Juhana III (ruots. Johan III, ennen kuninkuutta Juhana-herttua, 20. joulukuuta 1537 – 17. marraskuuta 1592) oli Ruotsin kuningas vuosina 1568–1592. Hän oli myös Suomen herttua vuosina 1556–1563. Juhana otti itselleen 1581 arvonimen Suomen suuriruhtinas.
Tarun mukaan kuningas Kustaa Vaasa rakastui Margareetaan vierailullaan Lon linnassa, ja kosi tyttöä myöhemmällä käynnillään. Tuolloin Margareeta säikähti niin, että hän pakeni ullakolle ja piiloutui kirstuun.
Margareeta oli jo kihloissa Svante Sturen kanssa, kun kuningas Kustaa Vaasa kosi häntä. Kihlaus purettiin, ja Svante Sture sai puolisokseen Margareetan nuoremman sisaren Märta Erikintytär Leijonhuvudin. Margareeta avioitui Kustaa Vaasan kanssa 1. lokakuuta 1536 ja oli tämän toinen vaimo. Kuninkaan ensimmäinen puoliso Katariina Saksi-Lauenburgilainen oli kuollut hieman yli vuosi ennen häitä.
Ruotsin kuningatar Margareeta, syntyään Leijonhufvud.
Margareeta oli puolisoaan 20 vuotta nuorempi, mutta ikäerosta huolimatta hän sopeutui hyvin rooliinsa. Omalla lempeänystävällisellä tavallaan hän vaikutti rauhoittavasti Kustaa Vaasaan. Liittoa Margareetan kanssa on pidetty Kustaan elämän onnellisimpana aikana.
Asiakirjojen perusteella Margareetan valta oli huipussaan 1540-luvun alkupuoliskolla. Hän oli puolisonsa läheinen neuvonantaja ja teki maakauppoja omiin nimiinsä suullisesti naisten kesken. Margareeta pysyi koko elämänsä katolilaisena, kun taas Kustaa Vaasa toimeenpani reformaation.
Kustaa Vaasa (ruots. Gustav Vasa, myös Gustav I, todennäköisesti 12. toukokuuta 1496 Uplanti – 29. syyskuuta 1560 Tukholma; alun perin Gustav Eriksson) oli Ruotsin kuningas vuodesta 1523 vuoteen 1560. Hän oli valtaneuvos Erik Vaasan poika.
Kustaa Vaasa oleskeli suuren Venäjän sodan (1555–1557) aikana lähes vuoden Suomessa. Tämä on pisin aika, jonka Ruotsin hallitsija on koskaan viettänyt yhtäjaksoisesti Suomessa.
Sotatoimien ohella Kustaa Vaasa tutustui Jaakko Teitin keräämään valituskirjaan, jossa suomalaiset talonpojat esittivät valituksensa aateliston heitä kohtaan tekemiä vääryyksiä kohtaan. Kuningas myös rankaisi osaa mainituista aatelisista.
Jaakko Laurinpoika Teitti (oik. Jakob Larsson Teit, s. n. 1520 – k. 1588/1596 Turku) oli Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan sihteeri ja myöhemmin Turun kaupunginsihteeri. Teiti oli vuonna 1563 ollut tuomitsemassa Juhana III:tta ja joutui itse vankeuteen. Vapauduttuaan Juhana määräsi hänet muuttamaan Turun linnaläänin alueelle. Teitti toimi vuosina 1582-1588 Turun kaupunginsihteerinä ja kuoli 1588 Turussa ruttoon, toisen lähteen mukaan vuonna 1596.
Turun linnalääni oli keskiajan alkupuolella Suomen huomattavin hallintoalue. Alkujaan siihen lienee kuulunut koko Länsi-Suomi, myöhemmin Varsinais-Suomi. Linnaläänin hallintopaikkana oli Turun linna.
Kuningas vietti suurimman osan ajastaan Turussa ja vieraili myös Helsingissä ja Viipurissa. Huomattuaan helsinkiläisten valitukset kaupunkinsa epäedullisesta sijainnista ja kehittymättömyydestä aiheellisiksi Kustaa Vaasa antoi porvareille oikeuden muuttaa halutessaan takaisin kotiseuduilleen, josta heidät oli aiemmin pakotettu muuttamaan Helsinkiin.
Myös Viipurin puolustus oli päässyt pahasti rappeutumaan, joten kuningas pani käyntiin kaupungin puolustuksen vahvistamisen.
Juhana III:n sinetti vuodelta 1571
Suomen vierailunsa päätteeksi Kustaa Vaasa perusti pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnan. Herttua sai alueellaan kuninkaan valtuudet omaa ulkopolitiikkaa lukuun ottamatta.
Juhana III:n isä Kustaa Vaasa perusti vuonna 1556 kolme melko itsenäistä herttuakuntaa, Itä-Götanmaan, Södermanlannin ja "Suomen", joka käsitti Turun ja Kokemäenjoenkartanon linnaläänin (Satakunnan historiallinen maakunta) sekä Ahvenanmaan ja hieman myöhemmin myös läntisen Uudenmaan. Suomen herttuaksi tuli Juhana, joka hallitsi lisäksi koko Suomea käskynhaltijana, 27. kesäkuuta 1556.
Suomen herttua Juhana III
Suomen herttua oli Ruotsin kuninkaan sukulaisille tai suosikeille toisinaan myönnetty arvonimi, jota käytettiin satunnaisesti 1200-luvun lopulta 1500-luvulle. Arvonimeen yhdistyi läänityksenä annettu herttuakunta Lounais-Suomessa. 1500-luvun kuluessa tilalle tuli Suomen suuriruhtinaan arvonimi kuninkaan tai jonkun hänen lähisukulaisensa nimellisenä tittelinä. Ensimmäinen Suomen herttua, Bengt Birgerinpoika (1254–1291, ruots. Bengt Birgersson), sai arvonimen noin vuonna 1284 vanhemmalta veljeltään Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukolta.
Kuninkaan käskyn mukaan Juhanan läänitykseksi myönnettiin Turun lääni ja Ahvenanmaa niin, että hän ja hänen miespuoliset jälkeläisensä saavat nauttia, käyttää ja pitää mainittua lääniä oikeuksineen ja vuotuisine veroineen ilman mitään poikkeusta'.
29. kesäkuuta 1556 Juhana määrättiin käskynhaltijaksi myös muuhun osaan Suomea, joka ei kuulunut hänen aikaisemmin määrättyyn herttuakuntaansa. Kuningas laajensi herttuakuntaa muuhun osaan Suomea 7. syyskuuta 1557 tehtyään sinne tarkastusmatkan.
Kokonaisuuteen kuului siitä alkaen Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi, Satakunta, Raaseporin lääni sekä Vihdin ja Lopen pitäjät. Häme, Savo, Pohjanmaa ja Karjala eivät siis kuuluneet herttuakuntaan.
Kustaa Vaasan poika Juhana herttua, myöhempi Ruotsin kuningas Juhana III, asui Turun linnassa 1556–1563. Kustaa Vaasa oli nimittänyt Juhanan Suomen herttuaksi 1556. Juhanan muutettua asumaan Turun linnaan keskiaikainen puolustukseen tarkoitettu linna muuttui renessanssipalatsiksi ja vallanpitäjien edustajien asuinpaikaksi.
Suomen herttuaana
Turussa 20-12 2015
Simo Tuomola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti