William Lundberg (1885-1918). Ammatiltaan asioitsija. Turun miliisipäällikkö kansalaissodassa. Vangittiin sodan jälkeen Myrskylässä, jonka jälkeen heti ammuttiin. Arbetet-lehden toimitsija.
Lohdutonta jälkeä Kanavaniemellä, kuvat Kai Ekbomin arkistosta
Punaisen Turun aika kaupungissa oli päättymässä ja Turun diktaattoriksi mainittu William Lundberg oli saanut 3-4 Helsingin päämajasta vetäytymiskäskyn, valkoisten Suomen Vapaajoukkojen marssiessa pian Paraisilta Turkuun vapauttamaan kaupunkia tilanteessa, jossa venäläiset sotajoukot kaupungissa julistautuivat puolueettomiksi.
Syntyy suuri hämminki ja hätä, kun myös osa punaisesta siviiliväestä haluaa lähteä henkensä hädässä pois kaupungista. Kaikkiaan noin tuhat turkulaista jättää kotikaupunkinsa taakseen junakuljetuksella ensin Viipuriin ja sitä kautta Pietariin ja punaisten siirtolaan Volgan rannalle.
Laivojen ja miinavaraston lisäksi perääntyvän punakaartin hävityslistalle kuuluivat valkoisten mukaan mm. Tuomiokirkko ja Vähä-Heikkilän ruuti- ja ammusvarasto, mutta joukkojen into ja tarmo ei kuuleman mukaan riittänyt näiden tuhoamiseen, varsinkin kun he olivat löytäneet ensin kaupungista Kauppaseuran viinivaraston.
Turun oma laivastoeskaaderi poltettiin vuonna 1808 hätäisesti Aurajoen rannalle.
Poltetun maan taktiikka oli aikaisemminkin historiassa kohdannut Turun satamaan jääviä aluksia. Ennenkuin venäläiset miehittivät Suomen sodassa 1808-1809 Turun 22. maaliskuuta, vetäytyi Ruotsin armeija kaupungista pohjoiseen. Ankaran talven takia ruotsalaisten saaristolaivasto, Turun eskaaderi oli tiukasti kiinni jäissä. Vetäytyessään ruotsalaiset sytyttivätkin laivastonsa palamaan.
Turun Lehti kirjoittaa Kanavaniemen hävityksestä 16-4 ilmestyneessä numerossaan seuraavaa; Punaisten tuhotyö Kanavaniemellä 11. huhtikuuta 1918.
"Torstai iltana pikkuista ennen klo 11 herättiin terävään ja ankaraan paukkeeseen, jota seuraili useita samanlaisia. Punaiset olivat tällöin hävittämis- ja ryöstöretkellään ennättäneet Kanavaniemelle mielitöitään harjoittamaan. Mainittu ankara pamaus syntyi sen johdosta, että punaiset olivat sytyttäneet tuleen Venäläisen meriväen hallussa olleen torpeedo- ja miinavaraston.
Useimmat näistä lienee kuitenkin olleet lataamattomia. Tämän tehtyään siirtyi punainen rosvolauma hävittämään viereiseen laituriin kiinnitettyjä höyrylaivoja, jotka kuleet ajat ovat olleet mobiilisoituina Venäjän sotalaivaston käytettäviksi, mutta nyt luovutetut takaisin omistajilleen. Luultiin yleisesti, että alkavana kesänä saataisiin entiset tutut saaristolaivat niiden omia reittejä kulkemaan, mutta nämä ´kansan onnen ja menestyksen valvojat´olivat toisin päättäneet.
Laituriin kiinnitetyt kaikki 14 höyrylaivaa tuhottiin kokonaan, osalti polttamalla, osalti räjäyttämällä. Tuhotut laivat ovat höyrylaivat Sven Dufva, Pargas, Salo, Wellamo, Soisalo ja Suomi, sekä hinaajat Attu I, Attu II, Mariehamn, Wihuri, Wasama, Nya Kraften, Aili ja Rimito. Pahimmin tuhoutuneet ovat Sven Dufva ja Salo.
Kanavaniemellä oleva näky onkin mitä surullisin. Laivojen keulat pystyssä, rungot palaneina, laivan osia kaikkialla. Ja lähellä savuaa miinavaraston inhottava kaasukatku. Oiva näyte todellakin todellisesta demokratiasta." - Turun Lehti 16-4 1918.
Suomi oli tervahöyry, joka korjattiin samana vuonna Turussa ja myytiin edelleen huutokaupalla Helsinkiin.
Aili on 1912 rakennettu entinen hinaaja, joka korjattiin 1918. Toimi nimellä Kalso ja sai dieselkoneen. Muutettiin huvialukseksi 1973 ja sai takaisin nimensä Aili.
Sven Dufvaa ei korjattu ja sen höyrykone ja -pannu päätyi Åland-laivaan.
Pargas korjattiin ja se jatkoi liikennöintiä Turusta Paraisille ja Kemiöön.
Saloa ei korjattu liikenteeseen.
Valkoisessa Turussa
11-4 2016
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti