jumaltarustoonsa. Seuraava versio perustuu Ovidiuksen esittämään taruun.
Ylijumala Zeus oli varsinainen naissankari. Kerran hän iski silmänsä Callistoon, joka oli yksi Artemis-jumalattaren neitsyyteen sitoutuneista nymfeistä. Zeus lähestyi Callistoa Artemiin hahmossa, ettei tämä osaisi epäillä mitään. Päästyään lähietäisyydelle Zeus raiskasi Calliston, joka tuli raskaaksi. Callistolle syntyi poika, Arcas.
Kun tapahtuma selvisi Zeun puolisolle Heralle, tämä muutti raivoissaan Calliston karhuksi. Vuosien kuluttua Arcas osui karhunhahmoista äitiään vastaan ja aikoi tappaa tämän keihäällään. Zeus kuitenkin tuli viime hetkellä hätiin ja kiskaisi molemmat taivaalle muuttaen heidät Ison ja Pienen karhun tähdistöiksi. Zeus nosti Calliston hännästä, ja tämän käsittelyn seurauksena oli tähtitaivaan kummallinen pitkähäntäinen karhu.
1 M101
2 M40
3 M109
4 M97
5 M108
6 M82
7 M81
8 Dubhe9 Merak
10 Phad
11 Megrez
12 Alioth
13 Mizar
14 Alkaid
15 Talitha
16 Tania Borealis
17 Tania Australis
18 Aula Borealis
19 Aula Australis
20 Muscida
21 Alcor
MYTOLOGIA
Ison Karhun taru juontaa juurensa kaukaiseen kreikan mytologiaan päivään ,jolloin zeus raiskasi neidon nimeltä Callisto,jolle syntyi poika,joka sai nimen Arcas. Zeuksen puoliso Hera suuttui saadessaan tietää tapahtuneesta,ja muutti Calliston karhuksi. Ajan kuluessa Arcas aikoi tappaa äitinsä keihäällään mutta Zeus ehti väliin ja kiskaisi molemmat taivaalle muuttaen heidät ison karhun sekä pienen karhun tähdistöiksi.
Otavan tähtiä.
Lisäksi Otavan eri osat ovat saaneet erilaisia merkityksiä. Pawnee-intiaanit näkivät neljän tähden neliössä paarit. Irokeešit ja muut tasankointiaanit näkivät karhun ja metsästäjät. Neliö oli toisista intiaaneista karhu, jota seurasivat kahvan kolme karhunpentua tai metsästäjää. Tosin nykyään esitetään epäilyjä, että tähtikuvion nimeäminen karhuksi olisi eurooppalaista vaikutusta.
Suomalaisen mytologian ehkä tärkeimmästä metsän villieläimestä Karhusta on kerrottu useammanlaisia syntytarinoita. Niitä on kerrottu joko loitsuissa, joilla suojellaan karjaa karhun hyökkäyksissä, tai niitä on laulettu tapetun karhun kunniaksi karhunpeijaisissa.
Erään tarinan mukaan karhu on syntynyt metsän siimeksessä, toisen mukaan taas Ukko ylijumalan veteen heittämistä villoista, jotka ajelehtivat rantaan. Ehkä merkittävin syntykertomus on kuitenkin kertomus Karhun syntymästä taivaalla otavaisen olkapäillä, luona kuun, tykönä päivän. Sieltä karhu on laskettu maahan hopeisissa köysissä riippuvassa kultaisessa korissa.
Kahvan neljä tähteä näyttivät itä-intialaisista kanootilta. Samoin jotkut eteläisemmän Pohjois-Amerikan intiaanit näkivät Otavassa kanootin, mutta toiset kutsuivat sitä vain "seitsemäksi".
Alaskan lipussa on Otava ja
Pohjantähti.
Suomalaiset nimesivät tähtikuvion otavaksi kutsutun kalaverkon mukaan.
Tässä on muutamia muiden kansojen nimiä Otavalle:
- pohjoisenglantilaiset: Butcher's Cleaver eli teurastajan lihakirves
- irlantilaiset: Starry Plough eli tähtiaura
- britit ja irlantilaiset: Plough eli aura, Charles' Wain (vanhempi sana: Carlswæn) eli Kaarlen vaunut
- skandinaavit: Karlavagnen, Karlsvogna tai Karlsvognen eli Kaarlen vaunut (Karl = churl = mies)
- saksalaiset: Großer Wagen eli suuret vaunut, Grosse Bär
- slaavit: Suuret vaunut
- venäläiset: Iso äitikarhu Большая Медведица
- amerikkalaiset: Big Dipper eli suuri kauha
- ranskalaiset: Chariot eli vaunut, Casserole eli kattila eli Grande Ourse
- polynesialaiset: Seitsemän
- afrikkalaiset: Kurpitsajuoma-astia
- kiinalaiset, japanilaiset, korealaiset, vietnamilaiset: Pohjoinen vakka
- malesialaiset: Kauha
- algonquin-intiaanit: Musta kissa tai (Kanadan) Näätä
- navajot: Kiertävä mies (Otava + Pohjantähti)
- italialaiset: Orsa Maggiore
Kiinan vuosituhansia vanhan, katkeamattoman historian aikana Otavan tähdet on nimetty moneen kertaan. Otavan nimi on joko
Pohjoisen vakan seitsemän tähteä (北斗七星 běidǒu qīxīng) tai
Pohjoisen vakan yhdeksän tähteä (北斗九星 běidǒu jiǔxīng), riippuen yhteydestä ja käytöstä.
Koska
maa pyörähtää tähtien suhteen neljää minuuttia vaille vuorokaudessa, Otava on samanakin kelloaikana eri vuodenaikoina eri asennossa niin, että sen kahva osoittaa eri ilmansuuntaan. Tämän ilmiön pohjalta eri kansat kehittivät ajanlaskumenetelmiä. Se vaikutti olennaisesti kiinalaisen astronomian käsitteisiin, jotka ovat yhä käytössä.
Yleisluontoisin ja siten ehkä vanhin kiinalainen taivaankannen jako on viisi ilmansuuntaa. Taivaan keskustassa on "kolme aitausta". Niissä ovat sirkumpolaariset tähdet. Keskustan ympärillä ovat neljä tähdistöä, joista jokainen kattaa yhden ilmansuunnan. Idässä on Sinivihreä lohikäärme, etelässä Punainen lintu, lännessä Valkoinen tiikeri ja pohjoisessa Musta kilpikonna. Keväällä Otavan kahva osoittaa auringonlaskun aikaan itään, kesällä etelään, syksyllä länteen ja talvella pohjoiseen. Näin ilmansuunnat ja vuodenajat liitettiin toisiinsa.
Esim: Musta kilpikonna on pohjoisen, talven ja keskiyön symboli.
Musta kilpikonna (玄武 pinyin: xuánwǔ, kirjaimellisesti tumma soturi; japani: kanji 玄武, hiragana げんぶ; korea: 현무; vietnam: Huyềnvũ) on yksi neljän kiinalaisen tähdistön symboleista, neljästä eläimestä.
Sitä kutsutaan myös nimellä "Pohjoisen tumma soturi" (北方玄武 běifāng xuánwǔ), koska sanaa "kilpikonna" käytetään päivittäisessä kielenkäytössä ilmaisemaan kielteisiä seksuaalisväritteisiä asioita ja näin sen käyttöä puheessa pidetään hyvien tapojen vastaisena. Se on pohjoisen, talven ja keskiyön symboli.
Tähdistöä voidaan kuvata kolmella tapaa:
- kilpikonna
- kilpikonna ja käärme, usein käärme kietoutuneena kilpikonnan ympärille
- soturi, jonka jaloissa on käärme ja kilpikonna
Mustan kilpikonnan tähdistö koostuu seitsemästä xiusta eli tähtikuvioista:
- 斗 Dǒu Vakka Jousimies
- 牛 Niú Härkä Kauris
- 女 Nǚ Neito Vesimies
- 虚 Xū Tyhjiö Vesimies
- 危 Wēi Katto (Vaara) Vesimies/Pegasus
- 室 Shì Huone Pegasus
- 壁 Bì Seinä Algenib, Pegasus
Xuanwu räystästiilessä.
Tarkempi määrittely tehtiin jakamalla horisontti kahteentoista osaan, jotka nimettiin maallisiksi oksiksi zi, chou, yin, mao, chen, si, wu, wei, shen, you, xu ja hai. Nimiä käytetään kuukausista, joina Otavan kahva osoittaa niitä, sekä kyseisistä ilmansuunnista.
Maallisia oksia käytetään myös osoittamaan ilmansuuntia kiinalaisessa kompassissa, luopanissa. Kun tarvittiin tarkempia suuntamääreitä, jokainen neljästä pääilmansuunnasta jaettiin edelleen kolmeen pienempään osaan. Ne nimettiin sen kuukauden maallisen oksan mukaan, jonka aikana Otavan kahva osoitti kyseistä suuntaa auringon laskiessa. Fengshuin sanhe-koulukunta perustuu 12 oksan ilmansuuntajakoon.
Myöhemmin tuli tarve vielä täsmällisemmälle suunnan määrittelylle, jolloin kehä jaettiin 24 "vuoreen" (山 shān). Tällöin joka toinen vuori nimettiin maallisen oksan mukaan. Loput vuoret nimettiin kahdeksan taivaallisen rungon ja neljän trigrammin mukaan. Maalliset oksat sidottiin neljään pääilmansuuntaan. Tätä jakoa käyttää fengshuin xuankong-feixing -koulukunta.
Seuraavassa taulukossa "Tähden nimi" on tähden aitokiinalainen nimitys. "Esoteerisia nimiä" pidetään
Intian buddhalaisten munkkien vaikutuksesta syntyneinä. Niitä käytetään
kiinalaisen astrologian ja
fengshuin eri menetelmissä. Luoshu-tähdet ovat
Luoshun eli
Luojoen kaavion yhdeksän numeron nimet.
| Tähden nimi | Esoteerinen nimi | Luoshu-tähden nimi | Länsimainen
astronomia |
|---|
| 天樞 tiānshū, Taivaan sarana | 貪狼 tānláng, Ahnas susi | 一白 yībái, Yksi-valkoinen | Dubhe |
| 天璇 tiānxuán, Taivaallinen jade | 巨門 jùmén, Suuri portti | 二黑 èrhēi, Kaksi-musta | Merak |
| 天璣 tiānjī, Taivaallinen helmi | 祿存 lùcún, Säästetty palkka | 三碧 sānbì, Kolme-jade | Phecda |
| 天權 tiānquán, Taivaan valta | 文曲 wénqū, Kirjallinen käyrä | 四綠 sìlǜ, Neljä-vihreä | Megrez |
| 玉衡 yùhéng, Jademitta | 廉貞 liánzhēn, Turmeltumaton | 五黃 wǔhuáng, Viisi-keltainen | Alioth |
| 開陽 kāiyáng, Avoin yang | 武曲 wǔqū, Sotaretki | 六白 liùbái, Kuusi-valkoinen | Mizar |
| 遙光 yáoguāng, Kaukainen valo | 破軍 pòjūn, Armeijan tuho | 七赤 qīchì, Seitsemän-punainen | Alkaid |
| 左輔 zuǒfǔ, Vasen avustaja | 左輔 zuǒfǔ, Vasen avustaja | 八白 bābái, Kahdeksan-valkoinen | Alcor |
| 右弼 yòubì, Oikea avustaja | 右弼 yòubì, Oikea avustaja | 九紫 jiǔzǐ, Yhdeksän-violetti | Mizar B |
Otava on sirkumpolaarinen tähtiryhmä eli se sijaitsee niin lähellä pohjoista taivaannapaa, että se pysyy aina horisontin yläpuolella suuressa osassa pohjoista pallonpuoliskoa, muun muassa melkein koko Euroopassa. Siksi Otavalla on ollut kaksi pääasiallista merkitystä pohjoisen pallonpuoliskon ihmisille:
Pohjantähti nimensä mukaisesti näyttää pohjoisen suurinpiirteisen suunnan. Kun Merakista vedetään Dubhen kautta suora viiva ja sitä seurataan noin viisi kertaa Merakin ja Dubhen välinen matka, päädytään Pohjantähteen. Pohjantähden paikantaminen on auttanut ihmisiä suunnistamaan tähtikirkkaana yönä ilman auringon ja kuun opastusta.
Ison karhun näkyvin osa on seitsemän kirkkaan tähden muodostama kauhaa muistuttava
Otava. Otavan tähdet tunnetaan
arabialaisperäisillä nimillä ("kauhan" kulhosta kahvaan päin lukien)
Dubhe,
Merak,
Phecda,
Megrez,
Alioth,
Mizar ja
Alkaid.
Mizarin lähellä on pieni himmeä tähti
Alcor, joka tunnetaan nimellä "Silmänkoittaja". Perinteen mukaan ihmisen näköaisti on vielä hyvä, jos hän kykenee erottamaan Silmänkoittajan. Tosin nämä tähdet on kyllä tervesilmäisen ihmisen erittäin helppoa erottaa toisistaan.
Alfa Ursae Majoris (α UMa / α Ursae Majoris) eli
Dubhe on
Otavan ja
Ison Karhun tähtikuvion päätähti, joskaan ei kirkkain.
Tähti on Otavan "kattilan" reunalla äärimmäisenä oikealla ylhäällä. Se on Otavan tähdistä lähimpänä
taivaannapaa, ja
Merakista Dubheen johtava viiva osoittaa suoraan kohti
Pohjantähteä.
Tähti on oranssi ja sijaitsee 124
valovuoden eli 38
parsekin päässä Maasta, siis kauempana kuin monet muut Otavan tähdet. Toisin kuin useimmat Otavan tähdet, Dubhe ei kuulu
Otavan liikkuvaan ryhmään.
Beta Ursae Majoris (β UMa / β Ursae Majoris) eli Merak on tähti
Ison Karhun tähtikuviossa. Se kuuluu kuvion tunnetuimpaan osaan
Otavaan. Se sijaitsee Otavan oikeassa alareunassa, "kattilan" alakulmassa. Merak näyttää suuntaa
Pohjantähteen yhdessä sen yläpuolella olevan
Dubhen kanssa.
Merakille on ympärillään
Vegan ja
Fomalhautin pölykiekkoja muistuttava kiekko, joka muistutata Saturnuksen rengasta, ja jonka lämpötila on muutama sata kelviniä.
Gamma Ursae Majoris eli
Phecda, Phekda, Phad on
Otavan tähtikuvion eräs
tähti. Phecda on Otavan suorakaidemaisen "kattilaosan" alavasemmalla. Phekda on Aurinkoa kirkkaampi, kuumempi ja suurempi valkoinen
pääsarjan tähti.
Delta Ursae Majoris (δ UMa / δ Ursae Majoris) eli Magrez on yksi
Otavan tähtikuvion tähdistä. Se on Otavan tähdistä selvästi himmein, sen kirkkaus on 3,32, ja se on Otavan suorakauteen muotoisen kattilan vasemmassa ylänurkassa, kattilan kahvan juuressa. Megrez on kolminkertainen tähti, sillä on kaksi himmeää seuralaistähteä. Megrez kuuluu Siriuksen ryhmään ja Otavan liikkuvaat tähtiryhmään, jotka ovat tähtivirtoja Linnunradassa.
Epsilon Ursae Majoris (ε UMa / ε Ursae Majoris) eli
Alioth on
Otavan tähtikuviossa oleva tähti. Alioth on Otavan kattilan kahvan kattilaosaa lähin tähti. Tämä
Ison Karhun tähdistön tunnettu tähti on taivaan 31. kirkkain
näennäisellä kirkkaudellaan 1,76. Tähti on 80,9 ± 1,2
valovuoden päässä ja kuuluu
Otavan liikkuvaan ryhmään.
Absoluuttinen kirkkaus -0,22. Pintalämpötila 9400 kelviniä, säteily 108 aurinkoa, säde 4 aurinkoa, massa noin 3 aurinkoa.
Väri-indeksi -0,02. Tähden
spektrityyppi on A0VpCr ja se on
Alfa2 Canum Venaticorum-tyyppinen muuttuja. Alioth on kirkkain Ap-tähti jonka
spektrissä on huomattavasti kromia ja
europiumia. Voimakkaat magneettikentät lajittelevat eri alkuaineita tähdessä, ja jotkut aineet näkyvät voimakkaampina tähtien spektrissä. Tähden magneettikenttä on eri kulmassa tähden pyörimisakseliin nähden ja näin tähden pyöriminen saa aikaan spektrimuutoksia, kun tähden eri puolet ilmestyvät näkyviin pyörimisen tahdissa. Näin tulevat eri aikoina esiin eri alkuainevyöhykkeet, jotka magneettikenttä on järjestänyt. Alioth pyörii kerran 5,1 päivässä ja Aliothin tapauksessa magneettikentän ja pyörimisakselin kallistuma on 90. Happea on noin 100000 kertaa enemmän tähden magneettisella päiväntasaajalla kuin tähden magneettisilla navoilla. Aliothin magneettikenttä on 15 kertaa heikompi kuin
Alfa Canum Venaticorumin, mutta kuitenkin 100 kertaa Maan magneettikentää voimakkaampi.
Mizar A and B (upper left), Alcor (lower right), and Sidus Ludovicianum (upper right).
Interferometric observations of Mizar A. Credit: J. Benson et al., NPOI Group, USNO, NRL.
Zeta Ursae Majoris (ζ UMa / ζ Ursae Majoris) eli Mizar lienee tunnetuin Otavan tähdistä. Tähti on Otavan kattilan varren keskimmäinen tähti.
Tähden lähellä sijaitsee himmeämpi Alcor, joka on 0,2 asteen ja ainakin 2–3 valovuoden päässä. Se ehkä kiertää Mizaria 750 000 vuoden jaksossa. Mizar itse on ensimmäinen tunnettu kaksoistähti, minkä Giovanni Riccioli havaitsi 1650. Mizar AB:n väli on 12 kaarisekuntia. Mizar A:n etäisyys Mizar B:hen on yli 500 AU ja kiertoaika 5 000 vuotta, minimi 380 AU. Mizar A on spektroskooppinen kaksoistähti, jonka kiertoaika on 20,5 vuotta ja väli 7–8 millikaarisekuntia. Mizar Aab on sittemmin havaittu interferometrillä valokuvauslevylle erillisinä tähtinä. Tähtien väli vaihtelee välillä 16–54 miljoonaa kilometriä. Mizar B:n näennäinen kirkkaus on 4,0 ja spektriluokka A5-7V, tähtien pintalämpötilat 7 500–9 000 kelviniä, ja luminositeetti 10–30 aurinkoa. Mizar B on myös spektroskooppinen kaksoistähti, jonka kiertoaika on 6 vuorokautta. Mizar A:n tähtien massat ovat noin 2,5+2,5 ja B:n 1,6+1,6.
Eta Ursae Majoris (η UMa / η Ursae Majoris) eli
Alkaid (
Elkeid) tai
Benetnash (
Benetnasch) on
Otavan tähtikuvion "karhun hännän" tai "kattilan varren" äärimmäinen tähti. Tähti ei kuulu
Otavan liikkuvaan ryhmään, jossa ovat useat Otavan tähdet. Tähden
näennäinen kirkkaus on 1,85 ja etäisyys 101 valovuotta.
Absoluuttinen kirkkaus -0,60. Tämän sinisen tähden
spektrityyppi on B3V ja
väri-indeksi B-V -0,19 ja
lämpötila 20000
kelviniä, eli se on eräs kuumimmista paljain silmin havaittavista tähdistä. Tähden massa on kuusi Auringon massaa ja koko säteilyntuotta 700 aurinkoa. Tähti ei ole voimakas röntgenlähde, koska se on juuri sen rajan alapuolella, missä tähdet tuottavat omiin tähtituuliinsa voimakkaita shokkiaaltoja, jotka kehittävät röntgensäteilyä.
Ja se kahdeksas veljes oli - AlcorTähtiä kuin otavassa,
poikia on Jukolassa,
laiskanpulskeja jallii.
Alcor ("ratsastaja") on Ison Karhun tähdistössä oleva himmeä tähti, joka on lähellä kirkasta Mizaria. Alcor on Mizarista vasemmalle ylös 1/5 astetta. Mizar on Otavan "kattilan" varren keskimmäinen ja "ylin" tähti. Alcor eli 80 Ursae Majoris on valkoinen pääsarjan tähti. Sen näennäinen kirkkaus 3,99, absoluuttinen kirkkaus 2,09. Spektrityyppi A5V, pintalämpötila 8000 kelviniä. Massa 1,6 Auringon massaa. Alcor pyörii nopeudella 218 km/s, eli se on nopea pyörijä.
Alcor on 81 valovuoden päässä eli se on 0,27 -- 3 valovuotta Mizaria kauempana.
On joskus arveltu, että Alcor kiertäisi Mizaria noin 750000 vuoden jaksolla, mutta varmaa tämä ei ole.
3 valovuoden etäisyys tekee tähtien kytkeytymisen yhteen epätodennäköiseksi, sillä se on lähellä normaalia tähtien välimatkaa. Jos välimatka olisi 0,27 valovuotta, tähdet voisivat kiertää toisiaan. Näyttää todennäköisemmältä, että Mizar ja Alcor eivät ole kaksoistähti aikaisemmista luuloista huolimatta.
Edullisissa havainto-olosuhteissa Alcor on selvästi nähtävissä paljain silmin. Sitä on kuitenkin vanhastaan käytetty ihmisen näön testaamiseen, ja vanhassa arabialaisessa kirjallisuudessa sanotaan, että sen kykenisivät näkemään vain erityisen tarkkanäköiset.
Otavan tähtien kautta vedettyjen linjojen avulla voi löytää useita kirkkaita tähdistöjä.
