Tanelin puuaapinen

Tänään 31-8 saamme suru-uutisen Pälkäneeltä. Turussa syntynyt ja toiminut merkittävä kirjanpainaja ja kuvain kaivertaja on kuollut. Daniel Medelplan kaiversi Pälkäneen puuaapisen Yxi Lasten Paras Tawara puulaatoille Isonvihan aikana vuonna 1719.

Daniel (Taneli) Medelplan (noin 1657 Turku – 31. elokuuta 1737 Pälkäne) oli kirjanpainaja, joka kaiversi Pälkäneen puuaapisen puulaatoille Isonvihan aikana vuonna 1719.



 Pälkäneen entisessä vaakunassa komeilee Aapiskukko Medelplanin innoittamana.

Tuon ABC-Kirjan viimeisellä sivulla komeilee ensimmäistä kertaa se kaikille niin tuttu Aapiskukko. Viimeinen tunnettu kappale tätä teosta tuhoutui Turun palossa 1827, mutta tiedot teoksen painovuodesta, painatusmenetelmästä, sisällöstä ja aapiskukosta löytyvät säilyneistä asiakirjoista.

Kun isonvihan aikana tuli Pälkäneen papistolle puute lukemisen opetteluun tarvittavasta materiaalista, päätyivät he tilaamaan kirjapainon taitaja Taneli Medelplanilta tähän tarkoitukseen soveltuvan aapisen.

Daniel Medelplan otti työn vastaan ja kaiversi aapisensa 28 sivun mittaisen tekstin puulaatoille, joilla painoi joukon aapisia. Kirjapainotaitonsa hän oli oppinut jo toimiessaan alalla Turussa.

Koukeroisen fraktuuratekstin kaivertaminen peilikuvana on vaatinut taitoa ja tarkkuutta, ja Medelplanin tehtävää on vaikeuttanut myös sodan oloissa painovärin ja paperin valmistus ennen varsinaiseen puristutyöhön ryhtymistä.

Suomalaisten kirjapainojen siirryttyä isonvihan vuoksi Tukholmaan aiheuttaen pulan lasten aapiskirjoissa kirjanpainaja Daniel Medelplan kaiversi puulaatoille ja painoi niillä Pälkäneen puuaapisen.

Aapisen etulehdellä oli teksti "Yxi Paras Lasten Tawara, elli ABC-Kirja, joca on suuren tarpeen tähden leicattu Puuhun ja Pälkänen Seurakunnan Saarnamiesten toimituxen cautta, Prändätty Pälkänellä Daniel Medelplanilda Tauralan Kylässä 1719". Ainoa jäljelle jäänyt kappale tuhoutui Turun palossa 1827.

Medelplanin isä oli turkulainen Johan-niminen vaununtekijä. Vuonna 1678 Taneli otettiin Turun akatemian kuvien kaivertajaksi, mutta hän myös valoi kirjasimia, sitoi kirjoja ja harrasti kuvanveistoa.

Isä: Jonas Svensson Medelplan Vaununtekijä, kuollut jälkeen 1692. Sekä poika Daniel että tämän poika myöhemmin Vesilahdella tuomittu alioikeudessa kuolemaan mutta molempien tuomion hovioikeus lieventänyt.

Lapset

1. Daniel Jonasson Medelplan , syntynyt 1657 Turku. Tauluun 2

2. Johan Jonasson Medelplan , syntynyt Turku. Tauluun 9

3. N. Jonasdotter Medelplan , syntynyt Turku. Tauluun 13

4. Jacob Jonasson Medelplan Constapel, Gewaldiger, syntynyt Turku.

Petrus Bång (1633-1696) toimi Viipurin hiippakunnan piispana 1681-1696. Tämä ruotsalaissyntyinen mies mainitaan 1600-luvun etevimmäksi virkansa hoitajaksi. Hän oli tehnyt useita ulkomaanmatkoja ja oli suomen kielen taitoinen. Bång perusti omilla varoillaan kaupunkiin kirjapainon, joka oli Suomessa toinen järjestyksessä. Hän edisti tarkastusmatkoillaan lukutaitoa seurakunnissa.

Vuosina 1689-1693 Medelplan toimi Viipurissa piispa Petrus Bångin pienen kirjapainon johtajana. Sieltä hän tuli isonvihan aikaan Pälkäneelle, Taurialan kylän Näppilän taloon.

Syynä muuttoon oli paitsi sota, myös hänen saamansa tuomio sukurutsauksesta, kun hän oli solminut suhteen vaimonsa veljentyttären kanssa. Tästä saamansa tuomion hän kärsi vankeudessa Viipurin linnassa. Medelplanin ensimmäinen puoliso oli nimeltään Gertrud (k. 1693) ja toinen Kristina Grelsintytär (k. 1744).

 
 Johannes (Juhana) Gezelius, vanhempi (3. helmikuuta 1615 – 20. tammikuuta 1690) oli Turun piispa ja Turun akatemian varakansleri vuosina 1664–90.

Pälkäneen papiston ja Turun tuomiokapitulin kehotuksesta Medelplan kaiversi puusta Johannes Gezelius vanhemman vuonna 1666 painattaman aapisen painolaatat "Yxi paras lasten tawara". Kirjaa painettiin satakunta kappaletta, mutta kaikki painetut kirjat kuten myös painolaatat ovat tuhoutuneet. Viimeinen tunnettu Turun akatemian hallussa ollut kappale tuhoutui Turun palossa 1827.

Teoksen koko nimi oli Lasten Paras Tawara, elli ABC-Kirja, joca on suuren tarpen tähden leicattu Puuhun ja Pälcänen seuracunnan Saarnamiesten toimituxen cautta, Prändetty Pälkänellä Daniel Medelplanilda Tauralassa 1719.

Medelplanin muistoa vaalitaan edelleen Pälkäneellä, jossa on hänen muistomerkkinsä rauniokirkon pihassa ja Kukkolan kylässä. Medelplanin aapinen oli tiettävästi ensimmäinen aapinen, jossa oli kukon kuva. Se lienee antanut aiheen myös Pälkäneen entiselle vaakunalle, joka poistui käytöstä kuntaliitoksessa vuoden 2007 alussa.

 
 Isaac Newton

Medelplan oli paikalla Turussa myös vuonna 1680, kun taivaalle ilmestyi tuhoa ennustava Kirchin komeetta, jota myös Newtonin komeetaksi kutsutaan. 

 
C/1680 V1, also called the Great Comet of 1680, Kirch's Comet, and Newton's Comet, has the distinction of being the first comet discovered by telescope. It was discovered by Gottfried Kirch on 14 November 1680, New Style, and became one of the brightest comets of the 17th century – reputedly visible even in daytime – and was noted for its spectacularly long tail.

Lieve Pietersz.Verschuier (1627-1696): Suuri komeetta Rotterdamin yllä

 Varsinais- Suomen kulttuuriperintöblogi kertoo näin; Medelplanin kuva on yllä olevaan maalaukseen verrattuna kaavamainen ja kömpelö, mutta kuitenkin erityinen:  yksi varhaisimmista Suomessa tehdyistä ja säilyneistä painokuvista, joilla ei ole esikuvia ulkomailla.  Sen on päätelty siis olevan Medelplanin itsenäinen  työ ja komeetan ulkonäönkin perustuvan siihen, mitä hän Turun taivaalla omin silmin näki.

Suuri vaara tallennettiin siis  tuolloin myös piirroksiin ja maalauksiin, yhtenä tallentajana Turun Akatemian kuvainkaivertaja Daniel Medelplan. Joulukuun puolivälissä 1680 Turun tuomiokirkon kappalainen Andreas Hasselqvist piti näet näkemänsä pyrstötähden innoittamana tulikivenkatkuisen saarnan ja kappalainen antoi myös painattaa ja kuvittaa tuomiopäiväsaarnansa, kuvittajana puulaatan tapahtuneesta kaivertanut Daniel Medelplan.

 Suuri komeetta Medelplanin tai pikemminkin kappalainen Hasselqvistin hurmoksen kuvana.

 "Joulukuun puolivälissä 1680 kappalainen Andreas Hasselqvist piti Turun tuomiokirkossa hurmahenkisen saarnan aiheenaan yksikään komeetta ei ole ilmestynyt näkyville ilman tarkoitusta.  Hasselqvist liitti pyrstötähden ilmestymisen Raamatun profeetta Jeremiaan näkyyn kiehuvasta padasta, joka ennusti Jumalan tuomiota pohjoisille kansoille.  Sekä Jeremiaan pata että ”suuri ja kauhea komeetta ja sen hirveä pyrstö” on ikuistettu myös kuvaksi."

 
 

Daniel (Taneli) Medelplan (n. 1657 Turku – 31. elokuuta 1737 Pälkäne) oli kirjanpainaja, joka kaiversi Pälkäneen puuaapisen puulaatoille Isonvihan aikana vuonna 1719. Vuonna 1678 hänet otettiin Turun akatemian kuvien kaivertajaksi, mutta hän myös valoi kirjasimia, sitoi kirjoja ja harrasti kuvanveistoa.

 
Piispa Gezeliuksen katekismuskirja Yxi paras lasten tawara vuodelta 1666 on koko kansanopetuksen kulmakiveksi muodostunut oppikirja.

Pälkäneen papiston ja Turun tuomiokapitulin kehotuksesta hän siis  kaiversi Johannes Gezelius vanhemman vuonna 1666 painattaman aapisen painolaatat "Yxi paras lasten tawara" puusta. Kirjaa painettiin satakunta kappaletta, mutta kaikki painetut kirjat kuten myös painolaatat ovat tuhoutuneet. Viimeinen tunnettu Turun akatemian hallussa ollut kappale tuhoutui Turun palossa 1827.

Vuonna 1666 piispa Juhana Gezelius vanhempi julkaisee Turussa Peter Hanssonin painamana katekismuskirjansa "Yksi Paras Lasten Tawara", aapinen ja Lutherin katekismus selityksineen.

Hän on kutsunut Turkuun kirjanpainajakisälli Juhana Kaarelenpoika Winterin ensimmäiseksi kirjapainajakseen, päättäessään aloittaa täällä oman oppikirjojen ja hartauskirjojen painotoiminnan. Painon ensimmäiseksi kuvankaivertajaksi tulee Daniel Medelplan.

Suomalainen kirjankuvitus kehittyi huomattavan hitaasti, kuparikaiverrustekniikkaa ei Turussa hallittu lainkaan, vaan turkulainen, vähäinen kirjankuvitus toteutettiin puupiirrostekniikalla. Turun akatemian kirjapainoon palkattiin 1678 puupiirtäjäksi Daniel Medelplan, hänen pääasiallinen tehtävänsä oli väitöskirjojen tieteellinen kuvitus.

Opiskelijat valmistivat myös itse tarvitsemiaan puupiirroslaattoja.
Ensimmäinen suomenkielinen koko Raamattu painettiin Tukholmassa 1642 Osaan painoksen kappaleista oli liitetty frontispiisit. Raamatussa oli myös tekstin lomaan sijoitettu puupiirroskuvasarja.
 
 Enevaldus Svenonius, Presbyter rite vocatus. Aboae: Johan Wall 1688. MEDELPLAN.

Paperipulan vuoksi Gezelius rakennuttaa myös maamme ensimmäisen paperitehtaan Pohjan pitäjään, jossa paperia tehdään painon tarpeisiin käsin lumpuista.

Jos olivat tieteet vahvasti uskonnon otteessa 1600-luvun Turussakin, piti myös silloisten väitöskirjojen sisältää vähän dramatiikkaa erottuaakseen edukseen ja tähänkin tarvittiin Medelplanin erinomaisia kaiverrustaitoja.

Mies kuvitti mm. Elisaeus Hvalin (1652-1708) vuonna 1683 painetun valaita käsittelevän väitöskirjan "Cetographia". Se pitää sisällään kuusi Daniel Medelplanin toteuttamaa puuleikkausta, jotka antavat valaista varsin hyökkäävän kuva ihmisen vihollisina.

Hval; Ylioppilas Turussa 8.12.1679 [Hwaal] Elizeus Eliæ OG _ 145. Respondentti 3.4.1680 pro exercitio, pr. Petter Laurbecchius 914. Respondentti 17.2.1683 pro gradu, pr. Daniel Achrelius 1565. Vihitty papiksi Linköpingin hiippakunnassa 9.7.1683. FM (luult. ei Turussa). — Säbyn kirkkoherran apulainen. Hultin ja Edshultin kirkkoherra 1694. † Hultissa 4.2.1708.

Vuonna 1689 kuvankaivertaja Medelplan siirtyy Turusta Viipurin kirjapainon vetäjäksi.
 
 

Aapisen ääressä
Turussa 31-8 2016
Simo Tuomola

Vihan ja rauhan vuodet

Tänään 30-8 tulee kuluneeksi tasavuosia Uudenkaupungin rauhan solmimisesta vuonna 1721. Ruotsin suurvalta-aika päättyi Uudenkaupungin rauhaan.

1721 – Uudenkaupungin rauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän välillä suuren Pohjan sodan päätteeksi.

Fredrik I toimi Ruotsin kuninkaana vuosina 1720-1751 eli hänen aikanaan solmittiin ensin isonvihan päättänyt Uudenkaupungin rauha 30.8. 1721 ja pikkuvihan päättänyt Turun rauha 7.8. 1743.


Ruotsi solmi rauhansopimukset ensin Preussin, Tanskan, Hannoverin ja Holsteinin kanssa. Ruotsille oli pettymys, että se tämän jälkeen joutui yksin neuvottelemaan Venäjän kanssa eikä saanut sivustatukea esimerkiksi Britannialta. Venäjä ei hyväksynyt brittien läsnäoloa neuvotteluissa, jotka alkoivat 26. toukokuuta 1721 Uudessakaupungissa.

Kaupunki oli sodan pahasti runtelema. Ruotsin neuvottelijoina olivat suomalaissyntyinen valtaneuvos Johan Lilienstedt ja maaherra Otto Reinhold Strömfelt. Venäjän neuvottelijoina toimivat kenraaliluutnantti Jacob Bruce ja kanslianeuvos Andrei Osterman.

Ruotsin alkuperäiset neuvottelutavoitteet olivat täysin epärealistiset maan huonoon tilanteeseen nähden, ja lopulta neuvottelijoille annettiin lupa suostua venäläisten vaatimuksiin.


 
 Johan Paulinus Lillienstedt (auch: Johann von Lilienstedt; * 14. Juni 1655 als Johann Paulinus in Björneborg; † 26. September 1732 in Divitz) war ein schwedischer Graf, Staatsmann und Dichter.

Lilienstedt pyrki säilyttämään Viipurin Ruotsin omistuksessa, mutta venäläiset eivät suostuneet siihen, ja siksi neuvottelut venyivät niin pitkiksi, että rauhansopimus saatettiin allekirjoittaa vasta 30. elokuuta 1721. 

Ainoa neuvottelemalla saatu lievennys oli se, että Lappeenranta jäi Ruotsin puolelle. Näin muodostui niin sanottu Pietari Suuren rauhan raja, johon venäläiset palasivat vuoden 1940 rauhanneuvotteluissa.



Uudenkaupungin rauha 30. elokuuta 1721 päätti isovihan ja viimeiseltä rintamaltaan Venäjän ja Ruotsin välillä käydyn suuren Pohjan sodan, jonka aikana koko Suomi oli joutunut venäläisten miehittämäksi. Rauhansopimus kuului osana Ruotsin ja sen naapurimaiden rauhanneuvottelujen ketjuun suuren Pohjan sodan lopettamiseksi.


