1367 - Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen antoi määräyksen Kokemäen linnan purkamisesta.
Albrekt Mecklenburgilaisen kuninkaallinen sinetti, jossa on näkyvissä tre kronor -aihe
H.A.Reinholmin vuonna 1868 laatima piirros Linnaluodon rakenteista.
Linna sijaitsi Kokemäenjoessa olevassa saaressa, ns. Kokemäen linnaluodossa Linnan tarkkaa rakentamisaikaa ei tunneta, mutta erääksi ajankohdaksi on arveltu vuosia 1324-1325, jolloin Matias Kettilmundinpoika toimi Suomen käskynhaltijana.
Samaan aikaan Satakunnassa oli myös toinen linna, Liinmaan linna Eurajoella. Maakunnan asukkaat valittivat kuningas Albrekt Mecklenburgilaiselle kahden linnan ylläpidon olevan heille liian suuri rasitus. Kuningas antoikin 12. heinäkuuta 1367 määräyksen, jossa hän valtuutti Dietrich Viereggen, Nils Kettilmundinpojan ja Ernst van Drotzemin purkamaan linnan ja perustamaan sen uudelleen johonkin sopivampaan paikkaa.
Nils Kettilmundinpoika oli entinen Tukholman linnan vouti ja Vaasa-sukuun kuulunut Kustaa Vaasan esi-isä. Vieregge puolestaan oli mecklenburgilaista alkuperää oleva palkkasoturipäällikkö. Von Drotzemin arvellaan olleen Turun linnan päällikkö, jonka alueeseen myös Satakunta kuului. Kirje on säilynyt kopioituna Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa. Linnan purkamisen jälkeen saaren sai haltuunsa Turun piispa Henrik Hartmaninpoika.
Albrekt Mecklerinburgilaisen kirjeessä sen mainitaan olleen "uudelleenvarustettu (instauratum)". Tämä viittaa siihen, että linna olisi joskus joutunut hyökkäyksen kohteeksi, jonka jälkeen se olisi pitänyt uusia.
Pienoismalli Turun linnan rakennusvaiheesta 1300-luvulta. Mallissa näkyy hyvin miten paljon linnaa laajennettiin rakentamalla pohjois- ja eteläsiivet asuintiloiksi.
Hyökkäyksen on arveltu tapahtuneen vuonna 1364. Tällöin kuningas Albrektin joukot piirittivät Maunu Eerikinpojan voudin hallussa ollutta Turun linnaa, jolle myös Satakunta olisi ollut hallinnollisesti alistettu.
Elokuussa 1395 päivätyssä kirjeessä Suomen laamanni Jeppe Djäkn luovuttaa hallussaan olleet linnat ja voutikunnat Bo Joninpoika Gripin pojalle Knutille. Turun linnan lisäksi sopimuksessa mainitaan Uudellamaalla sijaitseva Wartholman linna ja Satakunnassa sijaitsevat Vreghdenborchin ja Aborchin linnat voutikuntineen. Vreghdenborch tarkoittaa Eurajoella ollutta Liinmaan linnaa, mutta Aborchin sijainti on epäselvä
Aborchin linna (suom. Jokilinna) oli Satakunnassa sijainnut keskiaikainen linna. Sen sijaintipaikkaa ei varmaksi tiedetä, koska linna oli toiminnassa vain joitakin vuosia. Kokemäenjoessa tai sen suulla sijainnut Aborch rakennettiin vuosien 1387–1395 välisenä aikana ja purettiin jo 1400-luvun alkupuolella.
Albrekt Mecklenburgilainen.
Albrekt Mecklenburgilainen (noin 1338–1412) oli Ruotsin kuningas 1364–1389 ja Mecklenburgin herttua. Albrekt oli Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan siskon Eufemia Eerikintyttären poika.
Saksalainen ruhtinas Albrekt Mecklenburgilainen purjehti syksyllä 1364 Turkuun piirittämään lähes kymmeneksi kuukaudeksi norjalaisen linnanpäällikkö Narve Ingevaldssonin isännöimää linnaa. Turun linna antautui Albrekt-kuninkaan väelle ruokavarastojen loputtua, linna vallattiin ja osin poltettiin kesällä. Linnan käskynhaltijaksi asettui saksalainen Ernst von Drotzem.
Albrekt Mecklenburgilaisen kuninkaallinen sinetti, jossa on näkyvissä tre kronor -aihe:
Albrektin aikana todellinen valta oli aatelilla, erityisesti Bo Jonsson Gripillä. Uransa huipulle päästyään hän oli onnistunut saamaan läänityksikseen kolmanneksen Ruotsista ja koko Suomen, joissa hän valta-asemaansa käyttäen keräsi vieläkin mittavamman yksityisomaisuuden.
Bo Joninpoika Grip (s. 1330-luvulla – k. 20. elokuuta 1386) on nykyisen historiankirjoituksen käyttämä nimi henkilöstä, jonka aikalaiset tunsivat Ruotsissa nimellä herra Bo Jonsson. Hänen vaakunakuvionsa oli aarnikotka (grip). Bo Joninpoika liittyi läheisesti myös Suomen historiaan 1300-luvulla.
Bo Jonsson Grip vierailee Turussa maaliskuussa 1372. Mahtimiehenä ja talousnerona Grip ottaa Turun linnan haltuunsa seuraavana vuonna ja nousee samalla Suomen itsevaltiaaksi. Linnanvoudiksi Turkua isännöimään tulee Jaakko Djekn.
Linna korjataan perinpohjaisesti, pitäen sisällään neljäkymmentä huonetta; mm. kuninkaalle oma huoneistonsa ja käskynhaltijalle omat huoneensa. Naiset oleskelevat rouvaintuvassa ja hartautta harjoitetaan linnan kappelissa. Bo Grip saa muodollisesti haltuunsa Turun linnaläänin.
Pienoismalli Turun linnasta kastellivaiheessa on esillä Turun linnassa.
1370-luvun alussa Bo Joninpoika Grip asui pitkään Turun linnassa ja hän toimeenpani linnassa suuria parannuksia ja korjauksia vuonna 1373 Raaseporin Snappertunassa. Linna mainitaan ensimmäistä kertaa historiallisissa dokumenteissa vuonna 1378. Mahtimies Bo Joninpoika Grip rakennutti Raaseporin linnan ensimmäiset muurit paikalle 1360–70-luvuilla tasapainottaakseen Suomenlahden toisella puolella sijainneen vilkkaan hansakaupungin Tallinnan vaikutusta.
Hänen valtakaudellaan (1362) Suomi sai oikeuden lähettää edustajansa kuninkaanvaaliin ja tuli siten täysivaltaiseksi osaksi Ruotsia. Suomalaiset saivat 15.2. oikeuden osallistua kuninkaan vaaliin Moran kivillä upplandissa. Haakon nousi tuolloin mukaan valtataistoon ja kuninkaaksi ennen Albrekt Mecklenburgilaista.
Kun Knut Juhonpoika Grip pyrki pyrki valtaan 1396, tekivät Albrektin kannattajat jälleen ryötöretken Turkuun, tuhoten mm. Koroisten Turun linnakkeen. Asialla oli tuolloin kuninkaan valtuuttamina merirosvojoukko Vitaaliveljekset eli vitaliaanit, jotka saivat linnanvouti Jaakko Djäknin puolelleen ja niin Turun linnasta tuli Vitaaliveljesten rosvoretkien tukikohta.
Aurajoen varrella sijaitsevalle Koroisten niemelle syntyi 1200-luvun alussa maamme kirkollinen ja hallinnollinen keskus. Koroinen oli edullisen sijaintinsa vuoksi merkittävä kauppapaikka sisämaahan johtavien kulkureittien risteyksessä
Vitaaliveljiksi (vitaliaaneiksi) kutsutaan 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun Itämerellä ja Pohjanmerellä vaikuttanutta merirosvojen ja kaappareiden löyhää kokonaisuutta. Kyse oli enemmän tai vähemmän löyhästi toistensa kanssa tekemisissä olleista saksalaisista aatelismiehistä tai porvareista, jotka olivat hankkineet laivoja itselleen ja rosvosivat miehineen laivoja kuninkaiden nimissä.
Vitaaliveljet sanoivat olevansa ”Jumalan ystäviä ja kaikkien vihollisia”. Heitä oli enimmillään yhteensä parisen tuhatta, ja he pystyivät varustamaan noin sata laivaa. Tärkeä keskuspaikka oli Gotlanti, mutta 1300-luvun lopulla vitaaliveljiä majaili myös Suomen rannikon linnoissa ja saaristossa.
Vitaaliveljien toiminta alkoi 1300-luvun lopulla Gotlannista käsin Ruotsin kuninkaan Albrekt Mecklenburgilaisen antamien kaapparikirjeiden perusteella. Kun kuningatar Margareetan joukot saartoivat Tukholman, kaapparijoukkiot yhdistyivät murtamaan saartoa ja toimittamaan elintarvikkeita saarrettuihin kaupunkeihin.
Tästä tuleekin vitaaliveljien nimitys (latinaa: victualia ’elintarvikkeet’), elintarvikkeiden kuljettamisesta piiritettyyn Tukholmaan Mecklenburgilaisen tukijoiden taistellessa Margareetaa vastaan.
Margareeta I (1353 – 28. lokakuuta 1412) oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin hallitsija, joka perusti Kalmarin unionin.
Margareeta I.
Vuonna 1398 Turku joutui Tanskan ja Norjan hallitsijatar Margareetan miesten käsiin ja kun Knut Juhonpoika Grip ja Vitaaliveljet suostuivat kuningattaren alamaisuuteen, linnan otti haltuunsa Abraham Brodersson. Muutkin Suomen linnat siirtyivät Margareetan hallintaan.
Vitaaliveljenä
Turussa 12-7 2015
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti