Tänään 31-12 vietetään Aleksis Kiven kuolinpäivää.
1872 – Aleksis Kivi, suomalainen kirjailija (s. 1834)
Aleksis Kivi (oikealta nimeltään Alexis Stenvall) (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija. Hän on Suomen kansalliskirjailija. Kiveä on sanottu suomenkielisen kirjallisuuden isäksi. Hänet tunnetaan parhaiten teoksistaan Seitsemän veljestä ja Nummisuutarit.
Hän kirjoitti etunimensä muodossa Alexis ja esiintyi läpi elämänsä Stenvallina; Kivi oli lähinnä taiteilijanimi tai nimimerkki.
Aristoteleen
kantapäässä pohdittiin aikoinaan Kiven ja hänen systemaattisen teilaajansa
August Ahlqvistin rikinkatkuista suhdetta. Kivi oli Augustille harhainen
pakkomielle, kun tämä sinänsä taitava lehtimies, kirjailija, tiedemies
ja runoilija murjoi Suometar- ja Kieletär-lehdissään Aleksiksen kiven
rakoon; taitamaton tahruri ja hullu viinanjuoja vaan.
Toisaalta
Ahlqvist oli tuolloin itse Se suomalainen kirjailija numero I, eikä hän
halunnut muita kilpailijoita rinnalleen. Aika pieni porukka tuolloin
edes tiesi, että Kivi oli edes olemassa, siinä mielessä Ahlqvist
pahansuopaisuudessaan myös edisti Kiven tunnettavuutta.
Ahlqvist
oli kulttuurikielen sanansaattaja ja hänelle Kiven hahmojen
barbaarisuomalaisuus oli myrkkyä ja Kiven murre kirjakieleksi
kelpaamatonta. Ahlqvist edisti idän kieliperinnettä siinä missä Kivi
tätä meidän läntistä turkulaisuuttamme.
Tässä yhteydessä mieleen tulee myös Carl Axel Gottlund: Otawa ja seksiä.
Mielisairaalassa
Kivi ei paljoa muuta hokenut, kuin "Concordia satan", kuin muistikuvana
Friedrich Schillerin teoksesta "Laulu kellosta", jossa valetaan
Concordia-kirkonkello.
Mutta kenellä on Kiven pääkallo:
Helmikuussa 1805 Schiller sairastui vakavasti. 1. toukokuuta hän tapasi Goethen viimeisen kerran matkalla teatteriin. 9. toukokuuta Schiller menehtyi Weimarissa ilmeisesti tuberkuloosin aiheuttamaan akuuttiin keuhkokuumeeseen.
Syksyllä 1826 Goethe lainasi Schillerin pääkallon Weimarin Herttuatar Anna Amalian kirjastosta.
Tämän salaisuuden hän paljasti vain ystävälleen Wilhelm von Humboldtille,
mutta tämä menikin kertomaan juttua eteenpäin. Goethe käytti pääkalloa
ilmeisesti tutkimuksiaan varten. Schillerin luut olivat aluksi
Weimarin Jacobsfriedhofin kassaholvissa, mutta ne haudattiin 16. joulukuuta 1827 Weimarin historialliselle hautausmaalle.
Goethe haudattiin myöhemmin omasta pyynnöstään Schillerin viereen.
Ensimmäinen sivu Aleksis Kiven romaanista Seitsemän veljestä.
Kivelle
hänen urallaan kokema paine oli liikaa: hän pakeni alkoholiin,
sairauksiin ja lopulta Kiven psykoosi puhkesi syksyllä 1870. Hän
saattoi sulkeutua huoneeseensa päiväkausiksi ja hokea "Oihonnaa" ja
"Gehennaa", Runebergin Kuningas Fjalarin naishahmon ja juutalaisen
helvetin nimiä.
Vuoden 1871 huhtikuussa hänet toimitettiin Helsinkiin
hoitoon. Helsingin Uudessa klinikassa häntä hoidettiin aluksi infektion
ja psykoosin vuoksi. Mielenterveyden häiriö diagnosoitiin
melankoliaksi, johon liittyi otaksuttavasti myös eriasteisia tajunnan
häiriöitä ja lieviä delirioottisia oireita.
Hoitojakson jälkeen
Kivi siirrettiin Lapinlahden sairaalaan. "Hoito" koostui passiivisesta
huolenpidosta, eristämisestä ja alistamisesta. Pakkopaidat ja
eristyskopit olivat yleisessä käytössä, hoitajakuntaan kuului
luonnevikaisia ja väkivaltaisia tyyppejä.
Psykiatrisessa sairaalassa
oli enemmän vankilaa kuin modernia sairaalaa muistuttavia piirteitä.
Paljon huomiota on herättänyt "Concordia-satan", hokema jota Kivi
toisti jatkuvasti Lapinlahdessa.
Se on nähty fennomaanien ohjelman
negaationa, concordia viittaa kansalliseen yksimielisyyteen, jota Kiven
mukaan ei ole. Hulluna hän oli tavallaan Suomen molempien kielien
ulkopuolella ja alkoi käyttää synkissä yksinpuheluissaan latinaa. Lienee
selvää, ettei Lapinlahti tarjonnut minkäänlaisia edellytyksiä Kiven
kaltaisen potilaan parantamiseen.
10-10 vietimme liput liehuen Alexis Stenvallin syntymän 1834
kunniaksi suomalaisen kirjallisuuden päivää. Kansalliskirjailijamme
puhui enimmäkseen ruotsia ja käytti Aleksis Kivi -nimeä vain
kirjailijanimenä.
Mies
pysykööt jalustallaan syystäkin suomenkielisen kirjallisuuden isänä ja
kansalliskirjailijana, ei siinä mitään, mutta syytä kaiketi nimenomaan
'suomalaisen kirjallisuuden päivänä' on kaivaa historian hämäristä
esiin myös Johannes Andreas Budden (1435-1495) eli Jöns Budden eli Jöns
Räkin hahmo.
Häntä pidetään Suomen ensimmäisenä kirjailijana,
vaikka hän Naantalin luostarin munkkina vain käänsikin pyhimyslegendoja
ja vanhan testamentin kirjoja latinasta ruotsiksi. 'Jöns Buddes bok'
tarjosi myös ajanvietetekstejä muunkin kuin vain papiston tarpeisiin.
Myös hän teki Jukolan Jussin tavoin Turun reissuja ja niistä havaintoja.
Benz Velo
Vuonna
1900 Kivi olisi ollut vasta 66-vuotias. Jos hän olisi tuolloin ajellut
Forseliuksen kanssa tämän ensimmäisellä Suomeen tuodulla "Benz Velo
Comfortable" -merkkisellä automobiilillä pitkin Turun katuja,
kansalliskirjailija Kivi olisi hymähdys suupielessä muistellut ehkä
yhteisiä liki neljän vuosikymmenen takaisia illanistujaisia Forseliuksen
ja Stenbergin kanssa, (muistellut myös kenties Forseliuksen luokse
tekemäänsä Turun retkeä).
Ja tietenkin Juhani Jukolaa, joka oli
hänkin käynyt Turussa ja nähnyt siellä monta kummaa: ämmällisiä miehiä
ja hemaisevia naaroja: "Tuolta jyrisee vaunut, täältä jyrisee vaunut,
ja vaunuissa istuu sen vietäviä viiksinaamaisia narreja, istuu tyttöjä
kuin posliinivauvoja - -".
Pohjoismaiden osakepankin Turun konttorin johtaja Victor Forselius.
Keitä Kivi siis olikaan omalla Turun retkellään vuoden 1860 tietämillä tavannut; mm. Forseliuksen, Stenbergin ja Cygnaeuksen.
Victor
Forselius (1838–1905) oli varsin tunnettu turkulainen kauppaneuvos,
pankkimies, kirjapainon johtaja, koulunjohtaja, tekniikan edistäjä ja
mesenaatti. Eikä vähiten: miljonäärinä kuollut poikamies Forselius toi
Suomeen ensimmäisen automobiilin vuonna 1900.
Mutta kuka sitten oli Stenberg,
joka oli pitänyt hauskaa Stenvallin ja Forseliuksen kanssa ilmeisesti
aivan vuoden 1860 tienoilla tai 1860-luvun alussa ja joka sitten oli
eräissä illanistujaisissa 1860- ja 70-lukujen vaihteessa ikuistanut
Kiven piirteet tai jolla oli joka tapauksessaan taiteiljamuistissaan
Kiven kasvot?
Kyseessä on kuvanveistäjä Johan Erland Stenberg
(1838–96), joka käytti taiteilijanimeä Kivinen – tai Emil Nervanderin
mukaan Kivikallio. Päivälehden muistokirjoituksessa 15.1.1896 sanotaan,
että "syvempiä jälkiä kuvanveistotaiteen kehitykseen maassamme vainaja
kyllä ei ole jättänyt", mutta hän oli yksi niistä, joiden ansiosta
kotimainen kuvanveistotaide alkoi kuitenkin elpyä.
Johan Erland Stenberg
Stenberg teki 1870-luvun lopulla Aleksis Kiven hautamuistomerkin Tuusulaan sekä Frans Mikael Franzénin patsaan Ouluun.
Palattuaan
Pariisista keväällä 1879 Franzenin patsaan valmistuttua siellä
Stenberg sai kutsun Turkuun. Myöhemmin suurlahjoittajana tunnettu
kauppaneuvos ja valtiopäivämies Carl V.G. Forselius pyysi häntä
veistämään Alexis Kiven muotokuvan.
Oletetaan Forseliuksen ja
mahdollisesti Stenberginkin nähneen tai jopa tunteneen Kiven. Muotokuva
syntyi varatuomari Ernst Albert Forsellin tunnetun piirroksen ja
muistikuvien varassa ja sitä sanottiin arvostelussa "hyvin näköiseksi".
Vuonna 1879 valmistuneesta muotokuvasta tehtiin kymmentä vuotta myöhemmin
toisinnos, joka sijoitettiin sittemmin Kansallisteatterin lämpiöön.
Kiven
merkittävin tukija oli estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden
professori Fredrik Cygnaeus, jolle Kivi suoritti ylioppilastutkinnon ja
joka ensimmäisistä palkitsemisista lähtien Kullervoon, Nummisuutareihin
ja kansallisromaanin aseman saavuttaneeseen Seitsemään veljekseen asti
asetti toistuvasti koko asiantuntemuksensa ja arvovaltansa Kiven
lahjakkuuden ja taiteen puolelle.
Vastustajista, ahdasmielisistä
kirjallisen tradition vangeista, kuuluisin oli August Ahlqvist, Kiven
teosten mitätöijänä kuolemattoman maineen saavuttanut suomen kielen ja
kirjallisuuden professori.
Niin
löysi totuuskirjailija Kivi Turusta ämmällisiä miehiä, vaan missäs ne
hemaisevat naaraat: Jääkynttilät paloivat muualla; esim.
Fredrik Cygnaeus (1. huhtikuuta 1807 Hämeenlinna – 7. helmikuuta 1881 Helsinki) oli suomalaisen taiteen ja tieteen vaikuttaja ja kansallisen herätyksen keskeisiä hahmoja.
Cygnaeus
ei koskaan avioitunut. Muutamat kosinnat jäivät aikeiksi.
Tukholman-matkalla 23-vuotiaana hän solmi erään maanmiehensä kanssa
”liiton koko lyhyen ihmiselämän ajaksi”. Tavallisuudesta poikkeava ja
koreilevakin pukeutumistyyli herätti ympäristössään huomiota ja myös
hilpeyttä.
Opiskelijakaskun mukaan Cygnaeus riensi kuuluisassa
laskostetussa venetsialaisviitassaan Senaatintorin halki ”pohjalaiset
kultapojat kainalossaan”.
Saksalainen lääkäri ja homoseksuaalien
oikeustaistelun pioneeri Magnus Hirschfeld mainitsee vuonna 1914 julkaistussa teoksessaan Miesten ja naisten homoseksuaalisuus Fredrik Cygnaeusin yhtenä esimerkkinä kuuluisasta homoseksuaalista.
Ja vielä Aleksis Kiven kuvasta tämän verran Turkua:
Alexis Kiven muotokuva, 1879
Kiven ystävä Ernst Albert Forssell on tehnyt kirjailijasta tämän kuolinvuoteella piirustuksen.
Helsingissä
Seurahuoneen salissa 1880 pidetyn Suomen Taideyhdistyksen näyttelyn
luettelossa sanotaan: "Erland Stenberg. Pariisi, rue Bonaparte. Aleksis
Kiven (k.1872) rintakuva; marmorista". Mutta oliko se todella esillä?
Kolmessa "Åbo Posten" -lehden numerossa olleen näyttelyselostuksen viimeisessä osassa (26.5.1880, N:o 119) sanotaan:
"Herr
E. Stenbergs Alexis Kivi torde vara välbekant för konstvänner i Åbo;
den har ännu icke hitanländt, ehuru densamma upptagits i katalogen i
förhoppning, att omständigheterna skola medgifva utställandet äfven i
Helsingfors af detta fötjenstfulla skulptur verk i marmor."
Alkuperäinen Kivi-veistos on ollut siis Turussa.
Erland Stenberg. Pariisi, rue Bonaparte. Aleksis
Kiven (k.1872) rintakuva; marmorista.
Wäinö
Aaltonen tekemä Aleksis Kiven muistopatsas on Turun kaupunginteatterin
edustalla. Aaltonen lahjoitti Turun kaupungille kipsisen Aleksis Kiven
pään sillä ehdolla, että kaupunki valattaisi sen pronssiin. Turun
Aleksis Kivi -kerhon ja kaupungin yhdessä valattama veistos
lahjoitettiin turkulaisille vuonna 1949.
Aleksis Kiven patsaan toteuttamista vaikeutti se, ettei hänestä ollut
olemassa valokuvia. Kiven ystävä Ernst Albert Forssell oli tehnyt
kirjailijasta tämän kuolinvuoteella piirustuksen, jota Albert Edelfelt
käytti myöhemmin Aleksis Kiveä esittävässä kuuluisassa
piirrosmuotokuvassaan.
1 kommentti: