Palkan puolitus

 Tänään 24-7 tulee kuluneeksi tasavuosia maamme ensimmäisestä lakkotapahtumasta Turussa vuonna 1491. Riita syntyi palkan puolittamisesta. Eletään vahvan kauppa- ja puolustusliitto Hansan aikaa ja kinastellaan mm. suhteista Venäjän suuntaan.

 

Tuolloin Turun vetäjät ja kantajat ryhtyivät lakkoon, koska lukuisat Danzigista saapuneet hansakauppiaat olisivat halunneet maksaa laivojen lastinpurkaukseen liittyvästä vetotyöstä vain puoli äyriä ruislästiltä. Vanha taksa oli yksi äyri lästiltä.

 Lästi (ruots. läst) on vanha Keski- ja Pohjois-Euroopassa käytössä ollut tilavuus- ja painomitta. Sen suuruus on vaihdellut ajan, tavaralajin ja paikkakunnan mukaan.

Selkkaus kehittyi melko vakavaksi, mutta päättyi kuitenkin lopulta työntekijöiden voittoon, koska viranomaiset eivät halunneet muuttaa vetäjätaksaa työntekijöiden tappioksi. Tätä Turun satamaselkkausta pidetään maamme ensimmäisenä lakkona.

Hansaliitto (muinaisyläsaks. sanasta hansa: ryhmä, joukko) - myös dudische Hanse ja deutsche Hanse, lat. hansa teutonica - oli pohjoiseurooppalaisten kaupunkien (varhaisvaiheissa yksittäisten kauppiaiden) liitto, joka hallitsi kauppaa Itämeren ja Pohjois-Saksan alueella 1200–1400-luvuilla. 1300-luvun alkupuolella Hansaliitto oli myös puolustusliitto ja se tiivistyi vuosisadan puolivälissä Lyypekin johtamaksi suurvallaksi.

 
Turku oli 1400-luvulla varsin merkittävä hansaliiton markkinapaikka; Aurajoen laivasatamaan johtivat maan tärkeimmät tieyhteydet - rannikkotie Viipurista ja Hämeen härkätie. Turulla oli oikeus ulkomaankauppaan ja vientitavaroina olivat mm. turkikset, kuivattu hauki ja traani, tuontitavaroina mm. suola, kankaat, metalli, viini ja hedelmät. Turun linnan käskynhaltija piti asemapaikaltaan tuontia silmällä.

Ulkolaisilta kesteiltä oli vähittäiskaupan harjoittaminen kielletty, heidän tuli myydä tavaransa suoraan tukussa Turun porvareille, joilta he myös ostivat vientiin menevät tavaransa. Turun linnan käskynhaltijalla oli puolestaan tavarain maahantuonnissa etuosto-oikeus ennen kaupungilla toimivia puotikauppiaita.
 
 
Turkulaiset kauppiaat kaavailivat suoria kauppasuhteita Turun ja Danzigin välille jo vuonna 1360, hansakaupan tärkeimmän tuontitavaran Turkuun ollessa tuolloin suola. Pian Turun ja Danzigin välinen kauppa nousikin yhtä merkittäväksi kuin Turun ja Tukholman välinen kauppa.
 
Koggi-laiva mullisti Itämeren kaupan; tavaroiden kuljetus oli halpaa ja entistä laajempi kaupankäynti kannatti. Tässä kogissa on kyllä liikaa mastoja, yksikin riittää. Lisa von Lübeck. Kolmimastoinen Hansan koggi 1400-luvulta.


Ensimmäinen tieto turkulaisen kauppiaan, raatimies Andreas Römerin omasta kauppalaivasta kirjataan 1421 ja ensimmäinen hollantilainen kauppalaiva saapuu vierailulle Turkuun vuonna 1425. Ja missä on kauppamerenkulkua, siellä on myös merirovoja.

Esim. vuonna 1427 turkulainen laivuri Nils Olofsson menettää menettää laivansa, kun se ryöstetään putipuhtaaksi merellä. 1436 Flemingin veljekset purjehtivat kahdella merirosvolaivalla kauppiaiden kiusana 60 hengen miehistön voimin ryöstelemässä kauppalaivoja.

Vuonna 1447 turkulaiskauppiaat yrittävät käydä kauppaa myös Venäjän kanssa, mutta Hansa kieltää sen. Suurpäät ja Karvataskut ovat tuolloin Turun tunnetuimmat suomalaiset kauppiassuvut. Brun ja Wadmal puolestaan tunnetuimmat Turussa toimivat ruotsalaiset liikemiehet.

Turun Suurpäiden porvarissuku tunnetaan parhaiten Turun piispa Laurentius Suurpäästä. Useampikin suvun jäsenistä sai pappiskoulutuksen. Kauppiassuvun kyky investoida pappiskoulutukseen perustui Itämerellä käydyn kaupan tuottamiin voittoihin sekä hyviin suhteisiin Turun hiippakunnan johtoon. Suurpäitä vaikutti myös Suomenlahden toisella puolen Tallinnassa.

 
 Missale Aboense, joka on painettu vuonna 1488, on ainoa suomalaisen kirjallisuuden inkunaabeli.



Lauri Suurpää tai Laurentius Michaelis (n. 1440 - 8. syyskuuta 1506 Turku) toimi Turun piispana 1500–1506.

Suurpään isä oli Turun pormestari Mikael Suurpää, joka kuului Turussa ja Tallinnassa toimineeseen porvarissukuun. Nimi esiintyy Suomessa edelleen. Mikael Suurpää toimi Turun pormestarina 1450, äidin puolelta Suurpäällä oli suhteitä rälssisäätyyn. Suurpää opiskeli Pariisissa ja valmistui noin 1472 tai 1473 ensin baccalaureaukseksi ja sitten maisteriksi.


Karvataskun alus oli aikoinaan vartavasten rakennettu kestämään kilpailussa merirosvojen kanssa. Se oli hätyyttäjiään sirotekoisempi ja heti vastaiselle jouduttaessa näyttäysivät sen edut. Kun suunta otettiin niin ylös tuuleen kuin suinkin sieti, alkoivat kömpelötekoisemmat vihollisalukset huomattavasti jäädä. Tuuli oli täällä saaristossa kuitenkin puuskittaista ja yhtäkkiä kapteeni, joka korkealta asemaltaan jännittyneenä tarkkasi vihollislaivojen liikkeitä, havahtui siitä, että purjeet hänen allaan alkoivat lepattaa.

Merirosvousta pistettiin myös kovalla kädellä kuriin. Danzigissa esim. tuomittiin 69 merirosvoa kuolemaan vuonna 1458, mukana mm. Hannu Henrikinpoika, Hannu Borinpoika, Hannu Jönsinpoika ja Jesse Finne Suomesta. Teloituksia suoritettiin myös Galghabergin kukkulalla Turussa.

 

Vuonna 1465 Lyypekin raadin Tallinnaan lähettämät tavarat ryövätään merellä ja kuljetetaan Turkuun. Lyypekin raati syyttää Turun piispaa ja Turun linnaläänin käskynhaltija Eerik Akselinpoika Tottia merirosvouksesta. Kuningas Kristian puuttuu peliin ja vakuuttaa heidän syyttömyyttään.

 Eerik Akselinpoika Tott, ruots. Erik Axelsson Tott, (synt. 1415 Skånessa, k. 1481 Viipurin linnassa), valtaneuvos, toimi Ruotsin valtiohoitajana vuonna 1457 Jöns Pentinpoika Oxenstierna kanssa kuningas Kaarle Knuutinpoika Bonden ollessa syrjäytettynä ja yksin vuosina 1466–1467.

Turun vetäjien ja kantajien lakko iski siis oleelliseen Danzigin kauppaan. Kun Danzigissa kävi esim. vuonna 1475 Turusta yhteensä 34 laivaa, vieraili siellä vain 2 kauppalaivaa muualta Suomesta ja 2 laivaa Wiipurista. Lastina mm. suolaa, humalaa, viiniä, kangasta ja herneitä.


Merenkulkua
Turussa 24-7 2017
Simo Tuomola

Markka Turusta

 Tällä päivämäärällä 13-7 vuonna 1409 Turun markka ilmestyi asiakirjamainintoihin. Turussa 1400-luvun alussa lyötyä rahatyyppiä löytyy vain yksi ainoa kappale, joten todellisesta harvinaisuudesta on kyse. Viime vuonna taisi löytyä toinenkin moinen.

Hämeen linnasta löydetyn kolikon lyöntipaikka ilmenee sen takasivun kirjoituksesta MONETA ABOEN (SIS). "Turun raha" ja sen alkuperään viittaa myös kookas A-kirjain, joka edelleen komistaa Turun vaakunaa. Myös Vesteråsin rahoissa on samanlainen A-tunnus.

Etusivulla rahaa koristaa kirjoitus ERICVS REX. "Eerik kuningas"  sekä kookas kruunu, jonka alla on kuninkaan nimikirjain E. Varhemmin keskiajalla Ruotsin ainoana rahana oli ollut penningiksi kutsuttu pieni hopearaha ja vuoden 1370 tienoilla käyttöön tuli 8 penningin arvoinen AURTO eli aurtua.

Liivinmaalainen raha muodosti tuolloin kotimaisen rahan rinnalla puolet jokapäiväisestä rahaliikenteestä ja kun Turun markka 13-7 ilmestyi asiakirjoihin se vastasi 3/4 Tukholman markasta. Markka oli 210 gramman painoyksikkö alunperin.

Turkuun perustettiin rahapaja jo noin vuonna 1410, mutta on mahdollista sekin, että Turussa tehtiin rahaa jo paljon aikaisemmin, mutta siitä ei ole varmaa tietoa. Turun ensimmäiset rahat 1400-luvulla olivat aurtoja, kuuden penningin rahoja eli ABOja sekä neljän penningin rahoja.

Suomen omasta rahasta oli kyse ja lopulta Turun rahapaja oli valtakunnan suurin rahapaja.

 

Eerik Pommerilainen vuonna 1424. Tuntematon taiteilija, Louvre, Pariisi. Etsikää, kun siellä kuitenkin vierailette.

Aurtuoissa on Pohjolan unionikuninkaan Eerik Pommerilaisen nimi ja valtakunnan kolmen kruunun vaakuna.  Niiden toisella puolella on Turun kaupungin vaakuna, kruunattu A-kirjain ja teksti: MONETA ABOENSIS, Turun raha.

Turun rahapajan maineikkain ajanjakso oli 1500-luvulla kuningas Kustaa Vaasan aikana. Vuosien 1523 ja 1524 äyreissä on ensimmäisen kerran hallitsijan kuva ja vuosiluku. Niissä on myös Turun kaupungin tunnus A-kirjain ja reunateksti: MONE NOVA ABO, Turun uusi raha.
 
 Kolikko; 1 markka (Kustaa Vaasa); Turun markka.

Euroopan ensimmäiset setelit painettiin Ruotsi-Suomessa 1661, rahat laski liikkeelle Palmstruchin pankki Tukholmassa 16-7 1661 ja ne olivat voimassa vuoteen 1664 saakka.
 
Silloin alettiin jälleen lyödä kupariplootuja, joista suurin 10 taalarin raha painoi lähes 20 kiloa. Turun markka ilmestyi asiakirjoihin jo vuonna 1409. Linnan rahapajassa lyötiin kolmenlaisia hopearahoja; Turun aurtuoita, kuuden penningin aboa ja neljän penningin kolikkoa. Kymmenen Turun markkaa vastasi yhtä painomarkkaa eli 210.6 grammaa hopeaa.


  
Kun eräänä kesänä seikkailin pitkin ja poikin Tukholman museoita, eksyin myös Kuninkaalliseen rahakabinettiin, jossa sai ihan oikeasti koettaa miltä tuntuu nostella tuollaista maailman suurinta "kolikkoa". Kuningatar Kristiinan aikana 1644 leimattu 10 taalarin kuparilaatta painoi 19,72 kiloa ja oli ulkoisilta mitoiltaan 33 x 62,5 cm.
 

Suomen kielen sana raha on merkinnyt alun perin vaihdon välineenä turkista, lähinnä oravannahkaa. Maksumetalleilla kauppaa käytiin täällä kuitenkin jo rautakaudella ja vanhimmat rahalöydöt Suomessa ovat peräisin roomalaiselta rautakaudelta sekä 400-luvulta, jolloin täällä esiintyi mm. varhaisbysanttilaisia soliduksia, kultaisia ja hopeisia kolikoita.

 

 D N ROMVLVS AVGVSTVS P F AVG, Romulus Augustus. October 475 - September 476 AD. AV Solidus (4.42 gm). Rome mint. Rooman viimeisen keisarin Romulus Augustuksen soliduksessa on taustakuvana Victoria.

Enimmät esihistorialliset rahalöydöt Suomessa ovat kuitenkin viikinkinki- ja ristiretkien ajalta ja viikingeiltä ovat peräisin myös suomen kielen sanat "rikkoa rahaa" ja "pankki". Sopiva raha piti murtaa isommasta laatasta ja pankki taas oli alunperin viikinkiveneen penkki, jonne soturi saaliinsa reissulla säilöi.

Ensimmäisiä kertoja Suomessa lyötiin kolikkoja jo rautakaudella ulkolaisten rahojen kopioina. Pian veroja keräävä kuningas kuitenkin keksi, että verot on kätevämpi maksaa rahalla kuin luonteistuotteilla ja kolikoiden tekoon tarvittiin oikea rahapaja, jollainen piti perustettaman Turun linnan suojiin.

 
Se, että rahaa kutsutaan fyrkaksi, ei ole ihan sattumaa. Fyrkka oli ihan oikea raha ja sitä käytettiin Suomessa 1400-luvulta aina 1600-luvun alkuun. Fyrkkaa on säästynyt jälkipolvien ihmeteltäväksi muun muassa Turun Linnan rahakabinetissa.

Turussa toimi rahapaja 1400- ja 1500-luvulla. Perustamisvuotta ei tiedetä, mutta todennäköisimpänä ajankohtana on pidetty noin vuotta 1410. Syynä rahapajan perustamiselle oli se, että unionihallitus pyrki keräämään verot rahana luonnontuotteiden sijaan. Turussa lyöttivät rahaa muun muassa Eerik Pommerilainen, Kristoffer Baijerilainen, Kaarle Knuutinpoika, Sten Sture vanhempi ja Kustaa Vaasa.

Kaarle Knuutinpoika nousi Ruotsin kuninkaaksi peräti kolmeen eri otteeseen ja majaili myös Turussa Pyhän Olavin luostarin suojissa ennenkuin valittiin täältä kolmannelle kaudelleen kuninkaaksi. Turun Kaskenkadun kaivauksissa löytyi ainakin yksi kolikko hänen ajaltaan, aurto, jossa merkintä K.K.B. Tukholma. Hänen kaudellaan Turun rahapajan toiminta oli suurimmillaan.

Turun aurtoja on löydetty eri kätköistä eniten Ruotsista, mm. Skaran kirkosta yli 200 aurton kätkö ja vain 12 kpl Suomesta.

Eerik Pommerilainen (s. noin 1382, Rügenwalde, Pommeri – k. 1459, Rügenwalde) oli Norjan kuningas 1389–1442, Tanskan ja Ruotsin kuningas 1396–1439, sekä Kalmarin unionin kuningas 1397–1439.

 
Eerik Pommerilaisen sinetti.




Turussa valmistettiin penninkejä eli ns. aboja sekä aurtuoita ja markkoja. Rahapajan toiminta ei ollut yhtämittaista ja sen toiminta loppui vuonna 1558. Tämän jälkeen raha tuotiin Ruotsista ja kesti kolme vuosisataa, ennen kuin sitä jälleen alettiin lyödä Suomessa.

Rahaa Turussa oli lyöty jo 1300-luvulla ja turkiksilla rikastuttu. Turhaan ei varmaan Matias Kettilmundinpoika Turun linnan hovissaan pitänyt palveluskunnassaan mm. rahanlyöjää: 

Matias Kettilmundinpoika (noin 1280 – 1326) oli valtaneuvos, drotsi ja Suomen käskynhaltija.

Kun Ruotsin vanhin historiateos Eerikinkronikka kirjoitettiin Turussa 1300-luvulla, kuvasi se voittajien historiaa. Matias Kettilmundinpoika oli toiminut Ruotsin päämiehenä ja drotsina vuosina 1318-1319 ennenkuin hänet nimitettiin Turun linnan päälliköksi 1324 arvonimellä capitaneus Finlandensis eli Suomen päämies.

Ja sitä hän totta tosiaan olikin; korkein tuomiovalta, hallintovalta ja sotilasvalta oli yksin hänen käsissään. Matias toi Turun linnaan ennenkokemattoman ritariajan loiston, järjesti suuria juhlia ja sisusti linnan arvokkaaseen malliin.

Ja siihen hänellä oli myös veronkantajana varaa; Härkätien haltijana tämä aikansa huomattavin turkiskauppias peri alueelta vuosittain veroina noin 15 000 - 20 000 nahkaa. Käskynhaltijana hän kauppasi ne edelleen ulkomaille. Entisenä Ruotsi-Suomen laivaston ylipäällikkönä tällainen toiminta oli hänelle tuttua.

Komean hovin palveluskuntaan Turun linnassa kuului viisi pappia, kaksi kokkia, parturi, rahanlyöjä, muurari, tarjoilija ja runsaasti muuta palveluskuntaa ja mm. haukankesyttäjä. Trubaduurit viihdyttivät hovia lauluin ja soitoin ja kas kummaa - mieluiten Matias kuunteli juuri Eerikin kronikkaa, jonka uljaimman ristiritarin esikuvana hän itse oli ollut; että sellainen veijari tämä 1326 kuollut Turun drotsi oli.

Näin Eerikinkronikan synnyn jäljet johtavat sylttytehtaalle Turkuun, kun ruotsalaissyntyinen Pentti, Benedictus Gregoriuksenpoika nousee 1321 Turun ja Suomen piispaksi. Matias muistuttaa tuolloin häntä ritarivärien tarkoituksesta: punainen on Kristuksen veri, valkoinen puhtaus ja musta kuolema.

Niinpä Pentti ottaa käyttöön dominikaanisen kultin "ordinarium predicatorum instituit" ja sehän sopii Kettilmundinpojalle pyhimysmaailman nostaessa päätään entisestään.

 Suomi anoi lupaa omalle rahalleen ja sai sen 4. huhtikuuta 1860.
Markka otettiin samana vuonna käyttöön, alustavalta arvoltaan neljäsosarupla. Nimeä ei tuolloin käytetty missään muualla, ja nimi valittiinkin kilpailulla.

Muita ehdotuksia olivat muun muassa sampo, sataikko, omena ja suomo. Nimi tulee perinteisestä hopean ja kullan painon yksiköstä, arvoltaan 8 troy-unssia (1 troy-unssi = noin 31 grammaa). Markka sidottiin hopeakantaan 1865 – ilman Venäjän ruplaa. Tällöin naula hopeaa vastasi arvoltaan 94,48 markkaa.

 
Autonomisessa Suomessa vuosina 1864–1915 käytössä ollut hopeamarkka. Tunnuspuolella kuvattuna Venäjän kaksipäinen kotka, jonka sydänvaakunassa Suomen vaakunaleijona.




Köyhäilyä Turussa
13-7 2017
Simo Tuomola

Kaikkien viholliset

 Tällä päivämäärällä 12-7 vuonna

1367 - Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen antoi määräyksen Kokemäen linnan purkamisesta.




  

H.A.Reinholmin vuonna 1868 laatima piirros Linnaluodon rakenteista.

Linna sijaitsi Kokemäenjoessa olevassa saaressa, ns. Kokemäen linnaluodossa Linnan tarkkaa rakentamisaikaa ei tunneta, mutta erääksi ajankohdaksi on arveltu vuosia 1324-1325, jolloin Turun linnan päällikkö,  drotsi Matias Kettilmundinpoika toimi Suomen käskynhaltijana.

Samaan aikaan Satakunnassa oli myös toinen linna, Liinmaan linna Eurajoella. Maakunnan asukkaat valittivat kuningas Albrekt Mecklenburgilaiselle kahden linnan ylläpidon olevan heille liian suuri rasitus. Kuningas antoikin 12. heinäkuuta 1367 määräyksen, jossa hän valtuutti Dietrich Viereggen, Nils Kettilmundinpojan ja Ernst van Drotzemin purkamaan linnan ja perustamaan sen uudelleen johonkin sopivampaan paikkaa.

 
 Albrekt Mecklenburgilainen (n. 1338—1412)

 
Nils Kettilmundinpoika oli entinen Tukholman linnan vouti ja Vaasa-sukuun kuulunut Kustaa Vaasan esi-isä. Vieregge puolestaan oli mecklenburgilaista alkuperää oleva palkkasoturipäällikkö.
Von Drotzemin arvellaan olleen Turun linnan päällikkö, jonka alueeseen myös Satakunta kuului. Kirje on säilynyt kopioituna Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa. Linnan purkamisen jälkeen saaren sai haltuunsa Turun piispa Henrik Hartmaninpoika.

Albrekt Mecklerinburgilaisen kirjeessä sen mainitaan olleen "uudelleenvarustettu (instauratum)". Tämä viittaa siihen, että linna olisi joskus joutunut hyökkäyksen kohteeksi, jonka jälkeen se olisi pitänyt uusia. Hyökkäyksen on arveltu tapahtuneen vuonna 1364. Tällöin kuningas Albrektin joukot piirittivät Maunu Eerikinpojan voudin hallussa ollutta Turun linnaa, jolle myös Satakunta olisi ollut hallinnollisesti alistettu.


 Bo Joninpoika Gripin perinnön jako.

 
Elokuussa 1395 päivätyssä kirjeessä Suomen laamanni Jeppe Djäkn luovuttaa hallussaan olleet linnat ja voutikunnat Bo Joninpoika Gripin pojalle Knutille.
Turun linnan lisäksi sopimuksessa mainitaan Uudellamaalla sijaitseva Wartholman linna ja Satakunnassa sijaitsevat Vreghdenborchin ja Aborchin linnat voutikuntineen. Vreghdenborch tarkoittaa Eurajoella ollutta Liinmaan linnaa, mutta Aborchin sijainti on epäselvä


 
 Albrekt Mecklenburgilainen.

Albrekt Mecklenburgilainen (noin 1338–1412) oli Ruotsin kuningas 1364–1389 ja Mecklenburgin herttua. Albrekt oli Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan siskon Eufemia Eerikintyttären poika.


Saksalainen ruhtinas Albrekt Mecklenburgilainen purjehti syksyllä 1364 Turkuun piirittämään lähes kymmeneksi kuukaudeksi norjalaisen linnanpäällikkö Narve Ingevaldssonin isännöimää linnaa. Turun linna antautui Albrekt-kuninkaan väelle ruokavarastojen loputtua, linna vallattiin ja osin poltettiin kesällä. Linnan käskynhaltijaksi asettui saksalainen Ernst von Drotzem.
 
Albrekt Mecklenburgilaisen kuninkaallinen sinetti, jossa on näkyvissä tre kronor -aihe: 


Albrektin aikana todellinen valta oli aatelilla, erityisesti Bo Jonsson Gripillä. Uransa huipulle päästyään hän oli onnistunut saamaan läänityksikseen kolmanneksen Ruotsista ja koko Suomen, joissa hän valta-asemaansa käyttäen keräsi vieläkin mittavamman yksityisomaisuuden.

Bo Joninpoika Grip (s. 1330-luvulla – k. 20. elokuuta 1386) on nykyisen historiankirjoituksen käyttämä nimi henkilöstä, jonka aikalaiset tunsivat Ruotsissa nimellä herra Bo Jonsson. Hänen vaakunakuvionsa oli aarnikotka (grip). Bo Joninpoika liittyi läheisesti myös Suomen historiaan 1300-luvulla.


 Bo Joninpoika Grip syntyi 1330-luvulla, hänen lapsuudestaan, sen paremmin kuin nuoruudestaan ei suuremmin tietoa löydy, mutta myöhemmästä elämästään kylläkin. 

 
1370-luvun alussa Bo Joninpoika Grip asui pitkään Turun linnassa ja hän toimeenpani linnassa suuria parannuksia ja korjauksia vuonna 1373  Raaseporin Snappertunassa. Linna mainitaan ensimmäistä kertaa historiallisissa dokumenteissa vuonna 1378.
 Mahtimies Bo Joninpoika Grip rakennutti Raaseporin linnan ensimmäiset muurit paikalle 1360–70-luvuilla tasapainottaakseen Suomenlahden toisella puolella sijainneen vilkkaan hansakaupungin Tallinnan vaikutusta.

Hänen valtakaudellaan (1362) Suomi sai oikeuden lähettää edustajansa kuninkaanvaaliin ja tuli siten täysivaltaiseksi osaksi Ruotsia. Suomalaiset saivat 15.2. oikeuden osallistua kuninkaan vaaliin Moran kivillä upplandissa. Haakon nousi tuolloin mukaan valtataistoon ja kuninkaaksi ennen Albrekt Mecklenburgilaista.

Kun Knut Juhonpoika Grip pyrki pyrki valtaan 1396, tekivät Albrektin kannattajat jälleen ryötöretken Turkuun, tuhoten mm. Koroisten Turun linnakkeen. Asialla oli tuolloin kuninkaan valtuuttamina merirosvojoukko Vitaliveljekset eli vitaliaanit, jotka saivat linnanvouti Jaakko Djäknin puolelleen ja niin Turun linnasta tuli Vitaliveljesten rosvoretkien tukikohta.
    

 

Aurajoen varrella sijaitsevalle Koroisten niemelle syntyi 1200-luvun alussa maamme kirkollinen ja hallinnollinen keskus. Koroinen oli edullisen sijaintinsa vuoksi merkittävä kauppapaikka sisämaahan johtavien kulkureittien risteyksessä

Vitaaliveljiksi (vitaliaaneiksi) kutsutaan 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun Itämerellä ja Pohjanmerellä vaikuttanutta merirosvojen ja kaappareiden löyhää kokonaisuutta. Kyse oli enemmän tai vähemmän löyhästi toistensa kanssa tekemisissä olleista saksalaisista aatelismiehistä tai porvareista, jotka olivat hankkineet laivoja itselleen ja rosvosivat miehineen laivoja kuninkaiden nimissä.

 
Vitaaliveljet sanoivat olevansa ”Jumalan ystäviä ja kaikkien vihollisia”. Heitä oli enimmillään yhteensä parisen tuhatta, ja he pystyivät varustamaan noin sata laivaa. Tärkeä keskuspaikka oli Gotlanti, mutta 1300-luvun lopulla vitaaliveljiä majaili myös Suomen rannikon linnoissa ja saaristossa. Pääpaikkana Turun linna.


 
 Vitaaliveljet - puuleikkaus vuodelta 1701; Offentlig avrättning av Vitaliebröder år 1401 (träsnitt från 1701, de avbildade i dräkter och utrustning från slutet av 1500-talet).

 
Vitaaliveljien toiminta alkoi 1300-luvun lopulla Gotlannista käsin Ruotsin kuninkaan Albrekt Mecklenburgilaisen antamien kaapparikirjeiden perusteella. Kun kuningatar Margareetan joukot saartoivat Tukholman, kaapparijoukkiot yhdistyivät murtamaan saartoa ja toimittamaan elintarvikkeita saarrettuihin kaupunkeihin.
Tästä tuleekin vitaaliveljien nimitys (latinaa: victualia ’elintarvikkeet’), elintarvikkeiden kuljettamisesta piiritettyyn Tukholmaan Mecklenburgilaisen tukijoiden taistellessa Margareetaa vastaan.

Margareeta I (1353 – 28. lokakuuta 1412) oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin hallitsija, joka perusti Kalmarin unionin.


 
 Margareeta I.

Vuonna 1398 Turku joutui Tanskan ja Norjan hallitsijatar Margareetan miesten käsiin ja kun Knut Juhonpoika Grip ja Vitaaliveljet suostuivat kuningattaren alamaisuuteen, linnan otti haltuunsa Abraham Brodersson. Muutkin Suomen linnat siirtyivät Margareetan hallintaan.

1400-luvulle tultaessa vitaaliveljien toiminta oli tyrehtynyt tukijoiden ja tukikohtien puutteeseen. Käännekohtana voidaan pitää vuotta 1398, jolloin vitaaliveljet karkotettiin Gotlannista.

Vitaaliveljenä
Turussa 12-7-2017
Simo Tuomola

Suomen Joutsen

 Tänään 7-7 tulee kuluneeksi tasavuosia Turun ryövääjä Otto Rudin kohtalonpäivistä:

  

Bornholmin ja Rügenin välisellä merialueella käyty taistelu 07.07.1565

• 1565 – Suomalainen yliamiraali Klaus Kristerinpoika Horn voitti Bornholmin suuressa meritaistelussa tanskalaisen Otto Rudin laivaston. Rud menetti 5 000 miestä ja hänen itsensä oli antauduttava amiraalinlaivoineen.

 
Klaus Kristerinpoika Horn (n. 1518–1566) oli sotilas ja valtiomies. Hänestä tuli vuonna 1556 Viipurin käskynhaltija ja vuonna 1561 Tallinnan käskynhaltija. Vuonna 1561 hänestä tuli myös Liivinmaan joukkojen ylipäällikkö ja 1564 laivaston yliamiraali.

Otto Rud oli tanskalainen amiraali. Hänen johtamansa joukot ryöstivät Turun kaupungin vuonna 1509. Rud haavoittui ja jäi sotavangiksi 7. heinäkuuta 1565 Klaus Hornin johtamaa ruotsalaista laivastoa vastaan käydyssä meritaistelussa.  Otto Rud kuoli vankeuden aikana 11.10.1565 Tukholmassa.

Svante Niilonpojan kaudella tanskalaiset tekivät voimakkaammalla laivastollaan tuhoisia hyökkäyksiä Ruotsiin ja Suomeen hävittäen mm. Porvoon,

Porvoon lisäksi kohteena oli myös mahtikaupunki Turku ja Turun saaristo. Vuonna 1507 Severin Norby tekee yhdeksällä märssylaivalla ryöstöretken Ahvenanmaalle Kastelholmaan, vieden käskynhaltija Sten Tuuresson Bielken vankina Tanskaan.

 

Turussa riehuu ruttoepidemia ja kuningas asettaa 1508 Tukholman saaristoon kymmenen laivaa turvaamaan liikennettä merirosvoilta. Niinpä Tanskan kuninkaan Hansin merirosvojoukot suuntaavatkin hyökkäyksensä aamuyöllä 3. elokuuta 1509 Turkuun.

Soturi Otto Rudin johdolla ryöstetään mm. kirkon aarteet Kaikkien Pyhien Kappelista. Ryöstetyksi tulee mm. kirkon arvokkain esine, Särkilahden kalkki eli ns. Ejbyn kalkki - ehtoollismalja ja pateeni, ehtoollisleipälautanen.

Murhaaminen ja ryöstely kestää viisi päivää. Piispanhiipan ja sauvan lunastukseksi vaaditaan 12 000 markkaa, samoin kaupungin polttamatta jättämisestä. Jooseppi Pietarinpojan isännöimää Turun linnaa Rud ei kuitenkaan pysty valloittamaan.

 




Bornholmin ja Rügenin välisellä merialueella käyty taistelu 7-7 1565


Kesällä 1565 Tanskan laivasto oli jälleen merikelpoisena merellä. Sitä johti nyt Otto Rud. Tanskalaiseen laivastoon kuului 36 alusta.  Laivasto tapasi Hornin laivaston Bornholmin ja Rügenin välillä, jonne Horn oli vetäytynyt käytyään uudelleen Kööpenhaminan edustalla tullia kantamassa. Hornin komennossa oli nyt 46 alusta, joista pari oli vasta Suomesta  tullutta.


Bornholmin ja Rügenin välissä suoritettiin ratkaiseva taistelu 7-7 1565. Tanskalainen amiraalilaiva Jägmästaren aloitti taistelun purjehtien Hornin laivaston keskelle ja ryhtyen valtausyrityksiin. Se joutui heti alussa vierekkäin Hornin amiraalilaivan St Erikin kanssa. Amiraalilaivojen kesken käytiinkin sitten ankaraa kaksintaistelua tuntikausia, kunnes Rudin oli pakko antautua huolimatta siitä, että hän sai lopussa avukseen kaksi muuta laivaa.


 
 Klas Kristersson Horn

 Klas Kristersson Horn var en svensk amiral av finländsk härkomst. Han föddes omkring år 1517 i Åminne. Han deltog i sjuårskriget mellan Danmark och Sverige 1563-1570, där han vann en avgörande seger över den danska flottan den 7 juli 1565 och den 26 juli 1566 vann han över en kombinerad dansk-lübecksk flotta nära Öland. Han dog den 9 september samma år i pesten. Gift (1551-01-03) med Kerstin Krumme (1532-1611)

Yliamiraali, valtaneuvos, vapaaherra (n.1518 - 1566)

Klaus Kristerinpoika Horn oli sukunsa merkittävimpiä sotilaita ja hallintomiehiä. Häntä voi oikeutetusti pitää Ruotsin Itämeren vallan luojana ja Ruotsin laivaston uudistajana ja rakentajana. Yliamiraalina hänelle ei löytynyt kykenevää seuraajaa, ja hänen jälkeensä Ruotsin laivasto pääsi rappeutumaan.

Myöhempien aikojen Suomen Joutsen.

Jägmästaren oli taistelun melskeessä uppoamassa ja sen miehistöstä (1500 miestä) oli 2/3 osaa taistelukyvyttömiä. St Erikin vieressä taisteli Suomen Joutsen (Finska Svan 82 tykkiä, vara-amiraali Sten Sture ja laivankapteenina Baner, jotka kaatuivat taistelun kuluessa) tanskalaisia aluksia Kristoferia (Nils Trolle) ja Jungfrua (Erik Rud) vastaan. Tuuli ajoi niitä vastaan Troiluksen (44 tykkiä) ja erään suuren lyypekkiläisen, jotka olivat kiinnittyneet toisiinsa valtauspuomeilla, ja näin muodostuneessa viiden aluksen ruuhkassa oli taistelu tavattoman kiivas.

Kristofer upposi pian, vieden mukanaan mm tanskalaisen aliamiraalin Niilo Trollen, mutta osa miehistöä valtasi ruotsalaisen St Göranin ja sen onnistuikin Ruotsin lipun turvin päästä pakoon taistelupaikalta. Taistelu oli muuallakin ankaraa. Kun se illalla taukosi tanskalaiset olivat menettäneet  3 alusta (Kristopher, kapteenina Nils Trolle, Lübeck) uponneina ja 2 alusta (lippulaiva Jägmästaren 90) vallattuina sekä 5000 miestä. Pahoin runneltuna Tanskan laivasto purjehti ensin Bornholmiin ja sitten Kööpenhaminaan.

Taistelu oli Hornin johtamalle Ruotsin laivastollekin  maksanut paljon: muun muassa kolme laivaa (Grip uponnut, Gyllende Lejon palanut ja St Göran vallattu) ja noin 2000 miestä oli menehtynyt. Mutta ratkaiseva voitto oli saavutettu. Tämän jälkeen hän Horn oli Itämeren herra. Ettei hänen suurta voittoaan voitu erikoisemmin käyttää hyväksi sodan lopputuloksen kannalta, johtuu siitä, että samoihin aikoihin Ruotsin maavoimat kärsivät tappion Axtornassa.


Ottoa kaatamassa
Suomen Turussa 7-7 2017
Simo Tuomola