Tanelin puuaapinen

Tänään 31-8 saamme suru-uutisen Pälkäneeltä. Turussa syntynyt ja toiminut merkittävä kirjanpainaja ja kuvain kaivertaja on kuollut. Daniel Medelplan kaiversi Pälkäneen puuaapisen Yxi Lasten Paras Tawara puulaatoille Isonvihan aikana vuonna 1719.

Daniel (Taneli) Medelplan (noin 1657 Turku – 31. elokuuta 1737 Pälkäne) oli kirjanpainaja, joka kaiversi Pälkäneen puuaapisen puulaatoille Isonvihan aikana vuonna 1719.



 Pälkäneen entisessä vaakunassa komeilee Aapiskukko Medelplanin innoittamana.

Tuon ABC-Kirjan viimeisellä sivulla komeilee ensimmäistä kertaa se kaikille niin tuttu Aapiskukko. Viimeinen tunnettu kappale tätä teosta tuhoutui Turun palossa 1827, mutta tiedot teoksen painovuodesta, painatusmenetelmästä, sisällöstä ja aapiskukosta löytyvät säilyneistä asiakirjoista.

Kun isonvihan aikana tuli Pälkäneen papistolle puute lukemisen opetteluun tarvittavasta materiaalista, päätyivät he tilaamaan kirjapainon taitaja Taneli Medelplanilta tähän tarkoitukseen soveltuvan aapisen.

Daniel Medelplan otti työn vastaan ja kaiversi aapisensa 28 sivun mittaisen tekstin puulaatoille, joilla painoi joukon aapisia. Kirjapainotaitonsa hän oli oppinut jo toimiessaan alalla Turussa.

Koukeroisen fraktuuratekstin kaivertaminen peilikuvana on vaatinut taitoa ja tarkkuutta, ja Medelplanin tehtävää on vaikeuttanut myös sodan oloissa painovärin ja paperin valmistus ennen varsinaiseen puristutyöhön ryhtymistä.

Suomalaisten kirjapainojen siirryttyä isonvihan vuoksi Tukholmaan aiheuttaen pulan lasten aapiskirjoissa kirjanpainaja Daniel Medelplan kaiversi puulaatoille ja painoi niillä Pälkäneen puuaapisen.

Aapisen etulehdellä oli teksti "Yxi Paras Lasten Tawara, elli ABC-Kirja, joca on suuren tarpeen tähden leicattu Puuhun ja Pälkänen Seurakunnan Saarnamiesten toimituxen cautta, Prändätty Pälkänellä Daniel Medelplanilda Tauralan Kylässä 1719". Ainoa jäljelle jäänyt kappale tuhoutui Turun palossa 1827.

Medelplanin isä oli turkulainen Johan-niminen vaununtekijä. Vuonna 1678 Taneli otettiin Turun akatemian kuvien kaivertajaksi, mutta hän myös valoi kirjasimia, sitoi kirjoja ja harrasti kuvanveistoa.

Isä: Jonas Svensson Medelplan Vaununtekijä, kuollut jälkeen 1692. Sekä poika Daniel että tämän poika myöhemmin Vesilahdella tuomittu alioikeudessa kuolemaan mutta molempien tuomion hovioikeus lieventänyt.

Lapset

1. Daniel Jonasson Medelplan , syntynyt 1657 Turku. Tauluun 2

2. Johan Jonasson Medelplan , syntynyt Turku. Tauluun 9

3. N. Jonasdotter Medelplan , syntynyt Turku. Tauluun 13

4. Jacob Jonasson Medelplan Constapel, Gewaldiger, syntynyt Turku.

Petrus Bång (1633-1696) toimi Viipurin hiippakunnan piispana 1681-1696. Tämä ruotsalaissyntyinen mies mainitaan 1600-luvun etevimmäksi virkansa hoitajaksi. Hän oli tehnyt useita ulkomaanmatkoja ja oli suomen kielen taitoinen. Bång perusti omilla varoillaan kaupunkiin kirjapainon, joka oli Suomessa toinen järjestyksessä. Hän edisti tarkastusmatkoillaan lukutaitoa seurakunnissa.

Vuosina 1689-1693 Medelplan toimi Viipurissa piispa Petrus Bångin pienen kirjapainon johtajana. Sieltä hän tuli isonvihan aikaan Pälkäneelle, Taurialan kylän Näppilän taloon.

Syynä muuttoon oli paitsi sota, myös hänen saamansa tuomio sukurutsauksesta, kun hän oli solminut suhteen vaimonsa veljentyttären kanssa. Tästä saamansa tuomion hän kärsi vankeudessa Viipurin linnassa. Medelplanin ensimmäinen puoliso oli nimeltään Gertrud (k. 1693) ja toinen Kristina Grelsintytär (k. 1744).

 
 Johannes (Juhana) Gezelius, vanhempi (3. helmikuuta 1615 – 20. tammikuuta 1690) oli Turun piispa ja Turun akatemian varakansleri vuosina 1664–90.

Pälkäneen papiston ja Turun tuomiokapitulin kehotuksesta Medelplan kaiversi puusta Johannes Gezelius vanhemman vuonna 1666 painattaman aapisen painolaatat "Yxi paras lasten tawara". Kirjaa painettiin satakunta kappaletta, mutta kaikki painetut kirjat kuten myös painolaatat ovat tuhoutuneet. Viimeinen tunnettu Turun akatemian hallussa ollut kappale tuhoutui Turun palossa 1827.

Teoksen koko nimi oli Lasten Paras Tawara, elli ABC-Kirja, joca on suuren tarpen tähden leicattu Puuhun ja Pälcänen seuracunnan Saarnamiesten toimituxen cautta, Prändetty Pälkänellä Daniel Medelplanilda Tauralassa 1719.

Medelplanin muistoa vaalitaan edelleen Pälkäneellä, jossa on hänen muistomerkkinsä rauniokirkon pihassa ja Kukkolan kylässä. Medelplanin aapinen oli tiettävästi ensimmäinen aapinen, jossa oli kukon kuva. Se lienee antanut aiheen myös Pälkäneen entiselle vaakunalle, joka poistui käytöstä kuntaliitoksessa vuoden 2007 alussa.

 
 Isaac Newton

Medelplan oli paikalla Turussa myös vuonna 1680, kun taivaalle ilmestyi tuhoa ennustava Kirchin komeetta, jota myös Newtonin komeetaksi kutsutaan. 

 
C/1680 V1, also called the Great Comet of 1680, Kirch's Comet, and Newton's Comet, has the distinction of being the first comet discovered by telescope. It was discovered by Gottfried Kirch on 14 November 1680, New Style, and became one of the brightest comets of the 17th century – reputedly visible even in daytime – and was noted for its spectacularly long tail.

Lieve Pietersz.Verschuier (1627-1696): Suuri komeetta Rotterdamin yllä

 Varsinais- Suomen kulttuuriperintöblogi kertoo näin; Medelplanin kuva on yllä olevaan maalaukseen verrattuna kaavamainen ja kömpelö, mutta kuitenkin erityinen:  yksi varhaisimmista Suomessa tehdyistä ja säilyneistä painokuvista, joilla ei ole esikuvia ulkomailla.  Sen on päätelty siis olevan Medelplanin itsenäinen  työ ja komeetan ulkonäönkin perustuvan siihen, mitä hän Turun taivaalla omin silmin näki.

Suuri vaara tallennettiin siis  tuolloin myös piirroksiin ja maalauksiin, yhtenä tallentajana Turun Akatemian kuvainkaivertaja Daniel Medelplan. Joulukuun puolivälissä 1680 Turun tuomiokirkon kappalainen Andreas Hasselqvist piti näet näkemänsä pyrstötähden innoittamana tulikivenkatkuisen saarnan ja kappalainen antoi myös painattaa ja kuvittaa tuomiopäiväsaarnansa, kuvittajana puulaatan tapahtuneesta kaivertanut Daniel Medelplan.

 Suuri komeetta Medelplanin tai pikemminkin kappalainen Hasselqvistin hurmoksen kuvana.

 "Joulukuun puolivälissä 1680 kappalainen Andreas Hasselqvist piti Turun tuomiokirkossa hurmahenkisen saarnan aiheenaan yksikään komeetta ei ole ilmestynyt näkyville ilman tarkoitusta.  Hasselqvist liitti pyrstötähden ilmestymisen Raamatun profeetta Jeremiaan näkyyn kiehuvasta padasta, joka ennusti Jumalan tuomiota pohjoisille kansoille.  Sekä Jeremiaan pata että ”suuri ja kauhea komeetta ja sen hirveä pyrstö” on ikuistettu myös kuvaksi."

 
 

Daniel (Taneli) Medelplan (n. 1657 Turku – 31. elokuuta 1737 Pälkäne) oli kirjanpainaja, joka kaiversi Pälkäneen puuaapisen puulaatoille Isonvihan aikana vuonna 1719. Vuonna 1678 hänet otettiin Turun akatemian kuvien kaivertajaksi, mutta hän myös valoi kirjasimia, sitoi kirjoja ja harrasti kuvanveistoa.

 
Piispa Gezeliuksen katekismuskirja Yxi paras lasten tawara vuodelta 1666 on koko kansanopetuksen kulmakiveksi muodostunut oppikirja.

Pälkäneen papiston ja Turun tuomiokapitulin kehotuksesta hän siis  kaiversi Johannes Gezelius vanhemman vuonna 1666 painattaman aapisen painolaatat "Yxi paras lasten tawara" puusta. Kirjaa painettiin satakunta kappaletta, mutta kaikki painetut kirjat kuten myös painolaatat ovat tuhoutuneet. Viimeinen tunnettu Turun akatemian hallussa ollut kappale tuhoutui Turun palossa 1827.

Vuonna 1666 piispa Juhana Gezelius vanhempi julkaisee Turussa Peter Hanssonin painamana katekismuskirjansa "Yksi Paras Lasten Tawara", aapinen ja Lutherin katekismus selityksineen.

Hän on kutsunut Turkuun kirjanpainajakisälli Juhana Kaarelenpoika Winterin ensimmäiseksi kirjapainajakseen, päättäessään aloittaa täällä oman oppikirjojen ja hartauskirjojen painotoiminnan. Painon ensimmäiseksi kuvankaivertajaksi tulee Daniel Medelplan.

Suomalainen kirjankuvitus kehittyi huomattavan hitaasti, kuparikaiverrustekniikkaa ei Turussa hallittu lainkaan, vaan turkulainen, vähäinen kirjankuvitus toteutettiin puupiirrostekniikalla. Turun akatemian kirjapainoon palkattiin 1678 puupiirtäjäksi Daniel Medelplan, hänen pääasiallinen tehtävänsä oli väitöskirjojen tieteellinen kuvitus.

Opiskelijat valmistivat myös itse tarvitsemiaan puupiirroslaattoja.
Ensimmäinen suomenkielinen koko Raamattu painettiin Tukholmassa 1642 Osaan painoksen kappaleista oli liitetty frontispiisit. Raamatussa oli myös tekstin lomaan sijoitettu puupiirroskuvasarja.
 
 Enevaldus Svenonius, Presbyter rite vocatus. Aboae: Johan Wall 1688. MEDELPLAN.

Paperipulan vuoksi Gezelius rakennuttaa myös maamme ensimmäisen paperitehtaan Pohjan pitäjään, jossa paperia tehdään painon tarpeisiin käsin lumpuista.

Jos olivat tieteet vahvasti uskonnon otteessa 1600-luvun Turussakin, piti myös silloisten väitöskirjojen sisältää vähän dramatiikkaa erottuaakseen edukseen ja tähänkin tarvittiin Medelplanin erinomaisia kaiverrustaitoja.

Mies kuvitti mm. Elisaeus Hvalin (1652-1708) vuonna 1683 painetun valaita käsittelevän väitöskirjan "Cetographia". Se pitää sisällään kuusi Daniel Medelplanin toteuttamaa puuleikkausta, jotka antavat valaista varsin hyökkäävän kuva ihmisen vihollisina.

Hval; Ylioppilas Turussa 8.12.1679 [Hwaal] Elizeus Eliæ OG _ 145. Respondentti 3.4.1680 pro exercitio, pr. Petter Laurbecchius 914. Respondentti 17.2.1683 pro gradu, pr. Daniel Achrelius 1565. Vihitty papiksi Linköpingin hiippakunnassa 9.7.1683. FM (luult. ei Turussa). — Säbyn kirkkoherran apulainen. Hultin ja Edshultin kirkkoherra 1694. † Hultissa 4.2.1708.

Vuonna 1689 kuvankaivertaja Medelplan siirtyy Turusta Viipurin kirjapainon vetäjäksi.
 
 

Aapisen ääressä
Turussa 31-8 2016
Simo Tuomola

Kommunistit seisoo

 Tänään 21-8 seisomme Turussa Linnankadulla kauppahallin edustalla. Väkijoukkoa on kerääntynyt paikalle sadoittain osoittamaan mieltään Neuvostoliiton Turun pääkonsulaatin luokse siihen Kansallisen kirjakaupan viereisen talon edustalle.

 

On Euroopan Hullu vuosi 1968 ja Varsovan liiton tankit ovat juuri vyöryneet Prahan kaduille. Kuuluu iskuhuuto "kommunistit seisoo" ja pian koko porukka istuu maassa konsulaatin edessä kadun leveydeltä. Pian kuuluu myös lasin kilinää kun joku uskalikko heittää kivellä rikki konsulaatin ikkunoita. On hyökätty vieraan vallan maaperälle ja välittömästi mellakkaan varustautuneella poliisilla on asiaa mielenosoittajille.

Konsulaatin pihan rautaportit aukeavat ja poliisi lähtee hajoittamaan väkijoukkoa paitsi autojensa, myös poliisiratsujen voimin. Väki hajaantuu kahteen suuntaan Linnankatua, poliisiautot saavat tuntuvia vaurioita, mutta hevosten edessä väki on nöyrempää ja väistyy pian rakennuksen edustalta.

Seuraavina päivinä poliisi jo kieltää kokoontumiset ja mielenosoitukset Linnankadulla, jolloin niiden uudeksi paikaksi valikoituu Turun Taidemuseon edusta Puolalanmäellä.
 


Prahan Keväällä ja Alexander Dubčekilla oli paljon ystäviä Turussakin. Dubček - Dubček-huudot kaikuivat jo 21-8 Linnankadulla ja "kommunistit seisoo"-ajatuksen myötä unohtui tietenkin sekin, että Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen pääsihteeriähän siinä kannustettiin maansa uudistamisessa Linnankadulla istuen.

Wikipedia kertoo asiasta näin: Prahan kevään pääarkkitehtina toimi Alexander Dubček, joka noustuaan valtaan aloitti välittömästi toimenpiteet poliittisten uudistusten tekemiseksi. Sananvapaus, talouden desentralisaatio ja stalinismin aikaisten poliittisten vainojen uhrien rehabilitoinnit olivat uudistajien tärkeimpiä tavoitteita. Tšekkoslovakian yhtenäisvaltion muuttaminen Tšekin ja Slovakian liittovaltioksi oli myös asialistalla.

 Vuonna 1968 20.-21. elokuuta Neuvostoliitto liittolaisineen miehitti maan. Leonid Brežnevin  johtama Neuvostoliitto piti omaa järjestelmäänsä ainoana oikeana eikä hyväksynyt liittolaisensa toimintaa. Tšekkoslovakialaiset eivät nousseet aseelliseen vastarintaan ja Unkarin kansannousun kaltaiselta verenvuodatukselta vältyttiin.

Miehitys voimisti Suomessa Taistolaisten kommunistien yhä selkeämmän eron emäpuolueestaan;  Länsi-Euroopan kommunistiset puolueet tuomitsivat Neuvostoliiton toiminnan. Suomessa suhtautuminen Prahan tapahtumiin edisti kansandemokraattisen liikkeen kahtiajakautumista Neuvostoliiton toiminnan tuominneeseen enemmistöön ja neuvostomieliseen oppositioon eli taistolaisiin, jotka tukivat miehitystä. Aikansa trolleihin.

Tänään 21-8 seisomme Turussa Linnankadulla kauppahallin edustalla. Väkijoukkoa on kerääntynyt paikalle sadoittain osoittamaan mieltään Neuvostoliiton Turun pääkonsulaatin luokse siihen Kansallisen kirjakaupan viereisen talon edustalle.

 

On Euroopan Hullu vuosi 1968 ja Varsovan liiton tankit ovat juuri vyöryneet Prahan kaduille. Kuuluu iskuhuuto "kommunistit seisoo" ja pian koko porukka istuu maassa konsulaatin edessä kadun leveydeltä. Pian kuuluu myös lasin kilinää kun joku uskalikko heittää kivellä rikki konsulaatin ikkunoita. On hyökätty vieraan vallan maaperälle ja välittömästi mellakkaan varustautuneella poliisilla on asiaa mielenosoittajille.

Konsulaatin pihan rautaportit aukeavat ja poliisi lähtee hajoittamaan väkijoukkoa paitsi autojensa, myös poliisiratsujen voimin. Väki hajaantuu kahteen suuntaan Linnankatua, poliisiautot saavat tuntuvia vaurioita, mutta hevosten edessä väki on nörempää ja väistyy pian rakennuksen edustalta.

Seuraavina päivinä poliisi jo kieltää kokoontumiset ja mielenosoitukset Linnankadulla, jolloin niiden uudeksi paikaksi valikoituu Turun Taidemuseon edusta Puolalanmäellä.
 


Prahan Keväällä ja Alexander Dubčekilla oli paljon ystäviä Turussakin. Dubček - Dubček-huudot kaikuivat jo 21-8 Linnankadulla ja "kommunistit seisoo"-ajatuksen myötä unohtui tietenkin sekin, että Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen pääsihteeriähän siinä kannustettiin maansa uudistamisessa Linnankadulla istuen.

Wikipedia kertoo asiasta näin: Prahan kevään pääarkkitehtina toimi Alexander Dubček, joka noustuaan valtaan aloitti välittömästi toimenpiteet poliittisten uudistusten tekemiseksi. Sananvapaus, talouden desentralisaatio ja stalinismin aikaisten poliittisten vainojen uhrien rehabilitoinnit olivat uudistajien tärkeimpiä tavoitteita. Tšekkoslovakian yhtenäisvaltion muuttaminen Tšekin ja Slovakian liittovaltioksi oli myös asialistalla.

 Vuonna 1968 20.-21. elokuuta Neuvostoliitto liittolaisineen miehitti maan. Leonid Brežnevin  johtama Neuvostoliitto piti omaa järjestelmäänsä ainoana oikeana eikä hyväksynyt liittolaisensa toimintaa. Tšekkoslovakialaiset eivät nousseet aseelliseen vastarintaan ja Unkarin kansannousun kaltaiselta verenvuodatukselta vältyttiin.

Miehitys voimisti Suomessa Taistolaisten kommunistien yhä selkeämmän eron emäpuolueestaan;  Länsi-Euroopan kommunistiset puolueet tuomitsivat Neuvostoliiton toiminnan. Suomessa suhtautuminen Prahan tapahtumiin edisti kansandemokraattisen liikkeen kahtiajakautumista Neuvostoliiton toiminnan tuominneeseen enemmistöön ja neuvostomieliseen oppositioon eli taistolaisiin, jotka tukivat miehitystä. Aikansa trolleihin.


   Jan Palach (11. elokuuta 1948 – 19. tammikuuta 1969) oli tšekkiläinen opiskelija ja toisinajattelija, joka teki polttoitsemurhan Prahassa protestiksi Neuvostoliiton suorittamalle Tšekkoslovakian miehitykselle.

Kommunistisen puolueen jako Suomessa oli kuitenkin alkanut jo vuosia aiemmin. Länsimaissa ei reagoitu virallisesti juuri lainkaan miehitykseen, mutta erilaiset kansalaisjärjestöt ottivat siihen voimakkaasti kantaa. Suomessakaan ei annettu virallisia kannanottoja asiasta.

Kadulla istuen
Turussa 21-8 2023
Simo Tuomola

Valistunut itsevalta

Tällä päivämäärällä 21-8 maassa siirryttiin säätyvallasta valistuneen itsevaltiuden kauteen. Oli vuosi 1772.

1772 – Ruotsin kuningas Kustaa III täydensi vallankaappauksensa 21-8 sanelemalla uuden hallitusmuodon, mikä päätti puoli vuosisataa kestäneen säätyvallan Ruotsissa ja asetti hänet valistuneeksi itsevaltiaaksi.



 
 Paavi Pius VI ja Kustaa III (1786)

Kustaa III (24. tammikuuta (J: 13. tammikuuta) 1746 Tukholma – 29. maaliskuuta 1792 Tukholma) oli Ruotsin kuningas vuosina 1771–1792. Hän palautti ylimmän hallitusvallan säädyiltä kuninkaalle, edisti kulttuuria ja kävi sodan Venäjää vastaan (ns. Kustaan sota, 1788–1790). Hänen itsevaltainen hallitsemistapansa aiheutti lopulta vakavan konfliktin aateliston kanssa, ja häntä vastaan syntyi salaliitto, joka johti hänen murhaansa.


 

 
Kustaa III tuli kuninkaaksi 25-vuotiaana, isänsä Aadolf Fredrikin kuoleman jälkeen. Ruotsin hallitusvalta kuului tuolloin säädyille, joten kuninkaan tehtäväksi jäi muodollisena valtionpäämiehenä toimiminen. Kustaalle ei kuitenkaan tällainen sivustakatsojan rooli riittänyt, sillä hänet oli kasvatettu valistuneen yksinvaltiuden kannattajaksi.

Rajaton itsevaltius oli vuoden 1721 perustuslailla muuttunut valtiopäivien, neljän säädyn, rajattomaksi vallaksi kuitenkin siten, että aatelissääty oli tasa-arvoisempi kuin toiset. "Vapauden aika" oli käytännössä aatelisvallan aikaa erityisesti ulko- ja sotilaspolitiikassa.

Näistä asioista päättävän salaisen valiokunnan voimasuhteet olivat: aatelisto 50, papisto 25, porvaristo 25 sekä talonpoikaissäädyn 25 edustajaa, jotka kutsuttiin ns. suuren salaisen valiokunnan istuntoon erittäin tärkeitä ratkaisuja tehtäessä - lähinnä kuulemaan valmista.

Toimeenpanovaltaa edusti valtioneuvosto (valtaneuvosto), johon kuului 12 - 14 valtioneuvosta sekä kansliapresidentti (vastasi pääministeriä). Valtioneuvosto esitteli lait (yleensä salaisen valiokunnan valmistelemat) säätyjen hyväksyttäviksi. Valtioneuvoston puheenjohtajana toimi kuningas, jolla oli kaksi ääntä ja jonka ääni ratkaisi äänestyksen mennessä tasan. Kuninkaan virallinen valta rajoittui äänivaltaan valtioneuvostossa.



 Kustaa III haarniskassa 1773

Yritettyään ensin turhaan vaikuttaa asioihin laillisilla keinoilla, päätti Kustaa lopulta turvautua armeijan avulla tehtävään vallankaappaukseen. Upseeristo oli ollut jo pitkään tyytymätön siihen, miten armeijan tarpeet huomioitiin valtiopäivillä. Kustaa arvioi, että armeija todennäköisesti asettuisi säätyjen ja kuninkaan välisessä konfliktissa kuninkaan puolelle.

Vallankaappauksen suunnittelu alkoi keväällä 1772. Kustaan tärkeimpinä avustajina suunnittelussa olivat suomalaissyntyinen vapaaherra Jakob Magnus Sprengtporten ja ruotsalainen ylijahtimestari Johan Christopher Toll. Sprengtportenin tehtävänä oli nostaa kapinaan Suomenlinnaan sijoitetut armeijan yksiköt, kun taas Tollin vastuulla oli Skåneen sijoitettujen joukkojen suostuttelu Kustaan puolelle. Tätä suunnitelmaa ryhdyttiin toteuttamaan elokuussa 1772.

Jakob Magnus Sprengtporten (1727 – 2. huhtikuuta 1786) oli suomalainen upseeri ja poliitikko. Hänellä oli merkittävä rooli Kustaa III:n vuonna 1772 tekemässä vallankaappauksessa.

 
 Jakob Magnus Sprengtporten

Sprengtportenin vallankaappaussuunnitelmaan sisältyi suuria riskejä. Kaikki sujui kuitenkin suunnitelmien mukaan aina sihen asti, kun olisi pitänyt lähteä kohti Tukholmaa.

Myrskyisän sään vuoksi jouduttiin Pohjanlahden yli purjehtimista lykkäämään, ja kun Sprengtporten vihdoin saapui joukkoineen Tukholmaan 19.8. 1772, oli kuningas jo ehtinyt tehdä oma-aloitteisesti vallankaappauksen. Kustaa III oli kuitenkin erittäin kiitollinen Sprengtportenille ja palkitsi tämän ylennyksellä kenraaliluutnantiksi.


Kustaan uhkapeli kannatti. Säätyjen 50 vuotta kestänyt valta romahti yllättävän nopeasti. Kustaa saneli 21. elokuuta 1772 uuden hallitusmuodon, joka säätyjen edustajien oli pakko hyväksyä sotilaiden läsnäollessa. Kansalla ei juurikaan ollut halua puolustaa säätyjä, sillä säätyvallan viimeiset vuodet olivat olleet poliittisesti hyvin riitaisia ja sekavia. Valtiontalous oli käynyt konkurssin partaalla.

Kustaa osasi varmistella kansansuosiotaan taitavalla propagandalla, joka liioitteli säätyvallan epäkohtia ja lupasi kuningasvallan tuovan vakautta ja parempaa elintasoa. Hän myös virkisti kansan muistoja Ruotsin aiemmasta suurvalta-asemasta ja esitteli itsensä Kustaa Vaasan ja Kustaa II Aadolfin urotekojen jatkajana.




Kustaa II Aadolf

Uusi hallitusmuoto siirsi toimeenpano- ja nimitysvallan kuninkaalle. Aiemmin toimeenpanovaltaa käyttänyt valtaneuvosto muuttui neuvoa-antavaksi hallintoelimeksi. Myös budjettivalta siirtyi kuninkaalle, tosin hän joutui määrävälein selvittämään valtakunnan rahojenkäyttöä säädyille. Uusille veroille oli saatava säätyjen suostumus.

Lainsäädäntövalta jaettiin kuninkaan ja säätyjen kesken, eli molemmilla oli toisaalta aloiteoikeus uusiin säädöksiin, toisaalta mahdollisuus estää uusien säädösten voimaantulo (ns. veto-oikeus). Valtiopäivien koollekutsumiseen oli oikeus vain kuninkaalla. Tuomiovalta annettiin valtaneuvostolle, jonka äänestyksissä kuninkaalla oli kaksi ääntä.

Kustaa otti hallitusmuotoonsa runsaasti vaikutteita Kustaa II Aadolfin vuoden 1611 hallitsijanvakuutuksesta. Sanamuodoltaan hallitusmuoto oli monin paikoin hyvin tulkinnanvarainen. Tämä saattoi johtua kiireellisestä laatimisaikataulusta, mutta tulkinnanvaraisuus saattoi myös olla tahallista. Kun syntyi epäselvyyttä jonkin säännöksen tarkoituksesta, saattoi kuningas tulkita sen omalta kannaltaan parhain päin.

Vuoden 1772 hallitusmuoto muutti Ruotsin perustuslailliseksi monarkiaksi, jossa kuninkaalla oli hyvin vahva asema.

 Vuoden 1772 hallitusmuotoa täydensi vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirja. Molemmat korvattiin Ruotsissa vuoden 1809 hallitusmuodolla. Suomessa molemmat pysyivät voimassa koko autonomian ajan ja ne korvasi vasta vuoden 1919 hallitusmuoto, joka puolestaan korvattiin vuonna 2000 uudella perustuslailla.

Vaikka Kustaa lisäsikin huomattavasti kuninkaan valtaa, oli hänellä eurooppalaisiin virkaveljiinsä verrattuna varsin vaatimaton asema. Esimerkiksi Ranskassa ja Preussissa kuningas oli ehdoton itsevaltias, jonka ei tarvinnut jakaa valtaansa kenenkään kanssa.

Valtatyhjiössä
Turussa 21-8 2023
Simo Tuomola

Aarnikotka Grip

Tänään 20-8 tulee kuluneeksi tasavuosia mahtimies Bo Joninpoika Gripin kuolemasta 1386. Hän vaikutti voimakkaasti Turun ja Suomen elämään kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen aikana. Hänet haudattiin Vadstenan luostarikirkkoon.


  Grip-suvun vaakuna.

Albrekt Mecklenburgilainen (noin 1338–1412) oli Ruotsin kuningas 1364–1389 ja Mecklenburgin herttua. Albrekt oli Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan siskon Eufemia Eerikintyttären poika.




 
 Albrekt Mecklenburgilaisen kuninkaallinen sinetti, jossa on näkyvissä tre kronor -aihe.

Saksalainen ruhtinas Albrekt Mecklenburgilainen purjehti syksyllä 1364 Turkuun piirittämään lähes kymmeneksi kuukaudeksi norjalaisen linnanpäällikkö Narve Ingevaldssonin isännöimää linnaa. Turun linna antautui Albrekt-kuninkaan väelle ruokavarastojen loputtua, linna vallattiin ja osin poltettiin kesällä. Linnan käskynhaltijaksi asettui saksalainen Ernst von Drotzem.

Albrektin aikana todellinen valta oli aatelilla, erityisesti Bo Jonsson Gripillä. Uransa huipulle päästyään hän oli onnistunut saamaan läänityksikseen kolmanneksen Ruotsista ja koko Suomen, joissa hän valta-asemaansa käyttäen keräsi vieläkin mittavamman yksityisomaisuuden.


Bo Joninpoika Gripin läänitykset vuonna 1386. Kartta vuodelta 1880.


Kun herra Bo kuoli vuonna 1386, Albrekt yritti saada vallan (ja vainajan hallussa olleet linnoitukset) omiin käsiinsä, mutta aateliset haluten estää keskusvallan voimistumista liittoutuivat Tanskan kuningattaren Margareetan kanssa. Vuonna 1389 Margareetan joukot löivät Albrektin taistelussa ja hänet vangittiin.


Bo Joninpoika Grip (s. 1330-luvulla – k. 20. elokuuta 1386) on nykyisen historiankirjoituksen käyttämä nimi henkilöstä, jonka aikalaiset tunsivat Ruotsissa nimellä herra Bo Jonsson. Hänen vaakunakuvionsa oli aarnikotka (grip). Bo Joninpoika liittyi läheisesti Turun ja Suomen historiaan 1300-luvulla.

Bo Joninpoika oli keskiaikainen ruotsalainen mahtimies ja uransa huipulla Ruotsin valtakunnan drotsi. Hän kuoli kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen kaudella, jonka heikon aseman vuoksi hän oli onnistunut hankkimaan sellaisen varallisuus- ja mahtiaseman, että oli kuningastakin mahtavampi.

Bo Jonsson kallades drots. Drotsen var den som skulle se till att lagarna i landet följdes.
 
Bo oli yleisten väitteiden mukaan hankkinut suuren osan omistuksistaan varsin kyseenalaisin keinoin - kiristämällä, pakottamalla, verottamalla jne.

Hänelle eri puolilla Ruotsia ja Suomea läänitettyjen linnaläänien kuului sen ajan oikeuskäytännön mukaan palautua kruunulle muutaman vuoden sisällä lääninherran kuolemasta. Siten oikeudelliselta ja eettiseltä kannalta ei voida suoraan sanoa, etteikö Gripin perinnön monien osien palauttaminen kruunulle ollut oikeudenmukaista.

Osan omistuksistaan ja läänityksistään Bo Joninpoika oli saanut panteiksi kuninkaalle antamiensa lainojen vakuudeksi.

 

Kuninkaansali oli koko Itämaan (Suomen) merkittävin maallinen huone 1300-luvun alusta 1500-luvun puoliväliin. 

1370-luvun alussa Bo Joninpoika Grip asui pitkään Turun linnassa ja hän toimeenpani linnassa suuria parannuksia ja korjauksia vuonna 1373.

 


Bo Jonsson Grip vierailee Turussa ensi kertaa maaliskuussa 1372. Vuotta myöhemmin mahtimies ottaa linnan haltuunsa nousten samalla Suomen itsevaltiaaksi. Linnanvoudiksi Turkua isännöimään tulee Jaakko Abrahaminpoika Djekn.

Linna korjataan perinpohjaisesti, pitäen sisällään neljäkymmentä huonetta, mm. kuninkaalla on oma huoneistonsa ja käskynhaltijalla omat huoneensa. Naiset oleskelevat rouvaintuvassa ja hartautta harjoitetaan linnan kappelissa. Bo Grip saa käytännössä haltuunsa koko Turun linnaläänin.
 
 
Turku sinänsä kilpailee tasavertaisesti Ruotsin toiseksi suurimman kaupungin tittelistä Kalmarin kanssa. Asukkaita täällä on 2000 ja kaupungin pinta-ala on noin 15 hehtaarin suuruinen.

Raaseporin Snappertunassa. Linna mainitaan ensimmäistä kertaa historiallisissa dokumenteissa vuonna 1378. Mahtimies Bo Joninpoika Grip rakennutti Raaseporin linnan ensimmäiset muurit paikalle 1360–70-luvuilla tasapainottaakseen Suomenlahden toisella puolella sijainneen vilkkaan hansakaupungin Tallinnan vaikutusta.

Gripin valtakaudella (1362) Suomi sai oikeuden lähettää edustajansa kuninkaanvaaliin ja tuli siten täysivaltaiseksi osaksi Ruotsia. Suomalaiset saivat 15.2. oikeuden osallistua kuninkaan vaaliin Moran kivillä Upplandissa. Haakon nousi tuolloin mukaan valtataistoon ja kuninkaaksi ennen Albrekt Mecklenburgilaista.

Kun hänen poikansa Knut Juhonpoika Grip pyrki pyrki valtaan 1396, tekivät Albrektin kannattajat jälleen ryötöretken Turkuun, tuhoten mm. Koroisten Turun linnakkeen. Asialla oli tuolloin kuninkaan valtuuttamina merirosvojoukko Vitaliveljekset eli vitaliaanit, jotka saivat linnanvouti Jaakko Djäknin puolelleen ja niin Turun linnasta tuli Vitaliveljesten rosvoretkien tukikohta.

Aarnikotkana
Turussa 20-8 2023
Simo Tuomola

Utile dulci

Tänään 19-8 kirjaamme ylös jälleen yhden sellaisen päivämäärän, joka tulisi erityisesti huomioida aina vietettäessä Turun Kulttuurivuotta. Tänään tulee kuluneeksi näet tasavuosia siitä, kun Porthanin ympärille ryhmittynyt salaseura Aurora järjesti Turussa 19-8-1773 maamme ensimmäisen julkisen konsertin.

Konsertti järjestettiin vuotta aiemmin tapahtuneen Kustaa III vallankaappauksen kunniaksi, kun valistunut monarkki oli uuden hallitusmuodon myötä kaapannut vallan säädyiltä elokuussa 1772. Musiikkiharrastus oli Tukholmassa laajentunut jo hovin ulkopuolelle ja sinne oli 1766 perustettu salaseura Utile dulci, jonka kokouksissa musiikilla oli tärkeä rooli. Tähän seuraan kuuluivat suomalaisista mm. Carl Fredrik Fredenheim, Pehr Jusleen sekä hänen serkkunsa Henrik Gabriel Porthan.

 

Elokuussa 1770 Utile dulcen esikuvan innoittamina miehet perustivat Turkuun oman salaseuransa Auroran. Se pisti pystyyn Suomen ensimmäisen sanomalehden ja käänsi sääntömuutoksen myötä 1773 huomionsa myös kansan musiikilliseen sivistykseen. Tuomiokirkon urkurille oli aikoinaan myönnetty yksinoikeus huolehtia musiikista kaupungista, eikä se herroja tyydyttänyt.

Carl Petter Lenning ei heidän mielestään hoitanut kunnolla esim. vuoden 1772 promootiomusiikkia ja niinpä Aurora-seuran vuoden 1773 sääntömuutoksessa lausutaan julkisen konserttitoiminnan syntysanat Turussa:

Hyvää musikaalista makua ei voida onnellisesti levittää, ellei Yleisö saa kuulla hyvin järjestettyjä ja esitettyjä Konsertteja; ja se kustannus, mikä tästä koituu, on kohtuuden mukaan korvattava. Siten voi Yhdyskunnan musikaalinen luokka, tarvittaessa muiden taitavien muusikkojen avustamana, kernaimmin Yhdyskunnan omassa huoneistossa, joka siltä osin järjestetään vapaaksi, silloin tällöin esittää Yleistä musiikkia, parhaitten mestarien teoksia; joihin pilettejä voidaan myydä siihen hintaan ja tulo käyttää niihin tarpeisiin, jotka Yhdyskunta parhaaksi ja hyödyllisimmiksi havaitsee. Sellaisia Yleisiä konsertteja ei sen vuoksi järjestetä ilman koko Yhdyskunnan suostumusta, koska myös jäsenet, lukuun ottamatta musikaalista luokkaa, maksavat pilettinsä.

 

 

Ensimmäisen julkisen konserttinsa Aurora-seura järjesti siis 19.elokuuta 1773 ja Auroran lehti raportoi siitä näin:

eräs taitava ääni lauloi tätä tilaisuutta varten sävelletyn, sopivin säkeistöin varustetun aarian (en til detta tillfället componerad Aria, med tjenlige verser, af en skickelig röst blef utsungen).

Myöhempi salapoliisityö on arvioinut konsertin mahdollista sisältöä näin:

Aariaa on arveltu joko katedraalikoulun laulunopettajan Johan Lindellin tai Turussa opiskelleen runoilijan, myöhemmin mm. Joseph Martin Krausin (1756—92) suuroopperan Aeneas i Carthago libretistinä tunnetuksi tulleen Johan Henrik Kellgrenin säveltämäksi.

Luultavasti konsertissa kuultiin myös sotilaskapellimestari Johan Fredrik Jahnin (n. 1730 — n. 1791) johtaman, Auroran musikaalisen luokan jäsenistä ja sotilassoittajista koostuvan orkesterin esityksiä, kuten seuran toisessakin, 21. elokuuta 1774 järjestämässä konsertissa, joka jäi myös sen viimeiseksi. Molemmista konserteista Jahnille ja hänen sotilassoittajilleen maksettiin palkkio.

Julistuksen mukaisesti avoin konsertti pidettiin "Yhdyskunnan omassa huoneistossa" Aurajokirannassa vanhan Kirjaston edustalla sijainneessa kauppias ja laivanvarustaja Baerin kolmikerroksisessa talossa, jonka keskikerroksessa Aurora-seura kokoontui.

Luultavasti konsertissa kuultiin myös sotilaskapellimestari Johan Fredrik Jahnin (n. 1730 — n. 1791) johtaman, Auroran musikaalisen luokan jäsenistä ja sotilassoittajista koostuvan orkesterin esityksiä, kuten seuran toisessakin, 21. elokuuta 1774 järjestämässä konsertissa, joka jäi myös sen viimeiseksi. Molemmista konserteista Jahnille ja hänen sotilassoittajilleen maksettiin palkkio.

Julistuksen mukaisesti avoin konsertti pidettiin "Yhdyskunnan omassa huoneistossa" Aurajokirannassa vanhan Kirjaston edustalla sijainneessa kauppias ja laivanvarustaja Baerin kolmikerroksisessa talossa, jonka keskikerroksessa Aurora-seura kokoontui.


Musisoiden
Turussa 19-8-2023
Simo Tuomola

Nöteborg

 

Nöteborg

Tänään 12-8 tulee kuluneeksi tasavuosia Pähkinäsaaren rauhan solmimisesta 12. elokuuta 1323.

1323 – Pähkinäsaaren rauha: Ruotsi ja Novgorod sopivat ensimmäistä kertaa yhteisestä rajasta (Ruotsin itäraja kulki nyky-Suomen halki).

 

 

  Tässäpä tuo pähkinä on selvästi kopioon präntättynä:

 

  

 Текст договора в поздней копии.

 

Treaty of Nöteborg, also known as Treaty of Oreshek (Finnish: Pähkinäsaaren rauha), is a conventional name for the peace treaty that was signed at Orekhovets (Swedish: Nöteborg, Finnish: Pähkinäsaari) on August 12, 1323. It was the first settlement between Sweden and Novgorod Republic regulating their border. Three years later, Novgorod signed the Treaty of Novgorod with the Norwegians.

 

Recently, the name "Treaty of Pähkinäsaari" has appeared in some of the English language literature, as a direct translation of the contemporary Finnish name of the treaty, Pähkinäsaaren rauha. "Pähkinäsaari" was the Finnish name for the island on which the fortress was built.

 

 

Оре́ховский мир (Ореховецкий мир, Нотебергский мир) — первый мирный договор о установлении границ между Новгородской землёй и Шведским королевством. Заключён 12 августа 1323 в крепости Орешек (Ореховец), после 30 лет военных действий. По Ореховскому мирному договору западная часть Карельского перешейка и соседняя с ней область Саволакс отошли к Шведскому королевству, восточная часть перешейка с Корелой осталась в составе Новгородской земли.

 

 

 

 

 Perinteinen tulkinta Pähkinäsaaren rauhan säätämästä rajasta.

 

Pähkinäsaaren rauha oli Ruotsin alaikäistä kuningasta Maunu Eerikinpoikaa ohjanneen holhoojahallituksen ja Novgorodin tasavallan välillä 12. elokuuta 1323 solmittu rauhansopimus. Rauhansopimus päätti pitkähkön sotajakson näiden kahden valtion välillä.

 

Novgorodin tasavalta (ven. Новгородская республика, Novgorodskaja respublika, kirkkoslaaviksi Новгородская земьля, Novgorodskaja zemlja) oli Novgorodin kaupungin ympärille rakentunut keskiaikainen valtio Luoteis- ja Pohjois-Venäjällä 1136–1478.

 

Kaupunki johti Venäjän taistelua Ruotsin ja Saksalaisen ritarikunnan hyökkäyksiä vastaan. Vuonna 1240 Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevski löi ruotsalaiset Nevan taistelussa ja vuonna 1242 kaupungissa muodostettu sotajoukko kukisti ristiritarit Peipsijärven jäällä (Peipsijärven taistelu). Novgorodin ja Ruotsin välillä vuonna 1323 solmittu Pähkinäsaaren rauha jakoi Karjalan. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 määriteltiin raja Ruotsia vastaan.

 

 Peipsijärven taistelu.

 

Maunu Eerikinpoika (1316 – 1. joulukuuta 1377) oli Ruotsin kuningas 1319–1364.
Maunun puolesta sijaishallitsijana Ruotsissa toimi Pähkinäsaaren rauhan solmimisen aikaan hänen isänäitinsä kuningatar Helvig Holsteinilainen (noin 1260-1324).  Vuonna 1276 Maunu Ladonlukko oli mennyt naimisiin Holsteinin Helvigin kanssa, joka kuului Sverkerien sukuun.

 

 

Pähkinäsaaren sopimus on vanhin tunnettu Ruotsille itärajan määrittelevä rauhansopimus. Varsinaista alkuperäistä rauhansopimusta ei ole säilynyt nykyaikoihin. Tallella on ainoastaan erikielisiä myöhäisiä versioita, jotka eroavat jossain määrin toisistaan. On myös mahdollista, että rauhansopimus oli alun perin suullinen. Tämä selittäisi, miksi myöhemmät kirjoitetut sopimuksen versiot poikkeavat toisistaan.

 

Ruotsin puolelta hyökättiin 1396 Käkisalmen lääniin, mistä on tuohikirje dokumenttina. 1411 ruotsalaiset tuhosivat Tiurin linnan, venäjäksi Tiverskin, linnan, Räisälässä. Linna sijaitsi vanhan Vuoksen saarella. Mainintoja linnoista on venäläisissä asiakirjoissa vuosilta 1390 ja 1404.

1478 Moskovan suuriruhtinaskunta valloittaa Novgorodinmaan ja alkaa sotia Ruotsia etäämmälle. 1495 sotatoimista seurasi Viipurin pamaus.

 
 
 Olaus Magnus on kuvannut vuonna 1539 Carta marinassa Viipurin pamauksen tulivuoren kaltaiseksi.

 
Vuonna 1475 ruotsalaiset alkoivat rakentaa Olavinlinnaa (nyk. Savonlinnassa) alueelle, jota Novgorodin seuraajavaltio Moskovan suuriruhtinaskunta piti oman rajatulkintansa mukaan itselleen kuuluvana. Tästä koitui runsaasti vaikeuksia.

Vuonna 1595 Venäjä myöntyi Täyssinän rauhassa uuteen rajasopimukseen, joka vahvisti Savon ja Pohjois-Suomen kuulumisen Ruotsille.


Rauhanpähkinöitä
Turussa  12-8 2014
Simo Tuomola