Vasta loppuvuodesta 21. marraskuuta Per Abrahamsson Brahe saapuu myrskyisän merimatkan jälkeen Tukholmasta uuteen hallintokaupunkiinsa Turkuun tykinlaukausten saattelemana puolisonsa Kristiina Katariina Stenbockin seurassa Neitsyt-laivalla - alkaa Kreivin aika. Turun linnan esilinnaan majoittuvien arvovieraiden myötä linna ja koko kaupunki nousevat uuteen kukoistukseen.
Johan Werner muotokuva nuori Pietari Brahesta vuodelta 1619
Per Abrahamsson (Pietari Abrahaminpoika) Brahe nuorempi (18. helmikuuta 1602 Rydboholm, Ruotsi – 12. syyskuuta 1680 Bogesund, Ruotsi) oli ruotsalainen valtiomies, sotilas, kreivi ja Suomen kenraalikuvernööri, joka 1600-luvulla kehitti ja uudisti Suomea merkittävästi.
Brahen ura eteni Ruotsissa hyvin, kunnes hän riitautui valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan kanssa. Brahe johti vuonna 1635 Puolan kanssa käytyjä Stuhmsdorfin välirauhaneuvotteluja, mutta neuvottelujen lopputuloksena olleen rauhansopimuksen katsottiin olleen Ruotsille epäedullinen ja Brahe sai epäonnistumisesta syyt niskoilleen.
Albert Edelfeltin luonnos Pietari Brahesta Turun akatemian vihkiäiset -triptyykkiin
On väitetty, että Brahe vetäytyi Oxenstiernan tieltä, kun hänet nimitettiin Suomen kenraalikuvernööriksi, tai että Oxenstierna halusi hänestä eroon järjestäessään hänet Suomeen.
Axel Oxenstierna (16. kesäkuuta 1583 – 28. elokuuta 1654) oli valtakunnankansleri Kustaa II Aadolfin aikana ja Ruotsin historian merkittävimpiä valtiomiehiä.
Brahe itse toivoi pääsevänsä kuningatar Kristiinan holhoojahallitukseen, mutta sen sijaan hänet lähetettiinkin Suomeen vuosiksi 1637–1640. Aloite siirtoon tuli holhoojahallitukselta.
Brahen ensimmäinen kenraalikuvernöörikausi Suomessa jäi lyhyeksi, sillä hän halusi edelleen osallistua Ruotsin valtakunnanpolitiikkaan. Ja Ruotsissa hänellä oli myös omia taloudellisia etuja valvottavanaan.
Brahe kuitenkin myös nauttia itsenäisistä tehtävistä, joissa sai olla ylimpänä päättäjänä joutumatta ottamaan käskyjä keneltäkään ja siinä tarkoituksessa Turun linna olikin hänelle hyvinkin otollinen toimipaikka.
Hän asettui asumaan Turun linnan esilinnaan, jonne hän sijoitti myös kenraalikuvernöörin viraston. Virasto jakautui kansliaan, tilikamariin, joka vastasi tilinpidosta, ja verokamariin, joka vastasi verovarojen hallinnosta.
Linnansihteeri Jöns Schmidt toimi kanslian johtajana. Kanslian tiloja uudistettiin 1638 kunnostamalla ja lisäämällä mm. tulisijoja. Kenraalikuvernöörin asiakirjoille ja vero- ynnä muille tilikirjoille muurattiin lukollisia komeroita. Brahe korjautti linnaa ja lisäsi asuinosansa viihtyisyyttä mm. seinävaatteilla ja tauluilla.
Brahen tavoitteena oli ensimmäisen kauden aluksi puuttua henkilökysymyksiin. Maaherroiksi ja myös näiden alaisuuteen virkamiehiksi nostettiin hänelle mieleisiä henkilöitä. Brahe yritti kehittää myös kaupunkien hallintoa ja perusti pormestarin virkoja.
Läänien lisäksi Brahe jakoi myös seurakuntia. Hän pyrki uudistuksillaan tehostamaan, yhtenäistämään ja keskittämään hallintoa. Brahe pyrki parantamaan veronkantoa ja paikallishallintoa sekä noudattamaan merkantilista talousjärjestelmää.
»Jos Jumala soisi tämän maan tulla sellaiseen kuntoon ja kukoistukseen, mihin ihmisäly voisi sen nostaa, se olisi verrattavissa kohtalaiseen eurooppalaiseen kuningaskuntaan.» (Per Brahe)
Brahe esitti veroesineiden määräksi neljää – vilja, kala, voi ja terva – mutta ehdotusta ei toteutettu. Hän kehitti myös maanmittauslaitosta. Maaseudun olot tasapainottuivat, kun sotaväenotto sidottiin maaomaisuuteen.
Hans Borchardtin aikalaisnäkemys Pietari Brahesta.
Brahe pyrki niin sanottua puhdasoppisuutta suosimalla yhtenäistämään kirkon oppijärjestelmää. Hän suosi vielä taiteitakin. Lisäksi hän ehdotti Saimaan kanavan rakentamista, mikä toteutui vasta 200 vuotta myöhemmin.
Voimakas ajatus Turun akatemian perustamisesta oli myös osa Brahen poliittista toimintaa. Brahe vastusti keskittämistä, jolla Upsalasta ajateltiin tehtävän Ruotsin ainut keskusyliopisto.
Kuningatar Kristiina perustikin kuninkaallisen Turun Akatemian Brahen ja Turun piispa Isaacus Rothoviuksen tuella. Näin suurvaltakaudella koulutukseen ja sivistykseen alettiin kiinnittää Ruotsissa aiempaa enemmän huomiota.
Brahe avasi perustamansa Turun akatemian 15. heinäkuuta 1640 ja toimi sen ensimmäisenä kanslerina vuodesta 1646 kuolemaansa saakka. Turun Akatemia oli Ruotsin kolmas yliopisto. Muut sijaitsivat Uppsalassa ja Tartossa.
Porträtt på Per Brahe d. y. i riksrådsdräkt. Målad av Johan Werner 1675. Finns på Skoklosters slott.
Suomen kenraalikuvernööri (1637–1640 ja 1648–1654)
Ruotsin valtakunnan drotsi (1641–1680) Turun akatemian kansleri (1646–1680)
Brahen ensimmäinen kausi Turussa oli loppunut vuonna 1640, jolloin hänestä tehtiin ensin valtaneuvos ja seuraavana vuonna hän nousi jo drotsiksi. Valtaneuvosto ratkaisi drotsin valinnan tuolloin arvalla ehdokkaiden äänten mentyä tasan ja tuolloin 14-vuotias kuningatar Kristiina nosti arvan Brahen voitoksi.
Ruotsissa drotsi oli, jaarlin aseman lakkaamisen jälkeen, kuninkaan jälkeen arvossa korkein, ’Hirdin’ eli kuninkaan neuvoston ja hovin esimies sekä sijaishallitsija 1200-luvulle, mutta 1300-luvulta lähtien pelkkä arvonimi. Vuodesta 1614 drotsiksi nimitettiin Svean hovioikeuden presidenttiä, ja vuodesta 1634 myös oikeuslaitoksen ylintä valvojaa.
Brahe nimitettiin uudelleen Suomen kenraalikuvernööriksi vuonna 1648. Tällä kertaa nimitys oli ensimmäistä kertaa selvemmin karkotus pääkaupungista, sillä Brahe oli ajautunut useissa asioissa konfliktiin kuningatar Kristiinan kanssa, joka halusi hänet pois Tukholmasta.
Brahe nimitettiin uudelleen Suomen kenraalikuvernööriksi vuonna 1648. Toisella kerralla vastuualueena oli koko Suomi Käkisalmen lääniä lukuun ottamatta. Ennen Suomeen tuloaan hän totesi tarvitsevansa kolme vuotta Suomen asioiden kuntoon saamiseksi.
Kun Brahen toinen virkakausi Suomessa oli kestänyt kolme vuotta, hän alkoi suunnitella Ruotsiin palaamista. Brahe sai Ruotsiin paluuseen lopullisen sysäyksen, kun Kristiina alkoi harkita kruunusta luopumista.
Toisen kenraalikuvernöörikautensa aikana Brahe pettyi siihen, ettei Suomessa ollut tapahtunut edellisen käynnin jälkeen hänen odottamaansa kehitystä. Hän muutti takaisin Ruotsiin syksyllä 1651 palaamatta enää Suomeen.
Kreivillisesti Turussa 7-6 2017 Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti