Salomon Illen pää

Tänään 31-7 löydämme itsemme Kastelholman linnasta Ahvenanmaalta. On vuosi 1599 ja Kaarle-herttua on jälleen kerran päättänyt valloittaa linnakkeen itselleen kuningas Sigismundin joukoilta.
 

Tällä kertaa hyökkäys myös onnistuu ja lopulta Kastelholma antautuu taisteluitta, kun herttuan hyökkäystä johtava amiraali Joakim Scheel oli edellisenä päivänä ilmoittanut linnaketta puolustaneelle käskynhaltija Salomon Illelle, että hänellä on mukanaan neljä järeää tykkiä murjomaan linnoitusta tarvittaessa. Linnakkeen upseerit toimitettiin Turkuun mestattavaksi.


Salomon (t. Salomo) Ille (k. 6. syyskuuta 1599 Turku) oli sotilas ja linnanpäällikkö.
Illen syntymäaika ja -paikka eivät ole tiedossa, mutta hänen vanhempansa olivat amiraali Maunu Ille ja Margareta Stålarm.

Ille toimi Käkisalmen linnan päällikkönä ja Klaus Flemingin alipäällikkönä nuijasodassa vuonna 1591. Talonpojat ryöstivät kostoksi hänen kartanonsa Rövarnäsin Paraisilla vuonna 1598.

Sittemmin Ille toimi Savossa ja Pohjanmaalla Sigismundin hyväksi. Flemingin seuraaja Arvid Stålarm määräsi hänet Kastelholman linnan päälliköksi 1599, mutta hän joutui antautumaan Kaarle-herttuan amiraalin Jaakkima Scheelin johtamille joukoille 31. heinäkuuta. Ille mestattiin Turussa.



 
 Wappen der von Scheel(e)

 Joakim Scheel, Jaakkima Scheel, Joachim Scheel, sukunimi myös: Scheele tai Scheelen (k. 14. huhtikuuta 1606 Turku) oli saksalaissyntyinen sotilas, Ruotsin laivaston yliamiraali vuodesta 1596. Hän johti Kaarle-herttuan laivastoa kummallakin Suomen retkellä vuosina 1597 ja 1599. Hän oli Turun linnan käskyhaltija 1599–1600, sitten yliamiraali Liivinmaan sodassa.

Kastelholma (ruots. Kastelholm) on linna Ahvenanmaan Sundissa. Sitä alettiin rakentaa 1300-luvun loppupuolella, ja siitä tuli Ahvenanmaan hallintokeskus 1400-luvun alussa. Linna piti asemansa vuoteen 1634.

 .
 Kastelholma vuonna 1944.

Ahvenanmaa kiinnosti Kustaa Vaasaa, ja hän vietti kevättalvella 1556 muutaman kuukauden Kastelholmassa. Samana vuonna kuninkaan pojasta Juhanasta tuli Suomen herttua.

Juhana oleskeli linnassa 1557, 1559 ja 1561 ja piti siellä syksyllä 1571 vankina veljeään Eerik XIV:ttä ja tämän vaimoa Kaarina Maununtytärtä. Eerikin vankikamarina ollaan pidetty Kuretornin pientä huonetta sen kolmannessa kerroksessa.

Juhana III läänitti Kastelholman Katariina Stenbockille eliniäksi vuonna 1569. Arvid Stålarm lähti tammikuussa 1599 18 reen ja 40 miehen kanssa jäiden yli Ahvenanmaalle, kun Kaarle-herttuan käskynhaltija Hans Klaunpoika oli lähtenyt Tukholmaan. Stålarm valtasi Kuningas Sigismundin puolesta Kastelholman taisteluitta ja asetti käskynhaltijaksi Salomon Illen.

 
Katariina Stenbock (22. heinäkuuta 1535 Torpa stenhus, nykyinen Tranemon kunta – 13. joulukuuta 1621) oli Ruotsin kuningatar 1552–1560. Hän oli viimeinen Kustaa Vaasan kolmesta puolisosta. Katariinan edeltäjä oli hänen tätinsä Margareeta Leijonhufvud. Hän eli leskikuningattarena yli kuusi vuosikymmentä ja oli äitipuoli kahdeksalle serkulleen. Kustaan kuoleman jälkeen Katariina asettui Strömsholmin linnaan ja hänellä oli eläkelääninään myös Ahvenanmaa.

Kaarle-herttua pyrki valtaamaan linnan takaisin Sigismundilta ja lähetti huhtikuussa 1599 Hans Klaunpojan Ahvenanmaalle 400 miehen kanssa. Kastelholman piiritys epäonnistui täysin, kuten kävi myös seuraavellekin yritykselle heinäkuun puolivälissä. 

Ratkaiseva taistelu Kastelholmasta käytiin 31. heinäkuuta, kun herttuan hyökkäystä johti amiraali Joakim Scheel, joka oli edellisenä päivänä ilmoittanut Illelle tuoneensa mukanaan neljä järeää tykkiä. Kastelholma antautui taisteluitta. Upseerit vietiin Turkuun mestattaviksi.

Kun kuningas Sigismund pannaan 24. heinäkuuta 1599 viralta ja Kaarle-herttuasta tulee kuningas Kaarle IX, alkavat Vaasa-suvun miehet selvitellä välejään Turussa. Amiraali Scheel tuo 150 aluksella 5000 miestä Ispoisiin 26. elokuuta ja myös herttua itse purjehtii Turun saaristoon.



 
 Albert Edelfeltin maalaus Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista vuodelta 1878 Ebba Stenbock uhmakkaana.

Ebba Stenbock (k. 8. maaliskuuta 1614 Ruotsi) oli ruotsalainen valtarouva. Hän oli käskynhaltija Klaus Flemingin aviopuoliso ja Ruotsin kuningatar Katariina Stenbockin sisar ja sitä kautta kuningas Kustaa Vaasan käly. Vuonna 1597 hän toimi väliaikaisesti Suomen käskynhaltijana.

Arvid Eerikinpoika Stålarm puolustaa Turun linnaa 400-500 miehen voimin. Scheel piirittää linnaa ja mestauttaa varoitukseksi 7 Kastelholmassa 31-7 vangittua miestä, pistäen seipään nokkaan mm. Salomon Illen pään. Linna antautuu 16. syyskuuta 1599.

Arvid Eerikinpoika Stålarm (1549–1620) oli ruotsalainen sotilas ja hallintomies, joka toimi Suomen käskynhaltijana 1597–1599. Stålarm oli 1561 paašina Juhana-herttuan (myöhemmin Juhana III) hovissa Turussa, yleni 1571 ratsumestariksi ja 1579 ylimajoitusmestariksi.

 
 Kung Sigismund till häst. Kuningas Sigismund.

Myöhemmin, kun paljastui että Stålarm oli ollut kirjeenvaihdossa Sigismundin kanssa, Kaarle menetti luottamuksensa Stålarmiin ja vangitutti hänet. Vuonna 1605 hänet tuomittiin Linköpingissä uudelleen kuolemaan, mutta tuomiota ei pantu täytäntöön, vaan hän sai elää vankina Gripsholmin linnassa kuolemaansa saakka.

Kaarle-herttua teki siis  toisen retken Turkuun 1599 murtaen Marttilan taistelussa suomalaisten vastarinnan ja vallaten Turun linnan uudelleen. Stålarm antautui ja sai kuolemantuomion, mutta hänet armahdettiin ja vietiin vangittuna Ruotsiin ja näin hän vältti Turun verilöylyn.

Kuvamme Tukholma sai verilöylynsä 1520 - Turku 1599. Tukholman verilöylyssä 7.–10. marraskuuta 1520 osa Ruotsin ylimmästä rälssistä mestattiin tanskalaisen unionikuningas Kristian II:n kruunajaisten jälkeen pidettyjen kruunajaisvaltiopäivien yhteydessä.

 Turun verilöyly oli Turussa 10. marraskuuta 1599 toimeenpantu joukkorangaistus, jossa mestattiin 14 Kaarle-herttuan (myöhemmin kuningas Kaarle IX) Suomessa vaikuttanutta vastustajaa. Sigismundin ja Kaarlen valtataistelussa Kaarle löi Sigismundin joukot Ruotsissa Stångebron taistelussa 1598 ja teki sen jälkeen retken Suomeen nujertaen vastarinnan ja mestauttaen säätyjä kuulematta Suomen johtavia aatelisia.

Verilöylyssä mukana
Turussa 31-7 2017
Simo Tuomola

Pikkuvihassa

Tänään 30-7 juhlimme Turun raatihuoneella vähän pitkin hampain venäläisen vallan keulakuvan synttäreitä, tulee näet kuluneeksi tasavuosia Suomen kenraalikuvernööri Johan Balthasar von Campenhausenin syntymästä Tukholmassa 1689. Eletään pikkuvihan viimeistä vuotta 1743.
 
 Vapaaherra, kenraaliluutnantti Johan Balthasar von Campenhausen.

Johan Balthasar von Campenhausen (30. heinäkuuta 1689 Tukholma – 28. tammikuuta 1758 Pietari) oli kenraali ja venäläisten nimittämä Suomen kenraalikuvernööri pikkuvihan aikana 1742-1743.

После увольнения из русской армии, он служил два года в качестве генерал-губернатора Финляндии с 1742 по 1744 год.

Von Campenhausenin vanhemmat olivat Pohjanmaan rykmentin eversti Johan Herman von Campenhausen ja Agnes Margareta Gyldenhoff. Hän tuli 1708 kuningas Kaarle XII:n drabanttijoukkoihin,  joutui Puolassa vangiksi 1710 ja siirtyi ensin puolalaisten ja sitten venäläisten palvelukseen. Everstiksi hänet ylennettiin 1717 ja myöhemmin kenraalimajuriksi.

 
 Suvun aatelisvaakuna.


Katsotaanpas vähän miltä Turussa tuolloin oikein näyttikään;

 
Asuinrakennusten pitkä sivu oli kadulle tai joelle päin. Pihan puolella sijaitsivat ulkorakennukset: puuvaja, vaunuvaja, varastoaitat, talli, lantavaja ja pihatto. 1700-luvulla loppui sikojen pito kaupungissa niiden aiheuttaman epäsovun ja vaivan vuoksi - siat kun karkailivat minne mielivät.

Turun raatihuone, piirros vuodelta 1735. 

 

Vuonna 1735-1736 Turun suurtorin äärelle oli rakennettu tornillinen raatihuone. Tiilestä rakennetussa ja keltaiseksi rapatussa raatihuoneessa oli aikaa ilmoittava tuntikello. Rakennuksen piirsi muurarimestari Samuel Berner, joka oli saanut oppinsa Tukholman kuninkaanlinnan työmaalla.


Samuel Berner (k. 10. elokuuta 1759 Siuntio) oli Suomessa 1700-luvulla vaikuttanut saksalaissyntyinen muurimestari ja arkkitehti, jonka suunnittelemia rakennuksia on useissa Suomen kaupungeissa. Häntä on pidetty Suomen rakennustaiteen historian ensimmäisenä varsinaisena arkkitehtina.

Turun linnan alue vuonna 1799.
 
Kun Suomi joutui hattujen sodassa venäläisten miehittämäksi, von Campenhausen nimitettiin syksyllä 1742 Suomen kenraalikuvernööriksi Turkuun ja hän sai hoitoonsa taloudelliset, oikeudelliset ja kirkolliset asiat.  Piispa Jonas Fahlenius pakeni pikkuvihan aikana monien muiden kaupungin johtomiesten tavoin Ruotsiin ja hänen sijaisenaan toimi Johan Wallenius.
 
 Johan Fredrik Wallenius

 Jonas Fahlenius (1674–1747) oli ruotsalais-suomalainen piispa. Hän toimi Turun piispana vuosina 1734–1746. Fahlenius oli syntyisin Falunista, Ruotsista. Hän muutti Suomeen vasta Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1721. Ennen piispaksi tuloaan hän toimi logiikan ja metafysiikan sekä teologian professorina ja vuodesta 1728 tuomiorovastina.
 
 Turun piispa, professori Jonas Fahlenius

Johan Wallenius (1698-1746) oli suomalainen teologian tohtori ja Turun akatemian logiikan ja metafysiikan professori. Kun piispa Jonas Fahlenius pakeni pikkuvihan aikana Ruotsiin Wallenius toimi piispan sijaisena.

 

 Turun linna vuonna 1724.

Ylimpiin hallintovirkoihin nimitettiin kenraalikuvernöörin esityksestä virolaisia ja liivinmaalaisia henkilöitä ja suomalaisia taas alempiin. Turun rauhan jälkeen 1743 syksyllä von Campenhausen palasi Venäjälle, missä hän sai tehtäväkseen laatia esityksen Viipurin läänin hallintoa varten.

Vesivärityö kirkkoalueesta 1814.

 1751 – Fredrik I, Ruotsin kuningas (1720–1751) (s. 1676).

Fredrik I toimi Ruotsin kuninkaana vuosina 1720-1751 eli hänen aikanaan solmittiin ensin isonvihan päättänyt Uudenkaupungin rauha 30.8. 1721 ja pikkuvihan päättänyt Turun rauha 7.8. 1743.

Turun rauha on Turussa 7. elokuuta 1743 solmittu Venäjän ja Ruotsin välinen rauhansopimus, joka päätti vuosina 1741–1743 käydyn hattujen sodan ja sen aiheuttaman pikkuvihana tunnetun venäläismiehityksen Suomessa.

 Turku vuonna 1811.

1700-lukua leimasi kaupungissa myös teollisuuden kasvu. Turussa toimi 1700-luvulla kaksi valtakunnan suurimpiin kuulunutta tupakkatehdasta. Laivojen rakentaminen alkoi Turussa vuonna 1732 perustetulla Åbo Gamla Skeppswarf -telakalla, ja telakkateollisuudesta kehittyi aikaa myöten kaupungin merkittävin teollisuudenhaara.

Myös asukasluku nousi ja oli vuosisadan vaihtuessa jo noin 11 000. 1700-luvun lopulla myös kulttuuri ja tiede kukoistivat kaupungissa. Tästä esimerkkeinä olivat esimerkiksi ensimmäisen kasvitieteellisen puutarhan ja laboratorioiden perustaminen, sekä Suomen vanhimman sanomalehden Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ilmestyminen vuonna 1771.

Vuonna 1790 Turussa perustettiin myös Suomen vanhin yhä toimiva yhdistys, Musikaliska Sällskapet i Åbo eli Turun Soitannollinen Seura.

Pikkuvihassa
Turussa 30-7 2017
Simo Tuomola

Pyhä Olavi

Tänään 29-7 vietämme Pyhän Olavin kuolinpäivää ja sen kunniaksi myös Olavin nimipäivää. Turussa Olavin kultista muistuttaa mm. Mustainveljestenkuja.

1030 – Olavi Haraldinpoika, pyhimykseksi julistettu Norjan kuningas (s. 995).


Medeltida sankt Olofskulptur i Sankt Olofs kyrka i byn Sankt Olof i Skåne.

 
Olavi Pyhä tai Pyhä Olavi eli Olavi Haraldinpoika (norj. Olav II Haraldsson den hellige, muinaisnorjaksi Oláfr hinn helgi, 995–1030) oli Norjan kuningas 1015–1030. Olavi Pyhä on Norjan kansallispyhimys ja kaikkien ritareiden ja sotilaiden suojeluspyhimys.


Olavia alettiin pian pitää pyhimyksenä, ja hänen haudastaan Trondheimin tuomiokirkossa tuli pohjoismaiden keskeisin pyhiinvaelluskohde.





Nuoruudessaan Olavi Haraldinpoika Vahva oli menestyksekäs viikinki. Hän osallistui viikinkiretkille muun muassa Itämerellä.

Kun muinaistulien järjestelmä varoitti, väki siirtyi turvaan uhkan alta. Näin kävi mm. kun Norjan kuningas ja myöhempi kansallispyhimys Olavi Pyhä (995-1030) osallistui vuonna 1008 viikinkinä Suomeen suuntautuneelle ryöstöretkelle; merkkitulin varoitettu väki matkasi turvaan rannikolta sisämaahan, kuningas joutui väijytykseen, mutta onnistui pakenemaan.

Olavi on suomalainen muoto muinaisskandinaavisesta nimestä, joka on esiintynyt muodoissa Aleifr, Anleifr ja Olafr ja tarkoittaa esi-isien jälkeläistä, sukunsa vesaa.

Erityisen suosituksi nimen eri muodoissaan on varsinkin pohjoismaissa tehnyt Norjan ensimmäinen kristitty kuningas Olavi Pyhä (norj. Olav den hellige, alkujaan Oláfr hinn helgi), jonka kuolin- ja muistopäivä, Pyhän Olavin päivä, 29. heinäkuuta, on nykyisinkin Olavin nimipäivä. Hänen mukaansa on myös Olavinlinna saanut nimensä.



Kuparipiirros Olavinlinnasta 1700-luvun loppupuoliskolta. Pohjoisesta päin kuvatussa kuvassa on näkyvissä vielä kaikki linnan viisi tornia.

Meille Turkuun Pyhän Olavin kultti levisi 1000-luvun lopulla viikinkiretkien ja kaupankäynnin välityksellä ja vuonna 1249 perustettiin tänne Koroisten piispanlinnan suojiin Pyhän Olavin Dominikaaniluostari. Vuoden 1287 tienoilla jo alettiin suunnitella Lyypekinmäelle nykyisen Kaskenmäen kohdalle konventtia, kerjäläisjärjestön omia rakennuksia, jonne päästiin muuttamaan 1291.
 
Viime vuosisadan alkupuolella julkaistussa kirjassa julkaistu valokuva Turun dominikaanikonventin sinetistä. Sinettiä säilytetään Tukholmassa. 

 
 Konventti Lyypekinmäellä käsitti sisäpihan, 6-7 huoneiston asuinsiiven, hautausmaan ja köyhäinhoitolan. Konventissa työskenteli kymmenkunta mustakaapuista veljestä. Hautausmaa sijaitsi aikoinaan nykyisen Kaskenmäen alarinteessä.

 



Dominikaanien vaikutuksesta kasvavaan Turkuun kertoo sekin, että 1330 dominikaanien liturgia määrättiin koko Suomen hiippakunnan liturgiaksi. Luostari sai rakentamiseen ja ylläpitoon runsaasti lahjoitusvaroja ja yhtenä tulonlähteenä oli osuus Halisten myllystä, jota mustatveljet joutuivat puolustamaan vuonna 1360.

Luostari toimi myös ylimystön turvapaikkana, kun esim. vuonna 1465 kuningas Kaarle Knuutinpoika menetti virkansa ja majaili Turussa mustainveljesten luostarissa puutetta kärsien. 1467 hänet valittiin kuitenkin jälleen Ruotsin kuninkaaksi. Konventti oli voimissaan aina vuoteen 1537 saakka, jolloin se tuhoutui tulipalossa ja lopulta Kustaa Vaasa kuljetutti osan luostarin tiilistä 1543 Kastelholmaan.
  Foto: Seilo Ristimäki 
Dominikaanikonventin muistomerkki Turun Olavinpuistossa Kimmo Ojaniemen toteuttamana. Teos paljastettiin 7.10.2005.
Pyhä Olavi eli Olavi Haraldinpoika oli viikinkiylimystöön kuuluva henkilö (995–1030). Viikinkimatkojensa aikana hänet kastettiin kristityksi. Vuonna 1015 Olavista tuli monien vaiheiden jälkeen Norjan kuningas, joka joutui kuitenkin 1028 luopumaan vallasta ja pakenemaan Novgorodiin.
Olavin pahimman vastustajan kuolema sai hänet palaamaan 1030 Norjaan, missä hän kuoli Stiklestadissa (Trondheimin lähellä) taistelussa 29.7.1030. Tämä päivä on nykyisessäkin kalenterissa Olavin nimipäivä.

Mikä oli Olavi-kultin nopean leviämisen salaisuus? Pohjoismaalaiset ilmeisesti kokivat hänet omaksi pyhimyksekseen siksi, että hänen viikinkipersoonassaan oli monia kansanomaisia piirteitä.
 
 Kuningas Olavin kuolema Stiklarstadin taistelussa 29.7. 1030. Olavi sai kolme kuolettavaa iskua, ensimmäisen kirveestä, toisen keihäästä ja kolmannen miekasta. Halfdan Egediuksen kuvitusta Snorri Sturlusonin Norjan kuningassaagoihin.
Pyhän Olavin ajateltiin jo 1000–1100-luvuilla suojelevan talonpoikia Norjan ikuisena kuninkaana ja taistelussa voittaneena sankarina. Hänen suosioonsa vaikuttivat myös kertomukset hänen ihmeteoistaan. Englantilaiset ja saksalaiset lähetystyöntekijät käyttivät hyväkseen Olavi-kulttia opetustyössään Pohjoismaissa.

Pyhän Olavin kultti levisi Suomeen kolmessa vaiheessa. Ensiksi se rantautui 1200-luvun alkupuolella Ahvenanmaalle, Varsinais-Suomen saaristoon, Turun ympäristöön, Vakka-Suomeen, Kokemäenjoen suualueelle ja vesistöön Vanajalle sekä Länsi-Uudellemaalle. 

Pyhä Olavi oli 1200-luvun puolivälissä neitsyt Marian ohella Suomen suosituin pyhimys sen perusteella, mitä noin 40 kirkollisen rakennuksen suojelijoista tiedetään. Olavi tunnettiin tuolloin muutenkin Lounais-Suomen seuduilla.

1500-luvun puolivälissä noin puolet Turun hiippakunnan seurakunnallisista rakennuksista oli Olavi-kirkkoja. Siten Olavi oli merkittävä pyhimys koko hiippakunnassa 1200-luvun alkupuolelta 1500-luvun puoliväliin. Tämä sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä piispa Maunu Särkilahti mainitsi vuonna 1493 Olavin kultin suosiosta.
 

 Maunu Niilonpoika Särkilahti (k. 2. maaliskuuta 1500, Kuusiston piispanlinna) toimi Turun piispana vuosina 1489–1500. Tätä ennen hän toimi Turun tuomiorovastina vuosina 1465–1489. Tuomiorovastina hän aloitti vuonna 1474 kansliauudistuksen, jonka seurauksena todennäköisesti syntyi Turun tuomiokirkon Mustakirja.
 

Pyhän Olavin kulttia harjoitettiin osittain myös kansankielellä. Tämä tapahtui messuin ja rukoushetkin Olavin päivänä 29.7. ja sitä edeltävänä aattona ja yönä. Kunnioituksen paikka oli Olavi-alttari, jolla saattoi olla Olavi-veistos tai kaappi. Olavin päivän yhteydessä järjestettiin markkinoita.  Joillakin paikkakunnilla oli myös markkinoita, joille kokoontuneet olivat kosketuksissa päivän kirkolliseen teemaan ja sen opetuksiin.

Turun hiippakunnassa oli 1200–1500-luvuilla ainakin 84 Pyhää Olavia esittävää veistosta ja maalausta. Veistoksia oli 65 ja ne työstettiin veistämällä tai eri tavoin valamalla. Erilaisia Olavi-maalauksia oli yhteensä 19. Olavi-taidetta oli kaikissa Suomen keskiaikaisissa maakunnissa Karjalaa ja Savoa lukuun ottamatta.

 
Rostfri ryttarstaty föreställande Olof den helige skapad av Allan Ebeling. Placerad i studentbostadskvarteret Triangeln, Uppsala. Uppsalasta löytyy Olavi Vahvan ratsastajapatsas.

Pyhimystiellä
Turussa 29-7 2017
Simo Tuomola

Pieni orjatar

Tänään 28-7 sukellamme musiikin ihmeelliseen maailmaan kolmen merkittävän säveltäjän kuolinpäivän merkeissä; Vivaldi, Bach, Crusell.

 1741 – Antonio Vivaldi, italialainen säveltäjä (Neljä vuodenaikaa) (s. 1678) k. Wienissä.

 1750 – Johann Sebastian Bach, saksalainen säveltäjä (Brandenburgilaiset konsertot) (s. 1685) k. Leipzigissä.

 1838 – Bernhard Crusell, suomalainen säveltäjä ja klarinetisti (s. 1775) k. Tukholmassa.

 
 Bernhard Henrik Crusell. Målning av Johan Gustaf Sandberg, 1826.

Bernhard Henrik (Berndt) Crusell (15. lokakuuta 1775 Uusikaupunki – 28. heinäkuuta 1838 Tukholma) oli suomalainen säveltäjä ja klarinetisti.
16-vuotiaana Ruotsiin muuttanut Crusell toimi Tukholman hovikapellin ensiklarinetistina vuosina 1793-1833. Crusell oli taitava soittaja ja kävi Saksassa opiskelemassa ja esiintymässä 1798, 1803 (matka ulottui myös Pariisiin) ja 1811. Crusell sävelsi pääasiassa kamarimusiikkia, lauluja ja klarinettikonserttoja.

Hän sävelsi myös yhden oopperan, Pienen orjattaren, joka sai ensiesityksensä Tukholmassa vuonna 1824. Lisäksi Crusell käänsi useita oopperoiden librettoja ruotsiksi. Hän käänsi ruotsiksi tekstit mm. Sevillan parturiin ja Figaron häihin.

Pieni orjatar (ruots. Den lilla slafvinnan) on suomalaisen Bernhard Henrik Crusellin säveltämä ruotsinkielinen ooppera, joka sai kantaesityksensä Tukholmassa vuonna 1824. Libreton on kirjoittanut ranskalainen Guilbert Pixérécourt. Pieni orjatar on ensimmäinen suomalaisen säveltäjän luoma oopperateos. Se on romanttinen ooppera, joka perustuu satuun Ali Babasta ja neljästäkymmenestä rosvosta.

Pieni orjatar oli Kuninkaallisen Teatterin ohjelmistossa vuosina 1824-1838, jolloin sitä esitettiin kaikkiaan 34 kertaa. Crusell kuoli 28-7 1838 ja haudattiin Tukholman Solnan kirkkomaalle.
 
 Bernhard Crusells gravvård på Solna kyrkogård. Crusellin hauta Solnassa.

Uudessakaupungissa on vietetty vuodesta 1982 lähtien Crusellin kunniaksi vuosittaiset Crusell-viikot. Suomen valtion sotilassoittokuntien kunniamarssi on hänen käsialaansa oleva Crusellin marssi.
 Crusellia kuultiin vähäisessä määrin myös tuon ajan Turun musiikkipiireissä.

Yksi enne musiikkikulttuurin nousukaudesta oli Akateemisen kapellin perustaminen Turkuun 1747. Se esiintyi lähinnä yliopiston omissa tilaisuuksissa. Kirjallisen Aurora-seuran (1770–79) ylläpitämä orkesteri antoi Suomen ensimmäiset julkiset konsertit Turussa 1773 ja 1774. Turun Soitannollisen Seuran perustaminen 1790 oli vuosisadan merkittävin tapahtuma Suomen musiikkielämässä ja merkitsi säännöllisen konserttitoiminnan alkamista.

Seuralla oli oma orkesteri ja laaja nuottikirjasto. Samaan aikaan alkoivat nousta esiin suomalaiset, klassismia edustavat säveltäjät, ensimmäisenä Erik Tulindberg.

Klassisen ajan uutuudet tulivat Turkuun hyvinkin nopeasti: Haydnin kvartettoja ja sinfonioita soitettiin niin kuin muuallakin, ja Beethovenin sinfoniat esitettiin Turussa jopa nopeammin kuin Pariisissa.

Bernhard Henrik Crusell  (1775–1838)

 

Merkittävin varhaisista säveltäjistämme oli Bernhard Henrik Crusell. Hän muutti 16-vuotiaana Tukholmaan, valtakunnan pääkaupunkiin, missä työskenteli hovikapellin klarinetistina. Crusell saavutti mainetta taiturillisena soittajana ja kävi opinto- ja esiintymismatkoilla Saksassa ja Pariisissa. 

 

Hän sävelsi sujuvaan klassiseen tyyliin mm. kolme klarinettikonserttoa, muita solistisia teoksia, kolme klarinettikvartettoa ja muuta kamarimusiikkia, lauluja sekä oopperan Den lilla slafvinnan (Pikku orjatar, 1824).

Crusell debytoi säveltäjänä Tukholmassa v. 1804 muunnelmilla klarinetille ja orkesterille, jotka perustuivat ruotsalaiseen juomalauluun "Goda gåsse, glaset töm". Johdanto ja Air op. 12 klarinetille ja orkesterille valmistui lopulliseen muotoonsa 1820-luvulla.

Puhallintrio, jossa Crusell soitti, oli arvostettu ja esiintyi säännöllisesti. Vuonna 1808 trio kantaesitti Crusellin kolmoiskonserton (Sinfonia concertante) klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille. Teos saavutti suosiota, ja sitä esitettiin säveltäjän teoksista kaikkein eniten.

 

Kun oikeustieteen kandidaatti Johan Josef Pippinngsköld palasi kotikaupunkiinsa Turkuun 1818 saatuaan opintonsa Upsalassa päätökseen, hän toi mukanaan tänne myös musiikillisia tuulahduksia Ruotsista.

 

 Johan Josef Joakim Pippingsköld (1732–1832) oli suomalainen juristi, kuoron perustaja. Hän oli Turun hovioikeuden virkamies ja harrasti musiikkia. Hän perusti vuonna 1819 Turkuun Sångsällskapet-kuoron, joka oli ensimmäinen ylioppilaskuoro. Hän oli ensimmäisiä suomalaisten kansansävelmien kerääjiä.

 

 

Ylioppislaslauluista ja mieskuorosta innostuneena hän perusti tänne 1819 Pippinggsköldin lauluseuran ja jo 5. marraskuuta lauluseura oli valmis esittämään suurelle yleisölle ensimmäisen laulukonventtinsa. Kuulijoina oli ylioppilaiden lisäksi akatemian opettajia ja kaupungin sosieteetin jäseniä.

Ohjelmisto oli valittu Upsalan esikuvan mukaan eräiden Bellmanin laulujen lisäksi mm. Tegnèrin Se över dal och klyfta sekä Atterbomin Vikingasäten, åldriga lundar. 

 

Esaias Tegnér, född 13 november 1782, död 2 november 1846, var en svensk skald och kulturpersonlighet. Han var professor i grekiska vid Lunds universitet, biskop i Växjö från 1824 samt ledamot av Svenska Akademien från 1819.

 

Esaias Tegnér (13. marraskuuta 1782 – 2. marraskuuta 1846) oli ruotsalainen kirjailija, professori ja piispa. Hänen kuuluisin teoksensa on runoteos Frithiofs saga (suom. Fritiofin satu, 1872, ja Fritiofin taru, 1932). Teos kertoo viikinkisoturi Fritiofin elämänvaiheista.

 

 

Kohta alettiin toivoa lauluilta myös Turun miljööhön sopivia sanoja. Silloin alettiinkin kirjoittaa uusia sanoja tuttuihin säveliin. Arwidsson teki uudet sanat Vikingasäten-lauluun, Gadolinin runo antoi uuden sisällön Marseljeesille.

 

 

Marseljeesin säveltäjä Rouget de Lisle laulamassa sitä ensi kertaa 1792.

 

Marseljeesi (ransk. La Marseillaise) on Ranskan kansallislaulu. Se tuli vallankumouksellisten tunnussäveleksi Ranskan suuressa vallankumouksessa. Marseljeesia on käytetty kaikkialla maailmassa vallankumouslauluna ja työväenlauluna. Siihen on tehty useita eri sanoituksia.

 

Tällöin Idman lainasi Crusellilta sävelen Nationalsång-lauluunsa ja samalla sävelellä esitettiin myös Tegnérin Det gamla Götha leijon vilar. Ylioppilaslaulun ansiosta kvartettilaulu saavutti kaupungissa suuren suosion ja serenadit rikkoivat aika ajoin muuten nukkuvan Turun yörauhaakin varhaisen DBTL:n tapaan.

 

 

Lauluseurassa mukana

Turussa 28-7 2017

Simo Tuomola