 

 Albert Edelfelt: Isoviha

Isoviha oli suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen venäläisten miehitys Suomessa vuosina 1713–1721. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Isoviha-nimitys on syntynyt vasta historioitsijoiden teksteissä – aikalaislähteissä siitä käytetään nimitystä venäläisen ylivallan aika.

Miehitetty Suomi oli kolme vuotta venäläisen sotilashallinnon alaisuudessa. Sotilashallinnon toimintaa leimasi tilapäisyys, sillä sodan tulevasta kulusta ei kenelläkään ollut varmuutta.

Länsi-Suomen valloituksen jälkeen sen sotilashallintoa johti yliamiraali Fjodor Apraksin. Hän oleskeli pääosin Venäjällä, ja ylin hallintoviranomainen Suomessa oli Turkuun asettunut kenraali Mihail Golitsyn. Hänen alaisuudessaan olivat Varsinais-Suomi ja Satakunta; muihin maakuntiin asetettiin komendantteja. Nämä muun muassa jakoivat turvakirjeitä ja päättivät väliaikaisista veroista.





 
Fjodor Matvejevitš Apraksin (1661 – 10. marraskuuta 1728) oli venäläinen kreivi ja sotapäällikkö, joka loi Venäjän laivaston.


Mihail Mihailovitš Golitsyn (ven. Михаи́л Миха́йлович Голи́цын; 1. marraskuuta 1675 Moskova – 10. lokakuuta 1730) oli venäläinen sotapäällikkö. Hän komensi suuren Pohjan sodan aikana vuosina 1713–1714 Suomen miehittänyttä venäläisarmeijaa (isoviha). Hän toimi Suomessa olleiden venäläisten joukkojen ylipäällikkönä vuoteen 1721, jolloin sota päättyi Uudenkaupungin rauhaan.


 

Golitsyn kohteli miehitettyä Suomea säästeliäästi ja yritti ehkäistä venäläisten sotilaitten tekemiä vääryyksiä.

Kun tsaari luopui hyökkäyksestä Ruotsiin, venäläiset järjestivät Turkuun ja koko Länsi-Suomeen siviilihallinnon kesällä 1717. Kenraalikuvernööriksi tuli kesäkuun alussa ruotsalainen kreivi Gustav Otto Douglas, Kaarle XII:n drabantti, joka oli loikannut venäläisten puolelle Pultavan taistelun seurauksena.


 

Gustav Otto Douglas (23. helmikuuta 1687 Tukholma – 2. helmikuuta 1771 Viro) oli venäläisten nimittämä Suomen kenraalikuvernööri isonvihan aikana.

Kenraalikuvernöörinä hän järjesti muun muassa oikeuslaitosta sekä kirkollisia ja taloudellisia asioita. Häntä pidettiin ankarana virkamiehenä. Vuonna 1719 ja 1720 hänen johdollaan toteutettiin ns. manttaalimiesten otto eli 2 000 miestä vietiin Suomesta Venäjän armeijaan. Vain alle viidennes heistä palasi takaisin vuonna 1725.

Turun rauha on Turussa 7. elokuuta 1743 solmittu Venäjän ja Ruotsin välinen rauhansopimus, joka päätti vuosina 1741–1743 käydyn hattujen sodan ja sen aiheuttaman pikkuvihana tunnetun venäläismiehityksen Suomessa. Samaan aikaan Ruotsin oli valittava itselleen kuningas vuonna 1741 menehtyneen Ulriika Eleonooran seuraajaksi.

Pikkuvihan muistomerkki Kiteen kirkon lähettyvillä

Pikkuviha (1742–1743) oli Ruotsin hyökkäyksen, hattujen sodan aiheuttama venäläisten miehitys Suomessa. Se päättyi Turun rauhaan, jossa uudeksi rajalinjaksi tuli Kymijoki.

Piispa Jonas Fahlenius pakeni pikkuvihan aikana Turusta Ruotsiin ja hänen sijaisenaan täällä toimi Johan Wallenius. Venäläisten nimittämä Suomen kenraalikuvernööri oli kenraalimajuri Johan Balthasar von Campenhausen.




Vapaaherra, kenraaliluutnantti Johan Balthasar von Campenhausen

 
Johan Balthasar von Campenhausen (30. heinäkuuta 1689 Tukholma – 28. tammikuuta 1758 Pietari) oli kenraali ja venäläisten nimittämä Suomen kenraalikuvernööri pikkuvihan aikana 1742-1743.

Kun Suomi joutui hattujen sodassa venäläisten miehittämäksi, von Campenhausen nimitettiin syksyllä 1742 Suomen kenraalikuvernööriksi Turkuun ja hän sai hoitoonsa taloudelliset, oikeudelliset ja kirkolliset asiat.

Ylimpiin hallintovirkoihin nimitettiin hänen esityksestään virolaisia ja liivinmaalaisia henkilöitä ja suomalaisia taas alempiin. Turun rauhan jälkeen 1743 syksyllä von Campenhausen palasi Venäjälle, missä hän sai tehtäväkseen laatia esityksen Viipurin läänin hallintoa varten.

Rauhat olivat aika synkkiä valtakunnalle; ensin menetettiin Suuressa Pohjan sodassa Inkerinmaa, Viro, Liivinmaa, Käkisalmen läänin eteläosa ja läntinen Karjalankannas Venäjälle ja sitten vielä Hattujen sodassa koko Kymijoen itäpuolinen Vanha Suomi Haminaa ja Lappeenrantaa myöten.





Ruotsin kaakkoisraja siirtyi kartan ulkopuolisesta Inkeristä ja Virosta keltaiselle alueelle, jonka se menetti myöhemmin Turun rauhassa.


Suomen ja Turun kannalta leimallista Fredrik I edustamalle aikakaudelle oli Itämaan asioiden huono hoitaminen, jopa täydellinen laiminlyönti. 

Turun rauhansopimuksen yhtenä ehtona olikin Aadolf Fredrikin valitseminen Ruotsin kruununprinssiksi ja vihdoin kuninkaaksi vuosiksi 1751-1771.

Aadolf Fredrik teki kesällä 1752 matkan Suomeen. Hän oli siten ensimmäinen Ruotsin kuningas yli 120 vuoteen, joka edes vieraili Suomessa eli Turussa.

Punamulta oli tuolloin tärkeä uutuus kaupungeissa. Se oli ensimmäinen väri, jolla piilutut hirsiseinät siveltiin. Vuonna 1747 Turussa annettiin määräys, että kaikki puutalot oli punamullattava joen ja katujen puolelta.

Kun kuningas Aadolf Fredrik vieraili kaupungissa vuonna 1752 kerrottiin ”kaikkien Turun talojen maaherran käskystä maalatun punaisiksi, niin että tästä Suomen pääkaupungista tuli oikein soman näköinen”.

Katsotaanpas vielä hieman miltä täällä tuolloin oikein näyttikään;

 Asuinrakennusten pitkä sivu oli kadulle tai joelle päin. Pihan puolella sijaitsivat ulkorakennukset: puuvaja, vaunuvaja, varastoaitat, talli, lantavaja ja pihatto. 1700-luvulla loppui sikojen pito kaupungissa niiden aiheuttaman epäsovun ja vaivan vuoksi - siat kun karkailivat minne mielivät.

Turun raatihuone, piirros vuodelta 1735. 

 

Vuonna 1735-1736 Turun suurtorin äärelle oli rakennettu tornillinen raatihuone. Tiilestä rakennetussa ja keltaiseksi rapatussa raatihuoneessa oli aikaa ilmoittava tuntikello. Rakennuksen piirsi muurarimestari Samuel Berner, joka oli saanut oppinsa Tukholman kuninkaanlinnan työmaalla.


Samuel Berner (k. 10. elokuuta 1759 Siuntio) oli Suomessa 1700-luvulla vaikuttanut saksalaissyntyinen muurimestari ja arkkitehti, jonka suunnittelemia rakennuksia on useissa Suomen kaupungeissa. Häntä on pidetty Suomen rakennustaiteen historian ensimmäisenä varsinaisena arkkitehtina.


Bernerin raatihuone ennen Turun paloa. Piirros on Kansallisarkistosta, alkuperä on tuntematon.

 

”Min första lust den är, i mina böcker läsa,
Iag icke gerna will på gator gå och fiesa.”

 

Näin runoili Carl Fredrik Mennander nuorempi helmikuussa 1764 isälleen Turun piispalle lähettämässään kirjeessä. Pimeän aikaan kaduilla liikuttaessa käytettiin kannettavia lyhtyjä. Vasta 15. marraskuuta 1805 Turussa syttyivät ensimmäiset hamppuöljyllä toimivat katulyhdyt.

Punamullassa Turussa
30-8 2016
Simo Tuomola

Tuulen viemää

Tänään 29-8 tulee kuluneeksi tasavuosia siitä, kun

1784 – Apteekkari Johan Julin teki Pohjoismaiden ensimmäisen miehittämättömän kuumailmapallolennon Oulussa. Vain siis vuoden kuumailmapallon keksijöiden ensimmäisen julkisen lennon jälkeen ja kuukautta ennen kuin pallokeksintö esiteltiin maan pääkaupungissa, Tukholmassa.

Montgolfierin veljekset olivat ranskalaiset Joseph-Michel Montgolfier, usein Joseph Montgolfier, ja Jacques-Étienne Montgolfier, usein Étienne Mongolfier, jotka rakensivat vuonna 1783 ensimmäisen kuumailmapallon. Ilmapallo sai heidän mukaansa nimekseen Montgolfière. Pallo oli kangaspäällysteinen ja kori oli tehty rottingista.

Ensimmäisen julkisen lentonsa pallolla he tekivät 4. kesäkuuta 1783 saadakseen keksinnön nimiinsä. Lennon pituus oli 2 km ja se kesti 10 minuuttia. Arvioitu korkeus oli 1 600-2 000 m.

Johan Julin (26. syyskuuta 1752 Västerås – 1820 Turku) oli Oulussa ja sittemmin Turussa toiminut apteekkari ja luonnontutkija. Ansioistaan hänet nimitettiin Ruotsin tiedeakatemian jäseneksi 1791 hänen esitettyään useita tutkimuksia akatemian julkaisuissa. Hänet tunnetaan myös Pohjoismaiden ensimmäisen kuumailmapallon rakentajana ja lennättäjänä (1784).

Erityisesti Julinin puoliso Albertina oli suosittu kaupungin seurapiirissä ja vierailijoiden keskuudessa. Sosiaalisen elämän huipputapahtumia oli kuningas Kustaa III:n kunniaksi 29. elokuuta 1784 järjestetty juhla, jonka yhtenä ohjelmanumerona Julin lennätti valmistamaansa, kuninkaan monogrammilla koristettua kuumailmapalloa.

Oulussa pidettiin 29.8.1784 kuningas Kustaa III:n onnellisen paluun ja terveyden palautumisen johdosta juhlajumalanpalvelus ja porvarien juhla. Te Deumia laulettaessa ammuttiin 128 kunnialaukausta. Satamassa olleet juhlaliputetut alukset vastasivat kunnialaukauksiin.

Te Deum on vanha kristillinen hymni. Suomeksi teksti alkaa "Sinua, Jumala, me ylistämme / Sinua, Herra, me kunnioitamme".

Kustaa III (13. tammikuuta (juliaaninen kalenteri), 24. tammikuuta (gregoriaaninen kalenteri) 1746 – 29. maaliskuuta 1792) oli Ruotsin kuningas 1771–1792. Hän palautti ylimmän hallitusvallan säädyiltä kuninkaalle, edisti kulttuuria, kävi sodan Venäjää vastaan (ns. Kustaan sota, 1788–90), joutui konfliktiin aateliston kanssa ja tuli murhatuksi.


Kustaa III haarniskassa 1773.

Apteekkari Julin oli valmistanut kuumailmapallon ja tämä kuninkaan nimikirjaimilla koristettu pallo, ilmeisesti ensimmäinen Suomessa, lähetettiin ilmaan maaherran, kaupungin säätyläisten ja asukkaiden ollessa todistamassa tapausta. Kun ilmapallo kaikkien ihmeeksi nousi korkealle, kohotettiin kuninkaalle eläköönhuutoja.

Tapaus oli puheenaiheena erityisesti sen vuoksi, että veljekset Montgolfier olivat juuri edellisenä vuonna lähettäneet pallonsa Pariisissa 2000 metrin korkeuteen. Tukholma näki ensimmäisen kuumailmapallonsa vasta kuukautta myöhemmin, silloin kuninkaallisten läsnä ollessa.

Oulun kaupungin viranomaisilta kutsun saatuaan Julin osti vuonna 1783 Oulun apteekin apteekkari Karbergin perikunnalta. Asioiden taloudellisen puolen hoitamista helpotti se, että Julin solmi heinäkuussa 1783 avioliiton apteekkari Karbergin tyttären Albertinan kanssa.

Avioparin kahdesta pojasta tuli apteekkareita ja merkittäviä teollisuuden uranuurtajia maassamme. He olivat Johan (John) Jacob Julin (1787–1853, myöhemmin von Julin) ja Erik Julin (1796–1874). Heistä edellisen tytär Helene von Julin oli Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin äiti.

Johan Julin muutti vuonna 1814 Turkuun ostettuaan apteekkari Freudenthalilta Turun (I) kaupunginapteekin ja sai erioikeuden siihen jo samana vuonna. Julinille myönnettiin asessorin arvonimi myös vuonna 1814. Hänen pojistaan Johan (John) Jacob Julin (myöh. von Julin) (1787–1853) oli siirtynyt Turkuun jo vuonna 1811, jolloin hän sai haltuunsa Turun akatemian apteekin.


G. S. Sergejev, Turku vuonna 1811.

 

Turun (I) kaupunginapteekki siirtyi Johan Julinin kuoltua vuonna 1820 perikunnan haltuun ja sen hoitajana toimi hänen toinen poikansa Erik Julin, (1796–1874). Tämä lunasti apteekin itselleen vuonna 1826 ja sai siihen erioikeuden vuonna 1827. Pian sen jälkeen Turun kaupungin palo tuhosi apteekin ja myös kaupungin muut kaksi apteekkia.

Johan Julinin hautapaikka löytyy Turusta Maarian hautausmaalta alttarimaisine valurautaisine muistomerkkeineen, Erik Julin on haudattu Turun vanhalle hautausmaalle, muistomerkkinä valurauta-aita, jossa tekstilaatta (V.3.5.6.72).

Taivastellen
Turussa 29-8 2016
Simo Tuomola

Venäläiset tulee

Tänään 28-8 seisomme lähes typötyhjässä kaupungissa pelosekaisin tuntein. Venäläiset ovat vallanneet koko Etelä-Suomen ja marssivat nyt 4000 miehen voimin joukkopaon jäljiltä kutakuinkin tyhjään Turkuun. On vuosi 1713.


 

Tsaari Pietari Suuri saapuu kaupunkiin syyskuun alussa ja Varsinais-Suomeen sijoitettaan venäläisiä joukkoja ja Turkuun kerättään muonaa ja varusteita Ruotsiin aiottua hyökkäystä varten. Turku oli Isonvihan aikana venäläisen miehityshallinnon keskus, ensin vuosina 1714-1717 sotilashallinnon ja myöhemmin vuosina 1717-1721 siviilihallinnon.

 
 Gustav Otto Douglas (23. helmikuuta 1687 Tukholma – 2. helmikuuta 1771 Viro) oli venäläisten nimittämä Suomen kenraalikuvernööri isonvihan aikana.

Kenraalikuvernöörinä hän järjesti muun muassa oikeuslaitosta sekä kirkollisia ja taloudellisia asioita. Häntä pidettiin ankarana virkamiehenä. Vuonna 1719 ja 1720 hänen johdollaan toteutettiin ns. manttaalimiesten otto eli 2 000 miestä vietiin Suomesta Venäjän armeijaan. Vain alle viidennes heistä palasi takaisin vuonna 1725.
 
Isoviha oli suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen venäläisten miehitys Suomessa vuosina 1713–1721. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Isoviha-nimitys on syntynyt vasta historioitsijoiden teksteissä – aikalaislähteissä siitä käytetään nimitystä venäläisen ylivallan aika. Venäläiset miehittivät Turun vuonna 1713.

 
 Turun linna vuonna 1724.


Suomen joutuessa vv. 1714-1715 miltei täydellisesti venäläisten valtaan, pakeni, kuten tunnettua, maan virkamiehistö melkein kokonaisuudessaan Ruotsiin turvaan vihollisen jaloista.

Venäläisten valtauskausi, vuodet 1713-1716, oli tuhoavan mielivallan aikaa maassamme, sillä vihollinen ei katsonut mitenkään tarpeelliseksi järjestää vallatun maan oloja, kun luultiin valtausta väliaikaiseksi toimenpiteeksi, josta oli saatava mahdollisimman suuri ryöstösaalis.

 
Pietari Suuri vieraili Turussa heti kaupungin valloituksen jälkeen vuonna 1713.

Pietari I Suuri (ven. Пётр I, Пётр Великий, Pjotr I, Pjotr Veliki; Pjotr Aleksejevitš Romanov, ven. Пётр Алексеевич Романов; 9. kesäkuuta (J: 30. toukokuuta) 1672 Moskova – 8. helmikuuta (J: 28. tammikuuta) 1725 Pietari) oli Venäjän valtakunnan hallitsija vuosina 1682–1725, ensin tsaarina ja sitten keisarina ("Imperator").

 
Kun miehitysaika muodostui pitemmäksi kuin ehkä alussa oli laskelmoitu, katsoivat venäläiset oman hyötynsä kannalta edullisemmaksi järjestää Suomeen jonkinlaisen paikallishallinnon. Sellainen tekisi maan hallussapidon helpommaksi antamalla väestölle kuvan järjestetystä yhteiskunnasta, josta valtaaja koettaa huolehtia, samalla kun se takaisi venäläisille säännölliset tulot vallatulta alueelta.


Turun akatemian täytyi olla suljettuna vuoteen 1721 saakka, ja se toimi nimellisesti Uppsalan yliopiston yhteydessä, vaikkei varsinaista toimintaa ollutkaan. Myös akatemian kirjapaino sekä kaupungissa toiminut Gezeliusten kirjapaino evakuoitiin Tukholmaan ennen kaupungin miehittämistä.

 

Isonvihan aikana suomalaisia hävitti myös rutto eli paiserutto (”musta surma”), jota aikalaiset kutsuivat isoksi kuolemaksi. Tallinnassa oli tuolloin Aasiasta saapunut ruttotautiepidemia, minkä johdosta oli määrätty kaikille sieltä tuleville matkustajille pakollinen kuuden viikon karanteeni. Kerrotaan, että Tallinnassa salaa käynyt ja karanteenimääräyksen kiertänyt Kyminkartanon Koukelan kylässä asunut talonpoika olisi tuonut ruton Suomeen.

Rutto vaikutti Etelä- ja Lounais-Suomessa. Turussa kaupunkilaiset heittivät ikkunoista ulos kaduille ruttoon kuolleita ihmisiä ja toisinaan niitäkin, jotka eivät olleet vielä tautiin kuolleet. Tämän johdosta kreivi Karl Nieroth määräsi jälkimmäisen teon tehneet ihmiset laitettavaksi kaakinpuuhun ja ankarasti ruoskittavaksi; varakkaat tosin pääsivät sadan hopeataalarin sakolla. Turussa kuoli noin kolmannes väestöstä, 2 000 henkeä.

Ylivallan aikaan
Turussa 28-8 2016
Simo Tuomola

Tanssien tuleen

Tänään 27-8 vähän tanssahtelemme Kristianin synttärien kunniaksi. Tulee näet kuluneeksi tasavuosia kauppias ja valtaporvari Christian Trappin syntymästä Turussa 1769.

Christian (Kristian) Trapp (27. elokuuta 1769 Turku – 18. toukokuuta 1841 Turku) oli suomalainen kauppias, joka toimi Porvoon valtiopäivillä 1809 porvarissäädyn puhemiehenä. Hän oli Turun johtavia porvareita.

Trappin suku tuli Tallinnasta Turkuun vuonna 1722 ja toimi kauppiaina ja valtiopäivämiehinä useassa polvessa. Kristian Trappin samanniminen isä harjoitti monipuolista liiketoimintaa, johon kuului muun muassa laivanvarustusta ja merkittävä tupakkatehdas.

Hänen äitinsä oli Margaretha Christina Ingman. Nuorempi Trapp sai porvarinoikeudet vuonna 1791 ja perusti yhdessä isänsä kanssa Chr. Trapp & Co. -liikkeen, jonka johto siirtyi hänelle vuonna 1800.

 

Vaikka suvun omaisuus hajautuikin perinnönjaoissa, Trapp peri isältään poikkeuksellisen suuromaisuuden, mukaan lukien enemmistö tupakkatehtaan osakkeista sekä kaupungin arvokkaimpana pidetty yksityistalo.

Turku oli 1700-luvun lopulla Suomen tupakkateollisuuden ja tupakkakaupan keskus, ja Trappien asema siinä oli keskeinen. Trapp peri isältään kaupungin niin kutsutun vanhan tupakkatehtaan osake-enemmistön ja jatkoi sen toimintaa vuoden 1827 suurpaloon asti.

Trapp kärsi tupakkatehtaansa palossa huomattavan vahingon, sillä tehtaan kunnostus ja uudistus oli valmistunut vasta muutamaa kuukautta aiemmin.

Myös Trappin talo tuhoutui palossa, mutta hän hankki pian palon jälkeen uuden kiinteistön, joka oli ainoastaan osittain tuhoutunut. 1830-luvun alussa uuden torin varrella sijainnut talo kunnostettiin ja sitä laajennettiin arkkitehti Charles Bassin piirustusten mukaan.



 

 Turun tuomiokirkon ympäristö heti palon jälkeen vuonna 1827. Gustaf Wilhelm Finnbergin (1784-1833) maalaus.

Gustaf Wilhelm Finnberg (24. marraskuuta 1784 Parainen – 28. kesäkuuta 1833 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen taidemaalari.

Tupakkatehdas ja talo tuhoutuivat Turun palossa vuonna 1827, mutta Trapp sai pian liiketoimintansa elvytettyä. Hän toimi myös kaupungin jälleenrakennuskomitean puheenjohtajana.

Trapp kuului Turun kaupunginvanhimpiin ja hänet valittiin kaupungin ensimmäiseksi edustajaksi Porvoon valtiopäiville 1809. Hänet nimitettiin porvarissäädyn puhemieheksi ja valtiopäivien loppuvaiheessa hän toimi lisäksi Turkuun sijoitetun kansliajohtokunnan puheenjohtajana. Valtiopäivien päätyttyä hänet palkittiin toiminnastaan kauppaneuvoksen arvonimellä.

Trappin puoliso vuodesta 1791 oli Anna Sofia Lundgren (k. 1827). Heidän lapsiaan olivat isänsä liiketoimintaa jatkanut kauppaneuvos Kristian Trapp sekä senaattorit Carl Wilhelm Trapp ja Robert Trapp, joka aateloitiin 1868 nimellä von Trapp.

 



Trappin synttäritanssiaisissa muistelemme tänään myös sitä aikaa, jolloin 17-1 kutsuvierasväki viimeksi vaelsi kohden Pohjoiskorttelia. Elettiin vuotta 1823 ja kauppaneuvos Trapp on kutsunut perjantai-illan ratoksi kotiinsa tanssiaisiin peräti 200 juhlavierasta.

Kauppaneuvos halusi osoittaa suureellisesti, että Turussa osaavat muutkin juhlia, kuin vain venäläiset sotilaspiirit ja että tanssista ja muusikista voi kaupungissa nauttia muuallakin kuin läheisessä Seipelin Salissa tai Turun Seurahuoneella kauempana jokirannassa.

Musiikillisesti Turussa elettiin voimakasta nousukautta. Maineikkaan Soitannollisen seuran henkiin herättäminen on nyt ajan suuri tavoite ja arkkipiispa Tengström olikin kutsunut seuraavana päivänä 18-1 1823 kaikki kaupungin musiikin ystävät kokoukseen perustamaan uudelleen Soitannollista seuraa. Konsertteja olisi tarkoitus järjestää joka toinen viikko Seurahuoneen juhlasalissa.





Turun Soitannollinen Seura on suomalainen vuonna 1790 perustettu musiikkikulttuurin edistämiseen keskittyvä yhdistys. Se on Suomen vanhin edelleen toimiva yhdistys. Seura perustettiin Aurora-seuran toiminnan hiivuttua noin kymmenen vuotta aikaisemmin edistämään musiikkikulttuuria Turussa.

Soitannollisen seuran uudelleen perustaminen olikin tanssiaisten kuumin puheenaihe ja väki oli innoissaan. Seuraavan päivän kokouksen seurauksena peräti 394 henkeä ilmoittautui heti seuran kannattajajäseneksi. Vuotuiseksi jäsenmaksuksi määrättiin 10 pankinruplaa.

Trappin perhe oli tyytyväinen saadessaan olla jälleen kerran kehityksen kärjessä mukana. Suvun perinteiden ja varallisuuden ansiosta Trappin perhe olikin Turun seuraelämän ja vallasväen keskeinen vaikuttaja.
 

Tanssin pyörteissä
Suomen Turussa
27-8 2016
Simo Tuomola